Ville Komppa
Yle
Kirill Gersteinin ja Sakari Oramon johtaman Bostonin sinfoniaorkesterin livetaltiointi Ferruccio Busonin valtavasta Pianokonsertosta on saavutus monellakin mittarilla. Livetaltioinnin sponttaanin tunnelman yhdistyminen Gersteinin täydellisyyttä hipovaan soittoon välittää teoksen ”juuri niin yli-inhimillisesti kuin oli tarkoituskin” – Alfred Brendelin arviota konsertista lainatakseni.
Ferruccio Busoni oli yksi uuden vuosisadan innokkaimpia futuristeja aikana jolloin futurismi teki vasta tuloaan. Hänen kirjoituksensa uuden musiikin estetiikasta vuonna 1907 ennakkoivat tulevaisuuden sävelkieltä – mikrosävelaskeleita myöten. Vuonna 1904 valmistunut Pianokonsertto on vielä myöhäisromantiikan ajan pianovirtuoosin, Lisztin manttelinperijän ja Sibeliuksen sekä Mahlerin aikalaisen viisiosainen, monumentaalinen 70-minuuttinen suurteos, joka päättyy kuorofinaaliin, aikalaisarvion mukaan ”konsertto joka lopettaa kaikki konsertot”.
Vaikka teos on monella tapaa vielä perinteessä kiinni, se myös rikkoo niitä muotonsa puolesta, yhdistellen surutta italialaista kansanlaulua teutoniseen työstöön ja wagneriaanisiin tunnelmiin, kuorosinfonian laveutta konserttomuotoon, erilaisten tyylikatkelmien tilkkutäkkiä huikean pitkään muotoon, modernin pianon kykyä haastaa koko sinfoniaorkesteri niin voimassa kuin herkkyydessäkin. Kahden scherzomaisen väliosan ja kolmen laveamman osan kokonaisuudessa on yhden konsertillisen verran musiikkia aivan Mahlerin sinfonian tapaan.
Joidenkin aikalais- ja uudempienkin arvioiden mukaan teoksen neljäs osa olisi riittänyt finaaliksi ja varsinainen kuorofinaali olisi pitänyt jättää pois – mutta ainakin tällä levyllä kuorofinaalin myötä teoksesta kasvaa faustisempi kertomus.
Ferruccio Busoni: Pianokonsertto. Kirill Gerstein ja Tanglewoodin festivaalikuoron miehet sekä Bostonin sinfoniaorkesteri, joht. Sakari Oramo. Myrios Classics. (MYR024)
Kuuntele Uudet levyt 24.9.2019, toimittajana Ville Komppa.
