Hyppää pääsisältöön

Taivia pahoinpideltiin lapsena: “Luulin, että kaikkien elämä on tällaista" - Voiko väkivaltaisesta lapsuudesta selvitä?

Taivi Toikka
Taivi Toikka Taivi Toikka Kuva: Anni Lamp henkilökuvat (valokuvat)

Taivi Toikka eli väkivaltaisen lapsuuden. Hakkaaminen, repiminen ja riuhtominen tulivat tutuiksi. Siitä piti huolen hänen lähipiirissään usea aikuinen.

“Lapsena luulin, että kaikkien elämä on tällaista, mutta niistä ei vain ole tapana puhua. Koulussa sanottiin, että lapsia ei saa lyödä. Että se on väärin, eikä niin saa tehdä. Mutta koulussa ei kerrottu, mitä pitää tehdä, jos itse on lapsi, jota lyödään", muistelee Toikka. “Luulin, että väkivalta on minun syytäni. Että kaikki hakkaaminen, potkiminen, repiminen ja riuhtominen oli normaalia ja johtui siitä, että minä olin vääränlainen.”

Teini-iässä Taivi löysi elämäänsä turvallisen aikuisen. Ihmisen, johon hän pystyi luottamaan. Tämä aikuinen ei kuitenkaan osoittautunut luottamuksen arvoiseksi. Häneen turvautuminen johti seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Sadan vuoden salassapitovelvollisuus

Nykyään Taivi on kolmekymppinen työssäkäyvä kolmen lapsen äiti. Muovi kahisee, kun hän kaivaa papereita pahvilaatikoista. Lopulta hän löytää etsimänsä.

“Tässä on leima, jossa lukee salassapidettävä. Tämä on syyttäjävirastolta tullut päätös syyttämättä jättämisestä. Päätöksen perusteluissa lukee, että asiassa ei ole näyttöä rikoksesta tai todennäköisiä syitä epäillyn syyllisyyden tueksi.”

Taivilla on sadan vuoden salassapitovelvollisuus. Siksi hän ei voi puhua kokemastaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tekijää pitää suojella, koska tätä ei ole tuomittu.

“Syyttämättäjättämispäätös satutti minua vielä enemmän kuin itse tapahtumat. Kaikkialla sanotaan, että pitää ilmoittaa ja olla rohkea mutta ei se riittänyt. En voi ymmärtää, miksi tekijä ei saanut rangaistusta teostaan, vaikka minä ja tekijä olimme yhtä mieltä siitä, mitä on tapahtunut. Minä olin huomattavan alaikäinen ja tekijä huomattavan aikuinen ja lisäksi luottamusasemassa minuun nähden.”

On raskasta neuvoa nuoria tekemään rikosilmoitus, koska oma kokemus on, että se ei auta mitään.― Taivi Toikka

Nykyisessä työssään Taivi on tekemisissä nuorten kanssa. He kertovat ja kysyvät asioita luottamuksella. “Työni puolesta olen joutunut samanlaisten asioiden kanssa tekemisiin ja ne menevät ihon alle. On raskasta neuvoa nuoria tekemään rikosilmoitus, koska oma kokemus on, että se ei auta mitään. Se vie tietynlaisen luottamuksen yhteiskuntaa ja viranomaisia kohtaan.”

Kolmentoista vuoden terapia ja ensimmäisen lapsen saaminen palauttivat lopulta Taivin elämänhalun. "En voi sanoa että hyväksyisin sen, mitä minulle on tapahtunut. Nyt äitinä saan kuitenkin kiinni siitä, miksi läheiseni eivät lapsuudessani osanneet käsitellä vanhemmuuden mukanaan tuomaa turhautumista.”

Miten selvitä lapsuuden kaltoinkohtelusta?

Mitkä seikat sitten ratkaisevat, kuinka ihminen selviää lapsuudenaikaisesta kaltoinkohtelusta? Kuka selviää vaikeista kokemuksista hyvin ja kuka huonosti? Lääkärit puhuvat resilienssistä eli pärjäävyydestä.

"Toiset ovat kuin voikukkia ja toiset kuin orkideoja", sanoo lastenpsykiatri Jukka Mäkelä. Mäkelä työskentelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella johtavana asiantuntijana. Hänen työtään on miettiä, miten lapsiin kohdistuvaa fyysistä, henkistä ja seksuaalista väkivaltaa voidaan vähentää ja ennen kaikkea miten auttaa lapsia, jotka ovat joutuneet kohtaamaan jotakin niistä.

Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä
Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä Kuva: Päivi Leino / Yle psykiatrit,Lastenpsykiatri

“Jotkut lapset ovat kestävämpiä ja toiset haavoittuvampia”, Jukka Mäkelä selittää. “Luonteenpiirteet eivät kuitenkaan ole hyviä tai huonoja, vaan ne antavat erilaisia kehityshaasteita ja -mahdollisuuksia. Esimerkiksi vertauksessa käyttämäni orkideat tarvitsevat juuri niille sopivia kasvuolosuhteita kukoistaakseen, mutta kun ne kukoistavat, ne kaikki ovat hyvin ainutlaatuisia. Voikukat sen sijaan selviävät melkein missä tahansa."

Synnynnäinen luonne selittää vain lähtökohtia lasten pärjäävyyden eroissa. Erityisesti lapsuudenaikaiset ihmissuhdekokemukset vaikuttavat merkittävästi siihen, miten pärjääväksi lapsi kehittyy.

Pärjäävyyttä lisää, jos lapsi kokee omilla teoillaan olevan myönteistä vaikutusta ympäristöön. “Jopa kokemus erityisen vaikeasta tilanteesta voi kääntyä haavoittavasta vahvistavaksi, jos siitä voi oppia miten vaikeita tilanteita ratkotaan hyvin. Esimerkiksi väkivaltaisessa perheessä kasvava lapsi voi kehittää taidon tulla toimeen väkivaltaisten ihmisten kanssa, ja jopa estää väkivaltatilanteita”, Mäkelä selittää.

Turvallisen aikuisen löytäminen tärkeää

Pelkkä sisäinen luonteen vahvuus ei vielä auta kasvamiseen lapsuuden kaltoinkohtelusta hyvään aikuisuuteen. Tarvitaan toinen ihminen. “Pitkä suhde luotettavaan ja turvalliseen aikuiseen, joka kuuntelee lasta, tukee häntä ja on lapsen kiintymyksen arvoinen, on ehdottoman tärkeä. Lapsi tarvitsee aikuisen, joka auttaa häntä luomaan suhteen maailmaan, jossa lapsi voi vaikuttaa ja kasvattaa omaa kokemustaan pystyvyydestään.”

Vaikka lapsuudessa olisi esimerkiksi väkivaltaa tai henkisestä laiminlyöntiä, lapsi voi silti kasvaa hyvinvoivaksi aikuiseksi. Mitä enemmän näitä haittatekijöitä kasautuu yhdelle lapselle, sitä todennäköisemmin ne haittaavat hänen kehitystään ja aikuista elämäänsä.― Jukka Mäkelä.

Kielteisten lapsuudenaikaisten kokemusten määrä voi vaikuttaa vahvasti siihen, millainen aikuinen lapsesta varttuu. “Vaikka lapsuuden perheessä olisi väkivaltaa tai henkisestä laiminlyöntiä, vanhemman mielenterveysongelma tai päihteiden käyttöä, lapsi voi kasvaa hyvinvoivaksi aikuiseksi. Samalla on totta, että lapsuudenaikaisten haitallisten kokemusten kasautuminen lisää kaikenlaisen sairastamisen riskiä aikuisuudessa. Mitä enemmän näitä haittatekijöitä kasautuu yhdelle lapselle, sitä voimakkaammin ne vaikuttavat haitallisesti myös hänen aikuisuudessaan.”

“Tällä havainnolla on keskeinen merkitys monien yhteiskuntamme tyypillisten ongelmien ymmärtämiselle. Lapsuudessa kasautuvat haitalliset kokemukset altistavat aikuisuudessa mm. sydän- ja verisuonisairauksille, tuki- ja liikuntaelinongelmille, mielenterveys- ja päihdeongelmille, ylipainolle ja metaboliselle oireyhtymälle", Jukka Mäkelä luettelee.

Lapsuudenaikaisten haitallisten kokemusten vaikutusta aikuisuudessa ryhdyttiin tutkimaan kun haluttiin selvittää, miksi toiset ihmiset kärsivät sairauksista ja oireista vaikka toiset, joilla on samanlainen perimä ja elintavat, eivät. Jo ensimmäisessä 17 000 ihmisen kyselytutkimuksessa selvisi, että jos lapsuudessa on useita haitallisia kokemuksia, se lisää aikuisuudessa kaikenlaista sairastamista."

Menneisyyttä kannattaa käsitellä

Pianoa soittavat kädet lähikuvassa
Taivi rauhoittuu soittamalla pianoa. Pianoa soittavat kädet lähikuvassa Kuva: Päivi Leino / Yle piano

Peliä ei missään tapauksessa ole menetetty, vaikka olisi menneisyydessä kokenut paljonkin vaikeita asioita. Niitä voi käsitellä joko omassa lähipiirissä tai ammattilaisen avulla. “Mennyttä ei voi muuttaa”, sanoo lastenpsykiatri Jukka Mäkelä, “mutta sitä voi, miten mennyt vaikuttaa itseen tässä hetkessä.”

Väkivaltaisen lapsuuden elänyt Taivi Toikka on nykyään kolmen lapsen äiti. “Lapsena tunsin jatkuvasti olevani vääränlainen. En tiennyt, mitä minun pitäisi tehdä, että minusta tulisi oikeanlainen”, Taivi huokaa. ”Toivoisin, että saan suojeltua lapseni tuolta tunteelta. Toivon, että he pienestä asti kokisivat olevansa oikeanlaisia, ja että heidän juttunsa ovat tärkeitä ja arvokkaita.”

Vääränlaisen lapsen myöhemmät vaiheet Yle Radio 1 su 29.9. klo 18, to 3.10. klo 22.05. ja Yle Areena.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua