Hyppää pääsisältöön

Jennifer Fowlerin johdonmukaisia lauhkeuksia

Säveltäjä Jennifer Fowler (s. 1939) syntyi Australiassa, kunnes siirtyi saarelta toiselle asettuen Englantiin 1960-luvun lopulla. Fowlerin 80-vuotisjuhlien kunniaksi säveltäjän pääosin 2000-luvulla syntynyttä tuotantoa on nyt julkaistu tuhtina tallenteena.

fowler äänitteen kansi
fowler äänitteen kansi Odaline de la Martinez

Äänitteen kolme vokaaliteosta sekä kolme instrumentaaliteosta luovat hyvän kuvan Fowlerin tyylillisesti varsin yhdenmukaisesta, hillityn modernista sävelkielestä. Fowler kirjoittaa intrumenteille samaan tapaan kuin kirjoittaa ihmisäänellekin. Rauhallisesti etenevät pastoraalimaisesti huhuilevat melodiat yhdistyvät hämyisiin harmonioihin. Musiikilliset tapahtumat saavat runsaasti aikaa ja samalla selkeästi hahmottuvan olomuodon.

Hurjimmillaankin intrumentaalimusiikki soi hillitysti ja kontrolloidusti, kuten vaikkapa huilulle, oboelle, klarinetille, sellolle ja pianolle kirjoitetussa vikkeläliikkeisessä ja kromaattisesti pyörteilevässä teoksessa Streaming Up.

Kolme sopraanolle ja erilaisille pienkokoonpanolle kirjoitettua teosta Letter from Haworth, Lady Maisry sekä From the Cave Mouth ovat nekin kuulostelevassa ilmaisussaan varsin yhdenmukaisia. Äänitteen uusin teos From the Cave Mouth löytyy parin vuoden takaa. Siinä sopraanon mukaan liittyy klarinetti ja viulu. Viidentoista minuutin teos etenee haaveilevasti uumoillen kun sopraano Raphaela Papadakisin hillitty ilmaisu sulautuu mainiosti viulun ja klarinetin melodioihin.

Kuudesta lempeästi soivasta teoksesta kuulostuu yksituumainen kokonaisuus. Tämän voi kokea olevan joko rasite tai vahvuus. Itse päädyin jälkimmäiseen.

Jennifer Fowler. Lines Spun. Raphaela Papadakis, sopraano, Lauren Easton, mezzosopraano, Lontano, joht. Odaline de la Martinez. Métier (MSV28588).

Kuuntele Uudet levyt 1.10.2019, toimittajana Aki Yli-Salomäki.

  • Hyvä sirkus toimii aina, todistavat Eskelinen ja Gomyo

    Levyarvostelu

    Pohjimmiltaan Niccolo Paganini oli pahimman lajin kikkailija, mutta hänen huumorinsa on kestänyt aikaa. Sen todistavat viulisti Karen Gomyo ja kitaristi Ismo Eskelinen, joiden uutuuslevy sisältää Paganinin parhaita sketsejä ja linkittää hänet onnistuneesti Locatellin, Vivaldin ja Corellin viuluviikarijatkumoon.

  • Kokeellista kuoroilmaisu Haapasen malliin

    Levyarvostelu

    Yleensä moderni, avantgardistinen kuoromusiikki työlästä nauttia CD-levyn kokoisina annoksina. BIS-yhtiön julkaisu Perttu Haapasen kuoromusiikista on tässä suhteessa keskimääräistä helpompi. Laajasta tuotannosta valikoidut seitsemän teosta ilmentävät Haapasen leikkisää ja kokeilevaa asennetta sekä ihmisääneen että teksteihin, mutta seassa on sointuisuutta ja selviä rakenteita riittävästi, että kuulija kokee olevansa musiikin äärellä. Sitä paitsi Helsingin kamarikuoron kunnianhimo osuu juuri tällaiseen materiaaliin.

  • Turkulaisten jykevä Egmont hurmaisi - jos Hebon tulkintaa ei olisi

    Levyarvostelu

    Turun filharmoninen orkesteri on levyttänyt ahkerasti Naxokselle näytelmämusiikkia, ensin Sibeliukselta ja viimeksi Beethovenilta, ja ylikapellimestari Leif Segerstamin näyttämökokemus on yleensä liimannut musiikkisirpaleet hyvin yhteen. Orkesterin uusi levytys Beethovenin Egmont-melodraamasta hyödyntää kokemusta loistavasti, mutta kohtaa kovan kotimaisen kilpailijan.

  • Lempeää sinfoniarunoilua Virosta

    Levyarvostelu

    Arvo Pärt, Erkki-Sven Tüür ja monet muut ovat nostaneet kansainväliselle tasolle Viron nykymusiikin, mutta varhaisempikin perinne ansaitsisi huomiota. Sitä antaa levy-yhtiö Ondine, joka vuosi sitten julkaisi ensimmäisen levyn Heino Ellerin musiikkia. Nyt projekti jatkuu levyllisellä sinfonisia runoja.