Lounaismurteen sanansaattajan Heli Laaksosen kieli koskettaa, sillä "se, mikä syrämest tule, se syräme mene"

Runoilija Heli Laaksonen on niin haluttu esiintyjä, että hänellä on ollut jopa sata esiintymistä vuodessa. Lavarunouden ilmiöksi Heli Laaksonen kasvoi 2000-luvun alussa, kun murrebuumi voimistui. Tänä päivänä hän muistuttaa siitä, että suomen kielen vaaliminen on meidän kaikkien vastuulla.

Kuusi kuvaa runoilija Heli Laaksosen elämästä

Lounaismurteella puhuva ja kirjoittava Heli Laaksonen pystyy kertomaan elämästään uskomattomia tarinoita, jotka naurattavat kyyneliin asti. Isovanhempiin liittyvät tarinat lienevät hänen mieluisimpia muistojaan.

Periytyvä murre on kuin talon vanha esine

Heli Laaksonen sanoo kansanmurteen periytyneen isovanhemmilta - erityisesti Kerttu-mummolta, jonka kanssa hän vietti paljonkin aikaa yhdessä.

– Vaikka mummo ei ollut mikään romaanin lukija, osasi hän kirjoittaa kauniilla tavalla tapahtumia muistiin. Isovanhemmat osasivat myös runoja ulkoa, muistelee Heli.

Rakkaus maalaiselämään, historiaan, vanhoihin tavaroihin sekä äidinkieleen on isovanhempien tarjoamaa elämisen mallia.

– "See o äirinkiel, mikä mul o. Ja ko mää näen pönttöuunin, ni mul tulee kauhia hyvä ja turvalline miäl siit!"

Heli sanoo kasvaneensa kirjojen ympäröimässä kodissa. Nykyisessä kodissa on iso työhuone täynnä kirjoja, joita ilman hän ei voisi elää.

Koti maalla on suurin unelma

Upean, 150-vuotiaan talonsa Heli löysi puolisonsa kanssa vuonna 2011. Kodissa on tilaa ja tunnelmaa. Talossa on pihasauna, ulkohuussi ja lämmitys tapahtuu puilla ja parilla sähköpatterilla. Lämpöpumppua ei ole, eikä tule.

– Aivan pienenä haaveilin, että saisin asua mummoni kanssa vanhassa talossa, mieluiten niin, että voisimme nukkua ladon heinissä. Nyt saan nukkua ruskiasilmäisen miehen kanssa patjalla, nauraa Heli.

– Täällä on aina sama aika, kun palaan kotiin. Täällä pääsen luonnon hiljaisuuteen ja villiyteen.

Pihan ruohikko saa kasvaa kaikessa rauhassa

Heli ja hänen miehensä lyhentävät ehkä kerran kuussa viikatteella niitä paikkoja, joissa he kulkevat.

Esimerkiksi ulko-oven kynnyksen alla kasvaa kukkia ja rikkaruohoja, jolloin jalkoja tulee nostella niin, että pääsee kukkasten ylitse.

– Ihmisillä on tapana suitsia ympäristöään, mutta me elämme täällä maalla niin, että ihminen on yksi eliö muiden joukossa.

Gradun valmistuminen oli elämän käänteentekevä hetki

Vuonna 2000 Heli Laaksonen teki opetustyötä sekä kirjoitti valmiiksi graduaan, jota hän työsti muutaman kerran myös Tarton yliopistossa. Gradun aiheena oli adessiivi suomen ja viron kielessä.

– Adessiivi on minulle ylivoimaisesti lempisija. Mikäli joku sanoo hienon adessiivin, minulla pehmenenevät polvet ja pää.

Gradun valmistuminen on Helistä hyvin ällistyttävää, sillä siihen asti hän oli ajatellut, että hänellä jää kaikki aina kesken huonon keskittymiskyvyn vuoksi.

Suomen kieli ja toimitettu teksti ovat tärkeitä

Suomen kielen vaaliminen on meidän kaikkien vastuulla.

– Vastuu omasta kielestä ei kuulu kirjailijoille, säätiöille, eikä apurahan jakajille, vaan kaikille kielen käyttäjille, eikä suomen kieli ole vähempiarvoinen kuin iso valtakieli, jota kaikki opiskelevat ja osaavat, muistuttaa Heli.

Heli Laaksonen luottaa mieluummin kirjoihin ja toimitettuihin sanomalehtiin kuin esimerkiksi tviittiin, jota on ajateltu ehkä kaksi minuuttia.

Helin mielestä toimitetussa tekstissä on punnittu ja ajateltu muoto toisin kuin monessa sosiaalisen median sisällössä.

Heli sanoo, että nettijulkaisemisen pitäisi olla luvanvaraista.

– Olisi hienoa, että olisi nettiajokortti, joka antaisi kirjoittajalle julkaisuluvan. Olemme paljolti hyvän sivistyksen ja toisaalta toistemme hyväntahtoisuuden varassa, mitä ja miten nettiin kirjoitetaan.

– Suosittelen toisinaan epäilemään netissä julkaistuja väitteitä ennen kuin kun jakaa niitä eteenpäin.

Lavaesiintyjä lumoaa kuulijansa

Vuonna 2014 Heli Laaksonen toteutti yhdessä porilaisen kirjailija Elina Wallinin kanssa Sää, mää ja Hentunliisa -kiertueen Porin Kirjurinluodolla.

– Me ajettiin polkupyörällä lavalle ja ruvettiin puhumaan.

Heli sanoo olevansa euroviisuhenkinen lavaesiintyjä, joka rakastaa spektaakkeleja.

– Mulla on ollut lavalla jopa tuulikone- ja saippuakuplakone, mutta muutoin mulla ei ole suuria koreografioita vaan luen runojani ja kerron sattumuksistani.