Pertti Pesonen
Yle
Vuosi 2004. Olin ensimmäistä kertaa Hugo Chavezin johtamassa Venezuelassa. Olin ollut maassa pari kertaa aiemminkin ja olin utelias näkemään, miltä Chavezin johtama valtio näyttää.
Venezuelassa ei ollut aiemmin tapana ripustaa presidentin kuvia mihinkään, tämä tapa oli muuttunut. Chavezin kuvia oli kaikkialla.
Kävin koulussa. Lapset kertoivat, miten Chavezin ansiosta sitä. Toisaalla Chavez tätä. Kävin soppakeittiössä köyhissä kortteleissa, ilmainen kanakeitto oli Chavezin lahja köyhille. Ilmaiset asunnot olivat nekin lahja Chavezilta.
Kadulla soitti bändi, kertosäkeen muistan vieläkin: “Uh, ah, Chavez no se va” - eli Chavez ei mene mihinkään.
Presidentti lauloi, presidentille laulettiin
Chavezille laulettiin, ja Chavez lauloi itse. Televisiossa Alo Presidente -ohjelmassa, joka lähetettiin joka sunnuntai kaikilla kanavilla.
Rakastatko Chavezia, joukko punalippuja heiluttelevia naisia tivasi minulta. En rakasta, vastasin - ja sain selitellä. Tilanne rauhoittui kun kerroin, että rakastan kauniita naisia - sellaisia kuin kysyjät.
Kuuntelimme, kun Chavez puhui tuhatpäiselle väkijoukolle ja sanoi, ettei hänellä ole mitään intohimoja pysyä presidenttinä yhtä kautta pidempään.
Hän valehteli. Chavez teki kaikkensa pysyäkseen vallassa, väänsi perustuslakia ja kasvatti valtaansa kohti yksinvaltaa.
Jo vuonna 2004 näki, ettei tämä pääty hyvin. Henkilökulttia oli kaikkialla. Kaikki hyvä tulee presidentiltä. Rahaa jaettiin oikealle ja vasemmalle.
Chavez halusi, että venezuelalaiset ihailisivat häntä.
Itse hän ihaili Kuubaa ja sen autoritaarista sosialismin mallia.
Myös käytännössä hän noudatti Kuuban mallia. Yksityinen talouselämä ajettiin ahtaalle. “Expropiense” - takavarikoikaa - karjaisu toistui Chavezin televisiomonologeissa. Yritys toisensa jälkeen päätyi valtion käsiin ja konkurssiin.
Chavez - vasemmiston uusi sankari
Hugo Chavezista tuli eurooppalaisen ja amerikkalaisenkin vasemmiston uusi sankari. Köyhien presidentti, joka jakaa rahaa köyhille.
Kukaan ei huomannut Chavezin erästä puhetta, jossa hän sanoi, että Venezuelan vallankumous on “rauhanomainen, mutta aseistettu”. Ruusunpunaisten silmälasien läpi katsovat ihailijat kuulivat rauhanomaisen, mutta eivät kuulleet sanaa aseistettu. Ja sitä Venezuelan vallankumous oli, valta luisui pikkuhiljaa yhä enemmän upseeristolle.
Ja sitäkään Chavezin ihailijat eivät huomanneet, että vallankumousjohtajat jakoivat rahaa köyhille - mutta erityisesti itselleen.
“Varkaiden juhla”
Chavez oli upseeri, ja alusta lähtien hän keskittyi pitämään armeijan tyytyväisenä. Hän oli itse yrittänyt sotilaskaappausta, siksi Chavez tiesi, että tyytymätön armeija on vaarallinen armeija.
Maan runsaita öljyrahoja jaettiin kenraaleille, sitten puolueaktiiveille, sitten hämäräperäisille liikemiehille, jotka ottivat hallinnon tahdon huomioon bisneksissään. Yleensä hallinto tahtoi rahaa.
Satoja miljardeja euroja hävisi poliittisen eliitin ja liikemiesten taskuihin.
Vuonna 2007 tapasin Chavezin neuvonantajan Alberto Mullerin. Hän sanoi rommia siemaillen, että Venezuela on matkalla kohti sosialismia. Todellisuudessa Venezuela oli matkalla kohti roistovaltiota, jossa poliittinen eliitti ryösti minkä irti sai. Satoja miljardeja euroja hävisi poliittisen eliitin ja heihin kytköksissä olleiden liikemiesten taskuihin.
Jo varhain tuli tietoja Venezuelan johdon ja Kolumbian vasemmistosissien läheisestä yhteistyöstä. Kolumbian Farc-sissit olivat iso tekijä Kolumbian kokaiinituotannossa, ja Venezuelan hallinnossa mukana olleet johtajat avasivat Kolumbian kokaiinille tien Venezuelan kautta maailmanmarkkinoille. Näin Venezuelan eliitti pääsi rahastamaan myös kokaiinin salakuljetuksesta ison siivun.
Vuonna 2012 Caracasista oli jo tullut maailman murhapääkaupunki. Tapasin Arvei Angulon, alias Prieton, joka eli Caracasin vaarallisimmilla kulmilla Petaren slummissa. Kun halusin kuvata Prietoa kadulla, niin pari hänen muusikkokavereistaan otti vähäeleisesti pistoolin mukaan. Caracasissa piti olla varuillaan.
Kävimme aamuisin Caracasin ruumishuoneella, jonne tuotiin yöllisten väkivaltaisuuksien uhreja. Omaiset itkivät, toimittajat laskivat ruumiita. Se oli ainoa keino pysyä jyvällä väkivaltaisuuksien uhreista. Kun murhat lisääntyivät, niin hallitus lopetti rikostilastojen julkaisemisen.
“Häpeämätön” kuvaa sanana hyvin Venezuelan nykyistä eliittiä. Kansa kärsii ja nääntyy, miljoonat pakenevat. Silti eliitti rikastuu edelleen muun muassa oman maan elintarvikeavun kanssa keinottelulla.
Maduro venezuelalaisille vitsien lähde
Hugo Chavez olisi vieläkin Venezuelan johtajana, mutta syöpä nujersi hänet.
Seuraaja Nicolas Maduro on ollut venezuelalaisille ehtymätön vitsien lähde. Maduro puhui, miten Chavez pikkulintuna laskeutuu hänen olalleen ja kertoo ohjeita. Toisessa puheessa Maduro puhui viidestä pääilmansuunnasta. Kuulijat ihmettelivät, mikä se viides oli pohjoisen, etelän, idän ja lännen lisäksi.
Maduron toimet eivät naurata. Inflaatio lasketaan miljoonissa prosenteissa, käteisestä rahasta on tullut arvotonta.
YK:n ihmisoikeusraportin mukaan Venezuelassa on viimeisen puolentoista vuoden aikana poliisin laittomissa operaatioissa on surmattu lähes 7000 ihmistä. Asialla ovat Maduron pelätyt turvallisuusjoukot, joiden toiminta tekee elämästä Maduron hallinnon kriitikoille hengenvaarallista.
Venezuela uppoaa, Maduro takertuu valtaan.
