Antti Lähde kirjoittaa John & Yoko: Above Us Only Sky -dokumentista, joka kertoo lauluntekijästä uransa huipulla ja naisesta, joka opetti tälle uuden kielen.
John Lennon (1940–1980) on ollut pian yhtä kauan kuolleena kuin hän oli elossa. Beatles-kvartetista ovat jäljellä enää Paul McCartney ja Ringo Starr. Yoko Ono täytti helmikuussa 86 vuotta. Beatles-historioitsijoilla ei ole vielä tulipalokiire, mutta liikaa aikaa ei heilläkään ole hukattavanaan. Muutama vuosikymmen, ja viimeisetkin bändin lähipiiriin kuuluneet makaavat mullan alla.
Tietokirjailija Mark Lewisohn tuskaili jo massiivisen Beatles-kirjatrilogiansa ensimmäisen osan (The Beatles: All These Years, Volume One – Tune In, 2013) ilmestymisen aikaan, kuinka bändin tarinan parhaiten tuntevat alkavat käydä vähiin. Tai ainakaan heidän muistoihinsa puolen vuosisadan takaisista tapahtumista ei voi enää samalla tavalla luottaa.
Syyskuisessa The Guardianin haastattelussa Lewisohn antoi itselleen ”14 tai 15 vuotta” kirjatrilogian saattamiseen päätökseen. Ehkä Yoko saa kolmososan 100-vuotissyntymäpäivälahjakseen?
Läpi 2010-luvun The Beatles on ollut jatkuvasti piinallisen ”ajankohtainen”. Historialliset 50-vuotismerkkipäivät ovat seuranneet toisiaan kiihtyvällä tahdilla.
The Beatlesin tarina mahtuu näppärästi melkein yhteen vuosikymmeneen. Jos elokuussa 2010 nosteltiin kolpakoita bändin ensimmäisten Hampurin-keikkojen kunniaksi, kilistellään tämän viikon torstaina (26.9.2019) Abbey Road -albumin julkaisun viisikymppisiä. Albumin kansikuvan ottamisen 50-vuotispäiväähän juhlittiin jo elokuussa…
Ensi vuosi onkin vaikeampi pala: The Beatlesin hajoamisesta tulee 50 vuotta, John Lennonin murhasta 40.
Sekä John Lennon, Paul McCartney, George Harrison että Ringo Starr tekivät kaupallisesti ja usein taiteellisestikin merkittävää musiikkia myös The Beatlesin hajoamisen jälkeen.
The Beatlesin painolastia ei heistä kukaan pystynyt hartioiltaan karistamaan. Raskaimmin taakka tuntui painavan Lennonia ja Harrisonia, joista ensimmäinen oli 1970-luvun puoliväliin tultaessa vetäytynyt varhaiseläkkeelle ja jälkimmäinen valahtanut kakkossarjan artistiksi kauas top 10 -listojen ulkopuolelle.
Michael Epsteinin (ei sukua The Beatlesin managerille Brian Epsteinille) dokumenttielokuva John & Yoko: Above Us Only Sky (2018) kertoo vuonna 1971 julkaistun Imagine-albumin tekoprosessista ja samalla viimeisistä hetkistä, jolloin Lennon oli kiistattomasti yksi maailman aivan seuratuimmista ja vaikutusvaltaisimmista popmuusikoista.
Suurin osa Imagine-albumista kirjoitettiin ja äänitettiin Tittenhurst Parkissa Lennonin pariskunnan kesällä 1969 kodikseen hankkimassa vitivalkoisessa kartanossa, jonka 29 hehtaarin tiluksilla varsin symbolisesti otettiin myös viimeiset valokuvat The Beatlesista.
Tittenhurst Park merkitsi Lennoneille maaseudun rauhaa – mutta golfkärryineen, geometrisine puutarhoineen, aaseineen, soutuvenelammikkoineen, valkoisine flyygeleineen ja joutsenineen (”…tai mitä ikinä ne ovatkaan, hanhia”, John arvailee) tavalla, joka muistuttaa enemmän Liisaa Ihmemaassa kuin keskimääräisen landepaukun arkea.
Tittenhurstin päärakennuksessa ei ollut yrjönaikaisille kartanoille tyypillisesti huippuluokan äänitysstudiota, joten Lennon rakennutti sellaisen – ja kutsui sessioihin koko joukon muusikkoystäviään George Harrisonista Klaus Voormaniin, Jim Keltneriin ja tuottaja Phil Spectoriin. Nämä suostuivat – vaan tokkopa kovin moni vuoden 1971 Lennonille olisi ei sanonutkaan.
Dokumentissa on kiinnostavaa havaita, kuinka levällään homma on äänitysten alkuvaiheessa ollut kaikkien muiden paitsi John Lennonin näkökulmasta. Hommiin vain ryhdyttiin ilman sen kummempaa palaveerausta. Lennonille ilmeisesti riitti, että hän tiesi mitä haluaa. Ja muut tiesivät, että tämä oli luonteeltaan aivan liian kärsimätön jaksaakseen avata visiotaan muille.
Imagine vaikuttaakin kehittyneen tavalla, jota voi kuvailla vain tuolla yhdellä rockjargonin kulahtaneimmista ilmauksista: ”orgaanisesti”. Laulut löytävät vähä vähältä muotonsa, kun soittajat yrittävät tulkita, mitä Lennon kenties tahtoo. Eikä Lennon musiikillinen visio toisaalta kenties niin vahva ollutkaan, että hän olisi ryhtynyt taitavampiensa soittoa kauheasti päsmäröimään.
Kenties siksi Imagine kuulostaa siltä miltä se kuulostaa: nopeasti ja helposti syntyneeltä, raikkaalta ja luontevasti soljuvalta. Musiikin näennäisessä vaivattomuudessa ja helppoudessa on jotain unenomaista. Muutamaa pahoinvoinnin hetkeä (I Don't Want to Be a Soldier, McCartneylle sivaltava How Do You Sleep?) lukuun ottamatta se kuulostaa suorastaan idylliseltä.
Vain John nähdään istumassa pöntöllä
John & Yoko: Above Us Only Sky noudattelee nykydokumenttityyliä, jossa kaikki mahdollinen pyritään kertomaan puhuvien päiden kautta. Rockdokumenteissa se johtaa lähes aina siihen, että joutavaa höpinää on paljon (koska semmoista se nyt vain on rumpaleiden ja basistien ja levymoguleiden kanssa), sekä siihen, että aihetta heikommin tuntevan on välillä vaikea pysyä kärryillä siitä mistä puhutaan.
Kiinnostavammasta päästä tämänkertaisia päitä on pakistanilaissyntyinen brittikirjailija, toimittaja ja politiikan kommentaattori Tariq Ali, joka puhuu Yokon ympärillä leijuneesta sovinistis-rasistisesta ilmapiiristä (”Se nainen varasti meidän Johnin!”) sekä Lennonin pariskunnan intensiivisestä kiinnostuksesta Vietnamin sotaa ja Kiinan kulttuurivallankumousta kohtaan.
Alkuperäistä ja ainakin suurelle yleisölle ennennäkemätöntä filmimateriaalia on dokumentissa paljon, sillä äänityssessioita niin Tittenhurst Parkissa kuin jälkiäänityssessioita New Yorkissa kuvattiin systemaattisesti vuoden 1972 Imagine-elokuvaa varten. Elokuva oli eräänlainen kollaasimainen musiikkivideokavalkadi, joka kuvitti Imaginen ja Yoko Onon sooloalbumin Flyn (1971) kappaleita.
Siispä näemme, kuinka John ja Yoko lukevat lehtiä, John ja Yoko syövät aamupalaa, John ja Yoko lojuvat sängyssä ja John ja Yoko soutavat veneellä. Vain John nähdään istumassa pöntöllä.
Dokumentin erikoisimmassa, toki aiemminkin nähdyssä kohtauksessa Lennon kohtaa Tittenhurstiin pusikoissa piileskelleen stalkkerifaninsa, ilmeisen traumatisoituneen Vietnam-veteraanin Claudion.
Kohtaus tuntuu kertovan Lennonista jotain olennaista. Hän osasi olla empaattinen, mutta ehkä mieluummin itseään heikommassa asemassa olevia kuin ”vertaisiaan” kohtaan.
Kun Claudio alkaa siteerata The Beatlesin Dig A Pony -kappaleen sanoitusta syvällisen analyysin toivossa, Lennon vastaa ystävällisesti ja kärsivällisesti – ja tulee samalla purkaneeksi merkittävän osan rocklyriikan romantisointiin liittyvistä myyteistä:
”I was just having fun with words. It was literally a nonsense song. I mean, Dylan does that, anybody does that. You just take words and you stick them together and see if they have any meaning. Some of them do, some of them don’t.”
Yoko puhui Johnin kautta."
Tuntuu selvältä, että Yoko Onolla oli aina suurempi vaikutus John Lennoniin taiteilijana, ajattelijana ja kenties ihmisenäkin kuin Lennonilla Onoon.
Above Us Only Sky -dokumentissa viesti ei välity aivan yhtä kirkkaasti kuin Michael Epsteinin aiemmassa Lennon-elokuvassa, pariskunnan 1970-luvun New York -vuosia hienosti käsitelleessä dokumentissa LennoNYC (2010).
Syy on yksinkertainen: Ono on nähdyssä arkistomateriaalissa huomattavan vaitonainen, ja suurin osa haastateltavista on musajuttuja höpiseviä musaukkoja.
Imagine-kappaleen askeettinen musiikkivideo on kuitenkin paljonpuhuva. Ono istuu flyygeliä soittavan Lennonin vieressä helmistä punotussa otsapannassaan tyynenä, vakaana ja jotenkin mahdottoman ylväänä, kuin tietoisena siitä, että on omalla tavallaan laulun todellinen tekijä.
”Laulun sanat ovat Yokon sanoja. Hän puhui Johnin kautta. Hän opetti Johnille tämän kielen”, Onon avustajana ja myöhemmin Lennonin hovimestarina työskennellyt Dan Richter sanoo.
Imagine on tietysti hiukan banaali laulu, mutta mikäpä vitriinin suojiin museoitu kansallisaarre toisaalta ei olisi. Eskapistista unelmahöttöä tai pelkkää passiivista haaveilua se ei kuitenkaan ole.
”Imagine” on imperatiivimuodossa, se on käsky. Jotta jotain voi tavoitella, se täytyy ensin kuvitella.
- John & Yoko: Above Us Only Sky (USA 2018). Dokumenttielokuva, ohjaus Michael Epstein.
Esitykset Teemalla 3.10. ja 9.10.2020, jälkimmäinen Lennonin 80-vuotispäivänä. (Ensiesitys oli Teemalla 28.9.2019.)
Ohjelma on katsottavissa Yle Areenassa 30.11.2020 asti.
Artikkelin kirjoittaja Antti Lähde valitsi viisivuotiaana perhepäivähoitopaikan Beatles-leikissä beatlehahmokseen Paul McCartneyn, mitä hän on siitä lähtien pitänyt mukavan realistisena valintana.
Ohjelmaan on päivitetty uusintatiedot 2.10.2020.
