Pidän itseäni luontoihmisenä. Olisitko sinä samaa mieltä väittämän kanssa? Suomalaisilla on varsin vahva luontosuhde. Yle Luonnon Taloustutkimuksella teettämässä kyselyssä jopa 78 prosenttia vastaajista luokittelee itsensä ainakin jossain määrin luontoihmiseksi. Siis käytännössä noin kahdeksan kymmenestä ihmisestä mieltää olevansa luontoihminen.
– Tämä on kohtuullisen korkea tulos, Tampereen yliopiston ympäristöpsykologian professori Kalevi Korpela ihmettelee heti haastattelun kärkeen.
Hän vertaa tulosta tunnettuun kanadalaistutkimukseen, jossa tutkittiin ihmisten luontosuuntautuneisuutta. Tulos viisiportaisella asteikolla oli kolme, mutta Ylen teettämässä tutkimuksessa mentäisiin samalla asteikolla jo lähemmäs neljää. Korpelan mukaan luontosuuntautuneisuutta ajateltiin tutkimuksessa persoonallisuuden piirteenä, jota meissä on enemmän tai vähemmän.
Korpela mieltää sanan luontoihminen jo melko vahvaksi - se on mielikuvissa enemmän kuin pelkkä luontosuuntautuneisuus. Luontoihminen on persoonaltaan Korpelan mukaan sellainen ihminen, joka viihtyy luonnossa ja pitää luontoa tärkeänä.
– Tässä voi tulla myös toinen sivuvivahde siitä, kuinka voimakkaasti luontoihminen kokee itsensä luonnonsuojelijaksi - miten tärkeänä kokee yleisesti, että luontoa suojellaan.
Nämä eri näkökulmat voisivat Korpelan mukaan osaltaan selittää suurta luontoihmisten lukumäärää.
Yle Luonnon kyselyssä kävi ilmi, että suomalaiset ovat todella huolissaan luonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä - 76 prosenttia vastaajista kertoi olevansa ainakin jossain määrin huolissaan. Naisista jopa 82 prosenttia ilmaisi huolestuneisuutensa. Eri ikäryhmien välille ei kyselyssä muodostunut merkittäviä eroja.
Kaikki perinteinen ei kiinnosta
Kyselyssä miehet ja naiset pitivät itseään suunnilleen yhtä usein luontoihmisenä. Myös maalla ja kaupungissa asuvat kokevat itsensä luontoihmiseksi suunnilleen yhtä usein. Kyselyssä kuitenkin kävi ilmi, että monet perinteiset harrastukset eivät ehkä kiinnosta ihmisiä enää samalla tavoin kuin aiemmin.
Suurin osa vastaajista ei ollut viimeisen puolen vuoden aikana kalastanut, sienestänyt, retkeillyt kansallispuistossa tai yöpynyt luonnossa. Hiukan useampi oli kuitenkin marjastanut, mutta jopa 63 prosenttia vastaajista ei ollut retkeillyt kansallispuistossa viimeiseen puoleen vuoteen. Tulos on yllättävä, koska kansallispuistojen suosion on kerrottu kasvaneen rajusti.
Vaikka kalastus, sienestys, kansallispuistot ja ulkona yöpyminen eivät saaneet huimaa suosiota kyselyssä, suomalainen kuitenkin liikkuu metsässä ja muualla luonnossa ahkerasti. Kyselyssä yli 90 prosenttia suomalaisista oli liikkunut luonnossa viimeisen puolen vuoden aikana ainakin kerran. Lähes puolet suomalaisista oli liikkunut useammin kuin kymmenen kertaa. Usein luonnossa liikkuvien ihmisten määrä oli kyselyssä samaa suuruusluokkaa eri puolilla Suomea. Mitä ihmiset sitten luonnossa tyypillisesti nykyään tekevät?
Luonnossa liikkuminen voi olla hyvin monenlaista. Se voi olla luonnon tarkkailua, maisemien katselua tai jotain fyysisesti vaativaa.
Luonnonvarakeskus tutkii säännöllisesti suomalaisten ulkoiluharrastuksia. Tutkimuksessa on mukana lähes 90 eri harrastusta.
– Yli puolet suomalaisista harrastaa kävelyä, pyöräilyä, uintia luonnon vesissä, marjastusta ja luonnon katselua. Suosituimpien ulkoiluharrastusten joukossa on myös vapaa-ajanasunnolla vietetty aika. Suomalaisille on aika tyypillistä, että mökkeily on portti luontoon, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Marjo Neuvonen.
Ulkoilun harrastaminen vaihtelee vuodenaikojen mukaan, ja sen takia harrastusten kirjo on runsas. Suomalaisille tyypillisiä harrastuksia luonnossa ovat myös maastohiihto, sauvakävely ja lasten kanssa luonnossa liikkuminen.
– Luonnossa liikkuminen voi olla hyvin monenlaista. Se voi olla luonnon tarkkailua, maisemien katselua tai jotain fyysisesti vaativaa. Noin 96 prosenttia aikuisväestöstä vuoden aikana jollakin tapaa virkistäytyy luonnossa ja keskimäärin 2-3 kertaa viikossa. Arjen vihreät ympäristöt ovat tärkeitä, koska siellä käydään usein.
Ylen kyselyssä kävi ilmi, että monella luonnontilainen alue kuten metsä on hyvin lähellä. Kaikkiaan 49 prosenttia vastaajista kertoi, että luontoympäristö alkaa enintään puolen kilometrin päässä asunnosta.
Neuvosen mukaan luontoon lähtemisen pitäisi olla mieluisaa ja aika helppoakin. Lyhyt etäisyys kaupungissa isommalle luontoalueelle lisää asukkaiden luonnossa liikkumista.
– Kun luontosuhde on vahva, se myös lisää luonnossa käyntien määrää, ja sillä on taas yhteys positiivisesti koettuun terveyteen, Neuvonen sanoo.
Luontokuvaus kasvattanut huimasti suosiotaan
Yhdessä asiassa suomalainen on nykyään kovin innokas - nimittäin luontokuvauksessa. Ylen kyselyssä jopa 75 prosenttia vastaajista sanoo ottaneensa viimeisen puolen vuoden aikana ainakin kerran kuvia. Ahkerin neljännes vastaajista oli kuvannut enemmän kuin kymmenen kertaa. Naiset vaikuttivat olevan hiukan miehiä innokkaampia luontokuvaajia.
Suomen Ladun yhteiskuntasuhteiden asiantuntija Anne Rautiainen on tehnyt saman havainnon sosiaalisessa mediassa.
– Luonnossa nähdään erilaisia kauniita tai merkityksellisiä asioita. Ihminenhän ottaa kuvan asiasta, joka on hänelle tärkeä ja pysäyttävä. Sosiaalisella medialla rakennetaan myös omaa identiteettiä ja halutaan kertoa itsestä ulospäin. Kuvilla viestitään, että minä olen luontoihminen. Näin ihanan sammaleen, otan siitä kuvan ja postaan sen jonnekin. Toisaalta näkee myös paljon kuvia lenkkipoluilta, ja niillä kuvilla kerrotaan samalla, että oltiin liikkumassa ja hikoilemassa.
Ihmisen luontosuhde kehittyy lapsuudessa, mutta luontoon voi ikään kuin koukuttua myös aikuisena.
– Lapsuuden luontokokemus ja luonnossa oleminen sekä tekeminen kantavat luontosuhdetta elämässä. Mutta me tiedämme myös, että luontoon voi jäädä koukkuun, kun osallistuu esimerkiksi jollekin ohjatulle retkelle, jossa kokee olonsa turvalliseksi. Ihminen löytää silloin luonnosta elämysmaailman tai harrastuspaikan, joka osuu omaan elämänvaiheeseen ja omiin ulkoilun tai liikkumisen motivaatioihin, Rautiainen sanoo.
Joku saattaa löytää luonnosta paikan juosta poluilla ja hikoilla valtavasti. Toinen taas löytää rauhan ja hiljaisuuden. Luontosuhde mielletään ehkä usein metsään liittyväksi, mutta se voi liittyä moniin eri ympäristöihin.
– On esimerkiksi täysin saaristoon höynähtäneitä ihmisiä, joillekin melominen on parasta maailmassa tai jäitä pitkin retkiluistelu.
Rautiaisen mukaan luontosuhteeseen kuuluu se, että luonnossa toimii luontoa arvostaen, roskaamatta ja haittaa aiheuttamatta.
– Pääsääntöisesti olemme vastuullisia luonnossa liikkujia, mutta mukana on myös piittaamattomia ihmisiä. Roskaantuneeseen luontoon törmääminen pilaa muiden liikkujien luontokokemuksen. Luonnossa pitää toimia kestävästi. Sillä tavalla, että se säilyy tuleville sukupolville. Jokainen on itse vastuussa toiminnastaan, ja sitä kannattaa välillä pysähtyä miettimään. Jokaisen pitää tutkia itseään, toimiiko luonnossa oikein.
Millainen on hyvä luontosuhde?
Professori Korpelan mukaan hyvä luontosuhde on sellainen yhteys luontoon, joka antaa itselle voimavaroja ja rentouttaa.
– Jollekin riittää oma piha, puutarha, kaupunkipuisto, näköala ikkunasta, ehkä jopa sisäkasvit tai -kukat. Sitten on toisaalta luontoa vähän kuormittava ja puita istuttava suhde luontoon tai ajatus siitä, miten tämä maapallo pelastuu ja ilmastonmuutos pysäytetään. Tämä olisi tässä ajassa hyväksytty ja ehkä toivottukin suhde.
Korpelan mukaan tutkimuksista on selvinnyt, että kaupungissa tai maaseudulla luonnon keskellä eläminen näkyy jopa aivojen kehityksessä.
– On olemassa tuoreita tuloksia siitä, että sosiaaliset ja stressin aivoalueet aktivoituvat vahvemmin stressitilanteessa sellaisilla ihmisillä, joilla on pitkä kaupungissä elämisen tausta tai lapsuus ja nuoruus kaupungissa. Aivojen rakenne ja stressaantumismekanismi kehittyvät hieman erilaisiksi ja aktiivisemmiksi stressitilanteissa ihmisillä, joilla on kaupunkitausta.
Korpelan mukaan ei ole mahdoton ajatus, että kaupunkitaustaisilla ihmisillä olisi huonompi stressisietokyky kuin luonnon keskellä asuvilla ihmisillä.
– Tätä olisi syytä tutkia lisää.
Huono päivä helpottaa luonnossa
Luonnon vaikutuksia mielenterveyteen on jo tutkittu hyvin paljon. Korpelan mukaan mielenterveys on yhteydessä vihreään asuinalueeseen - mitä vihreämmällä paikalla asuu ja mitä pidempi luontoaltistus on, sitä parempi on koettu yleinen mielenterveys.
– Erityisesti masennukseen ja ahdistukseen luonnolla näyttäisi olevan lievittävä vaikutus.
Korpela puhuu ympäristöstä ja luonnosta myös säätöpiirinä. Se tarkoittaa lähtemistä vaikkapa metsään kävelylle tai järvelle, ja päivän aikana töissä tapahtuneen ikävän asian läpikäymistä.
Erityisesti masennukseen ja ahdistukseen luonnolla näyttäisi olevan lievittävä vaikutus.
– Käytämme ympäristöä apuna ja tukena sille, että pääsemme psyykkiseen prosessiin käsiksi ja käsittelemään itsetuntoa uhkaavaa asiaa. Siihen voi auttaa fyysinen ympäristö, joka luo pettymykselle vastakkaisen kokemuksen. Luonto sallii mielen vaeltelun, luovan ajattelun ja mieltä vaivaavan asian miettimisen. Ympäristö on stressinhallinnan keino ja kutsun sitä säätöpiiriksi tässä mielessä.
Taloustutkimus haastatteli Ylen toimeksiannosta 1085:tä henkilöä 9.–10.9.2019. Kysely tehtiin internetpaneelissa, ja otos edustaa Suomen aikuisväestöä. Tulokset painotettiin iän, sukupuolen ja asuinpaikan mukaan väestötilastoja vastaaviksi. Virhemarginaali on 3 prosenttiyksikköä suuntaansa.
