Hyppää pääsisältöön

Jotta jotain voi tavoitella, se täytyy ensin kuvitella – John Lennon sävelsi ja sanoitti Imaginen, mutta kuka oli laulun todellinen tekijä?

John Lennon soittaa valkoista flyygeliä, Yoko Ono istuu lattialla. Kuva dokumenttielokuvasta John & Yoko: Above Us Only Sky.
John Lennon soitti Imagine-albumin nimikappaleen valkoisella Steinway-flyygelillä jonka osti Yoko Onolle tämän 38-vuotislahjaksi. John Lennon soittaa valkoista flyygeliä, Yoko Ono istuu lattialla. Kuva dokumenttielokuvasta John & Yoko: Above Us Only Sky. John Lennon,Yoko Ono,musiikki,rock,Imagine,John Lennon & Yoko Ono,teeman rockdokumentit

Antti Lähde kirjoittaa John & Yoko: Above Us Only Sky -dokumentista, joka kertoo lauluntekijästä uransa huipulla ja naisesta, joka opetti tälle uuden kielen.

John Lennon (1940–1980) on ollut pian yhtä kauan kuolleena kuin hän oli elossa. Beatles-kvartetista ovat jäljellä enää Paul McCartney ja Ringo Starr. Yoko Ono täytti helmikuussa 86 vuotta. Beatles-historioitsijoilla ei ole vielä tulipalokiire, mutta liikaa aikaa ei heilläkään ole hukattavanaan. Muutama vuosikymmen, ja viimeisetkin bändin lähipiiriin kuuluneet makaavat mullan alla.

Tietokirjailija Mark Lewisohn tuskaili jo massiivisen Beatles-kirjatrilogiansa ensimmäisen osan (The Beatles: All These Years, Volume One – Tune In, 2013) ilmestymisen aikaan, kuinka bändin tarinan parhaiten tuntevat alkavat käydä vähiin. Tai ainakaan heidän muistoihinsa puolen vuosisadan takaisista tapahtumista ei voi enää samalla tavalla luottaa.

Syyskuisessa The Guardianin haastattelussa Lewisohn antoi itselleen ”14 tai 15 vuotta” kirjatrilogian saattamiseen päätökseen. Ehkä Yoko saa kolmososan 100-vuotissyntymäpäivälahjakseen?

The Beatlesin Abbey Road -levyn kansi.
Tätä 50-vuotispäivää juhlittiin elokuussa. The Beatlesin Abbey Road -levyn kansi. Kuva: YLE / Dan Eskil Jansson The Beatles,Abbey Road,äänitteiden kannet

Läpi 2010-luvun The Beatles on ollut jatkuvasti piinallisen ”ajankohtainen”. Historialliset 50-vuotismerkkipäivät ovat seuranneet toisiaan kiihtyvällä tahdilla.

The Beatlesin tarina mahtuu näppärästi melkein yhteen vuosikymmeneen. Jos elokuussa 2010 nosteltiin kolpakoita bändin ensimmäisten Hampurin-keikkojen kunniaksi, kilistellään tämän viikon torstaina (26.9.2019) Abbey Road -albumin julkaisun viisikymppisiä. Albumin kansikuvan ottamisen 50-vuotispäiväähän juhlittiin jo elokuussa…

Ensi vuosi onkin vaikeampi pala: The Beatlesin hajoamisesta tulee 50 vuotta, John Lennonin murhasta 40.

John Lennon ja Yoko Ono poseeraavat Onon Grapefruit-tilaisuudessa.
John Lennon, Yoko Ono ja Grapefruit vuonna 1971. John Lennon ja Yoko Ono poseeraavat Onon Grapefruit-tilaisuudessa. John Lennon,Yoko Ono,John Lennon & Yoko Ono,John & Yoko: Above Us Only Sky

Sekä John Lennon, Paul McCartney, George Harrison että Ringo Starr tekivät kaupallisesti ja usein taiteellisestikin merkittävää musiikkia myös The Beatlesin hajoamisen jälkeen.

The Beatlesin painolastia ei heistä kukaan pystynyt hartioiltaan karistamaan. Raskaimmin taakka tuntui painavan Lennonia ja Harrisonia, joista ensimmäinen oli 1970-luvun puoliväliin tultaessa vetäytynyt varhaiseläkkeelle ja jälkimmäinen valahtanut kakkossarjan artistiksi kauas top 10 -listojen ulkopuolelle.

Michael Epsteinin (ei sukua The Beatlesin managerille Brian Epsteinille) dokumenttielokuva John & Yoko: Above Us Only Sky (2018) kertoo vuonna 1971 julkaistun Imagine-albumin tekoprosessista ja samalla viimeisistä hetkistä, jolloin Lennon oli kiistattomasti yksi maailman aivan seuratuimmista ja vaikutusvaltaisimmista popmuusikoista.

John Lennon studiossa 1971, kitara kädessä, kuulokkeet korvilla.
John Lennon studiossa vuonna 1971. John Lennon studiossa 1971, kitara kädessä, kuulokkeet korvilla. Kuva: Spud Murphy John Lennon,John & Yoko: Above Us Only Sky

Suurin osa Imagine-albumista kirjoitettiin ja äänitettiin Tittenhurst Parkissa Lennonin pariskunnan kesällä 1969 kodikseen hankkimassa vitivalkoisessa kartanossa, jonka 29 hehtaarin tiluksilla varsin symbolisesti otettiin myös viimeiset valokuvat The Beatlesista.

Tittenhurst Park merkitsi Lennoneille maaseudun rauhaa – mutta golfkärryineen, geometrisine puutarhoineen, aaseineen, soutuvenelammikkoineen, valkoisine flyygeleineen ja joutsenineen (”…tai mitä ikinä ne ovatkaan, hanhia”, John arvailee) tavalla, joka muistuttaa enemmän Liisaa Ihmemaassa kuin keskimääräisen landepaukun arkea.

Tittenhurstin päärakennuksessa ei ollut yrjönaikaisille kartanoille tyypillisesti huippuluokan äänitysstudiota, joten Lennon rakennutti sellaisen – ja kutsui sessioihin koko joukon muusikkoystäviään George Harrisonista Klaus Voormaniin, Jim Keltneriin ja tuottaja Phil Spectoriin. Nämä suostuivat – vaan tokkopa kovin moni vuoden 1971 Lennonille olisi ei sanonutkaan.

Dokumentissa on kiinnostavaa havaita, kuinka levällään homma on äänitysten alkuvaiheessa ollut kaikkien muiden paitsi John Lennonin näkökulmasta. Hommiin vain ryhdyttiin ilman sen kummempaa palaveerausta. Lennonille ilmeisesti riitti, että hän tiesi mitä haluaa. Ja muut tiesivät, että tämä oli luonteeltaan aivan liian kärsimätön jaksaakseen avata visiotaan muille.

Imagine vaikuttaakin kehittyneen tavalla, jota voi kuvailla vain tuolla yhdellä rockjargonin kulahtaneimmista ilmauksista: ”orgaanisesti”. Laulut löytävät vähä vähältä muotonsa, kun soittajat yrittävät tulkita, mitä Lennon kenties tahtoo. Eikä Lennon musiikillinen visio toisaalta kenties niin vahva ollutkaan, että hän olisi ryhtynyt taitavampiensa soittoa kauheasti päsmäröimään.

Kenties siksi Imagine kuulostaa siltä miltä se kuulostaa: nopeasti ja helposti syntyneeltä, raikkaalta ja luontevasti soljuvalta. Musiikin näennäisessä vaivattomuudessa ja helppoudessa on jotain unenomaista. Muutamaa pahoinvoinnin hetkeä (I Don't Want to Be a Soldier, McCartneylle sivaltava How Do You Sleep?) lukuun ottamatta se kuulostaa suorastaan idylliseltä.

Vain John nähdään istumassa pöntöllä

John & Yoko: Above Us Only Sky noudattelee nykydokumenttityyliä, jossa kaikki mahdollinen pyritään kertomaan puhuvien päiden kautta. Rockdokumenteissa se johtaa lähes aina siihen, että joutavaa höpinää on paljon (koska semmoista se nyt vain on rumpaleiden ja basistien ja levymoguleiden kanssa), sekä siihen, että aihetta heikommin tuntevan on välillä vaikea pysyä kärryillä siitä mistä puhutaan.

Kiinnostavammasta päästä tämänkertaisia päitä on pakistanilaissyntyinen brittikirjailija, toimittaja ja politiikan kommentaattori Tariq Ali, joka puhuu Yokon ympärillä leijuneesta sovinistis-rasistisesta ilmapiiristä (”Se nainen varasti meidän Johnin!”) sekä Lennonin pariskunnan intensiivisestä kiinnostuksesta Vietnamin sotaa ja Kiinan kulttuurivallankumousta kohtaan.

Alkuperäistä ja ainakin suurelle yleisölle ennennäkemätöntä filmimateriaalia on dokumentissa paljon, sillä äänityssessioita niin Tittenhurst Parkissa kuin jälkiäänityssessioita New Yorkissa kuvattiin systemaattisesti vuoden 1972 Imagine-elokuvaa varten. Elokuva oli eräänlainen kollaasimainen musiikkivideokavalkadi, joka kuvitti Imaginen ja Yoko Onon sooloalbumin Flyn (1971) kappaleita.

Siispä näemme, kuinka John ja Yoko lukevat lehtiä, John ja Yoko syövät aamupalaa, John ja Yoko lojuvat sängyssä ja John ja Yoko soutavat veneellä. Vain John nähdään istumassa pöntöllä.

Dokumentin erikoisimmassa, toki aiemminkin nähdyssä kohtauksessa Lennon kohtaa Tittenhurstiin pusikoissa piileskelleen stalkkerifaninsa, ilmeisen traumatisoituneen Vietnam-veteraanin Claudion.

Kohtaus tuntuu kertovan Lennonista jotain olennaista. Hän osasi olla empaattinen, mutta ehkä mieluummin itseään heikommassa asemassa olevia kuin ”vertaisiaan” kohtaan.

Kun Claudio alkaa siteerata The Beatlesin Dig A Pony -kappaleen sanoitusta syvällisen analyysin toivossa, Lennon vastaa ystävällisesti ja kärsivällisesti – ja tulee samalla purkaneeksi merkittävän osan rocklyriikan romantisointiin liittyvistä myyteistä:

”I was just having fun with words. It was literally a nonsense song. I mean, Dylan does that, anybody does that. You just take words and you stick them together and see if they have any meaning. Some of them do, some of them don’t.”

John Lennon ja Yoko Ono valkoisissa yöpuvuissa sängyssä. Kuva dokumenttielokuvasta John & Yoko: Above Us Only Sky.
John Lennon ja Yoko Ono valkoisissa yöpuvuissa sängyssä. Kuva dokumenttielokuvasta John & Yoko: Above Us Only Sky. John Lennon,Yoko Ono,John & Yoko: Above Us Only Sky
Yoko puhui Johnin kautta."― Dan Richter

Tuntuu selvältä, että Yoko Onolla oli aina suurempi vaikutus John Lennoniin taiteilijana, ajattelijana ja kenties ihmisenäkin kuin Lennonilla Onoon.

Above Us Only Sky -dokumentissa viesti ei välity aivan yhtä kirkkaasti kuin Michael Epsteinin aiemmassa Lennon-elokuvassa, pariskunnan 1970-luvun New York -vuosia hienosti käsitelleessä dokumentissa LennoNYC (2010).

Syy on yksinkertainen: Ono on nähdyssä arkistomateriaalissa huomattavan vaitonainen, ja suurin osa haastateltavista on musajuttuja höpiseviä musaukkoja.

Imagine-kappaleen askeettinen musiikkivideo on kuitenkin paljonpuhuva. Ono istuu flyygeliä soittavan Lennonin vieressä helmistä punotussa otsapannassaan tyynenä, vakaana ja jotenkin mahdottoman ylväänä, kuin tietoisena siitä, että on omalla tavallaan laulun todellinen tekijä.

”Laulun sanat ovat Yokon sanoja. Hän puhui Johnin kautta. Hän opetti Johnille tämän kielen”, Onon avustajana ja myöhemmin Lennonin hovimestarina työskennellyt Dan Richter sanoo.

Imagine on tietysti hiukan banaali laulu, mutta mikäpä vitriinin suojiin museoitu kansallisaarre toisaalta ei olisi. Eskapistista unelmahöttöä tai pelkkää passiivista haaveilua se ei kuitenkaan ole.

”Imagine” on imperatiivimuodossa, se on käsky. Jotta jotain voi tavoitella, se täytyy ensin kuvitella.

  • John & Yoko: Above Us Only Sky (USA 2018). Dokumenttielokuva, ohjaus Michael Epstein. Ensiesitys Teemalla lauantaina 28.9.2019 kello 20. Ohjelma on katsottavissa Yle Areenassa.

Artikkelin kirjoittaja Antti Lähde valitsi viisivuotiaana perhepäivähoitopaikan Beatles-leikissä beatlehahmokseen Paul McCartneyn, mitä hän on siitä lähtien pitänyt mukavan realistisena valintana.

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Taidepedagogi Marjatta Levanto: Taide on totta

    Lapset yllättivät Ateneumin ensimmäisen museolehtorin.

    Suomalaisen museopedagogiikan uranuurtaja Marjatta Levanto suhtautuu intohimoisesti niin taiteen kokemiseen kuin taiteesta kirjoittamiseenkin. Hän loi perustan Ateneumin museopedagogiikalle eli yleisötyölle ja on tullut tunnetuksi erityisesti lapsille suunnattujen taidehistoriakirjojen kirjoittajana. 

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Kahdeksan bitin voimalla!

    Se esiteltiin vuonna 1982 ja se muutti maailman.

    Vuonna 1982 kuluttajaelektroniikan suurtapahtumassa Consumer Electronics Showssa Las Vegasissa esiteltiin laite, joka tuli peruuttamattomasti muuttamaan meidän maailmaamme. Laite oli nimeltään Commodore 64. Se oli kotitietokone. Se valloitti maailman. Laitetta myytiin seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa yli 30 miljoonaa kappaletta. Se oli suhteellisen edullinen, käyttökelpoinen ja hauska kone. Sillä pystyi tekemään monenlaisia asioita, muun muassa musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala tekee jätteestä luksusta – hänen iltapukunsa pääsi Emma Karin yllä Linnan juhliin ja lopulta museoon

    Merestä kerätyistä muovipulloista syntyi asu Linnan juhliin.

    Maailman merissä saattaa olla 30 vuoden päästä enemmän muovia kuin kalaa. Silti muovia käytetään jatkuvasti enemmän. Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala haluaa tehdä jätemuovista muodikasta, jotta edes kierrätys toimisi paremmin. Kansanedustaja Emma Karille suunniteltu iltapuku hankittiin Kansallismuseon kokoelmiin.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.