Hyppää pääsisältöön

Makeaa menestystä nuorelle sinfonikolle

Suomessa Sibelius-Akatemiassa maisterintutkintonsa suorittanut perulaissyntyinen Jimmy Lopez on noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana yhdeksi menestyneimmistä nuorista orkesterisäveltäjistä maailmalla. Vuoden 2015 oopperatapauksella, Chicagon lyyrisessä oopperassa ensi-illan saaneella Bel Cantolla ja vuotta myöhemmin valmistuneella Ensimmäisellä sinfoniallaan Lopez astui julkisuuden valokeilaan tavalla, joka on harvinainen taidemusiikin säveltäjälle ylipäätään. Nyt nuo teokset, Sinfonia ja Bel Canto orkesterisarjana ovat saatavilla myös levynä Lopezin luottokapellimestarin Miguel Harth-Bedoyan johtaman Fort Worthin sinfoniaorkesterin esittämänä.

Makeaa menestystä nuorelle sinfonikolle
Makeaa menestystä nuorelle sinfonikolle Jimmy López,Fort Worth Symphony Orchestra,Miguel Harth-Bedoya

Lopez säveltää helposti lähestyttävää ja samalla raikkaasti ja taiturillisesti komponoitua orkesterimusiikkia. Sinfonian ensimmäinen osa on pilkottujen, yhdisteltyjen, työstettyjen melodiasolujen ja orkesterin sointien sekä tekstuurien kontrapunktia, joka tuo mieleen Sibeliuksen sinfoniat. Vaikka etäisyyttä noihin mahdollisiin klassisiin esikuviin on se sata vuotta – Lopezin sinfoninen sointi on täyttä 2000-lukua – yhteyksiä voisi löytää myös siitä kuinka Lopez tarjoilee suuren yleisön samastuttavia isoja, julkisia ja juhlittuja teoksia.

Konventionaalisesti neliosaiseksi jakautuva Ensimmäinen sinfonia perustuu Miguel de Cervantesin viimeiseen romaaniin, Persilesin ja Sigismundan harharetket, jonka julkaisusta vuonna 2016 tuli kuluneeksi 400 vuotta. Lopez kertoo pyrkineensä välittämään musiikillaan tarinan henkeä ja huumoria, hänen omien tunteidensa kautta: iloaan, nautintoaan ja liikutustaan Cervantesin parissa. Kieltämättä kahden renessanssiaristokraatin toilailut kutkuttavat – erityisesti tarjoiltuna Lopezin tapaan latinalaisamerikkalaisittain karakterisoituna.

Lopez lunastaa sinfoniallaan odotukset: suuren muodon hallinta, pitkäjänteisyys, kontrastit, tunnelmanvaihdokset ja orkesterinkäyttö on kaikki ensiluokkaista. Voi sanoa, että klassisen musiikin sinfoniakirjallisuuteen on kirjoitettu uusi luku, ja lisää on tulossa: Toisen sinfonian kantaesitys odottaa joulukuussa Houstonissa.

Ensimmäisen sinfonian hivenen kosiskelevan loppuhuipennuksen jälkeen Bel Canto -oopperasta rakennettu kolmiosainen Symphonic Canvas jatkaa huikean tehokkaan orkesterinkäytön tiellä astetta elokuvamaisempana. Runsaat kaksikymmentä vuotta sitten Perua järkyttänyt panttivankidraama tarjosi oopperalle hedelmälliset lähtökohdat, ja oopperasta työstetty sinfoninen kanvaasi maalaa inhimillisen draaman huippukohtia makeasti sekä hyvällä svengillä.

Täyteläisesti soiva Fort Worthin sinfoniaorkesteri tekee pääasiassa komeaa työtä Lopezin sinfonioiden parissa, kuten odottaa sopikin.

”Symphonic Canvas”. Jimmy Lopez: Sinfonia nro 1 – Persilesin ja Sigismundan harharetket; Bel Canto – Sinfoninen kanvaasi. Fort Worthin sinfoniaorkesteri, joht. Miguel Harth-Bedoya. MSR Classics. (MS 1737)

Kuuntele Uudet levyt 24.9.2019, toimittajana Ville Komppa.

  • Hyvä sirkus toimii aina, todistavat Eskelinen ja Gomyo

    Levyarvostelu

    Pohjimmiltaan Niccolo Paganini oli pahimman lajin kikkailija, mutta hänen huumorinsa on kestänyt aikaa. Sen todistavat viulisti Karen Gomyo ja kitaristi Ismo Eskelinen, joiden uutuuslevy sisältää Paganinin parhaita sketsejä ja linkittää hänet onnistuneesti Locatellin, Vivaldin ja Corellin viuluviikarijatkumoon.

  • Kokeellista kuoroilmaisu Haapasen malliin

    Levyarvostelu

    Yleensä moderni, avantgardistinen kuoromusiikki työlästä nauttia CD-levyn kokoisina annoksina. BIS-yhtiön julkaisu Perttu Haapasen kuoromusiikista on tässä suhteessa keskimääräistä helpompi. Laajasta tuotannosta valikoidut seitsemän teosta ilmentävät Haapasen leikkisää ja kokeilevaa asennetta sekä ihmisääneen että teksteihin, mutta seassa on sointuisuutta ja selviä rakenteita riittävästi, että kuulija kokee olevansa musiikin äärellä. Sitä paitsi Helsingin kamarikuoron kunnianhimo osuu juuri tällaiseen materiaaliin.

  • Turkulaisten jykevä Egmont hurmaisi - jos Hebon tulkintaa ei olisi

    Levyarvostelu

    Turun filharmoninen orkesteri on levyttänyt ahkerasti Naxokselle näytelmämusiikkia, ensin Sibeliukselta ja viimeksi Beethovenilta, ja ylikapellimestari Leif Segerstamin näyttämökokemus on yleensä liimannut musiikkisirpaleet hyvin yhteen. Orkesterin uusi levytys Beethovenin Egmont-melodraamasta hyödyntää kokemusta loistavasti, mutta kohtaa kovan kotimaisen kilpailijan.

  • Lempeää sinfoniarunoilua Virosta

    Levyarvostelu

    Arvo Pärt, Erkki-Sven Tüür ja monet muut ovat nostaneet kansainväliselle tasolle Viron nykymusiikin, mutta varhaisempikin perinne ansaitsisi huomiota. Sitä antaa levy-yhtiö Ondine, joka vuosi sitten julkaisi ensimmäisen levyn Heino Ellerin musiikkia. Nyt projekti jatkuu levyllisellä sinfonisia runoja.