Hyppää pääsisältöön

Marko Ylösen varmaa Bachia

Esitysten määrissä ja tunnistettavuudessa Johann Sebastian Bachin soolosellosarjat ovat omaa luokkaansa. Äänitteenä sarjat on julkaistu jo yli 200 kertaa, joista yli kolmannes on tehty 2010-luvulla, kun yhä uudestaan huippumuusikot haluavat taltioida niistä sen oman näköisensä version. Nyt oman luentansa tähän soolosello-ohjelmiston kulmakiveen antaa Marko Ylönen.

ylönen äänitteen kansi
ylönen äänitteen kansi Marko Ylönen

Suuria muutoksia ei Bach-tulkinnoissa ole tapahtunut sitten Pablo Casalsin 1930-luvulla tekemän pioneeritaltioinnin jälkeen. Vaikka tulkintojen kesken voi olla eroja esimerkiksi esitystempoissa, jättimäisiin rubato-tulkintoihin on harva kuitenkaan ryhtynyt. Pienten itsenäisten fraseerausvalintojen lisäksi erot syntyvätkin monesti lähinnä esittäjän ja instrumenttien tuomista sointieroista sekä äänityksellisistä ratkaisuista.

Osa sellisteistä odottaa sarjan taltioimista, kunnes aika on kypsä. Esimerkiksi Casals ja Mstislav Rostropovitš olivat jo kuusikymmentä soolosellosarjoja levyttäessään. Toiset, kuten vaikkapa Yo-Yo Ma, János Starker tai Ophélie Gaillard, ovat päätyneet taltioimaan sarjan useampaankin kertaan. Ylönen kuuluu enemmän ensimmäiseen ryhmään, antaen ajan kulua ja näkemyksen rauhassa kirkastua. Tulkinnoissa onkin kypsän ja kokeneen muusikon ote. Painokkaat tulkinnat ovat harkittua ja huoliteltuja.

Musiikillista kokonaisuutta ajatellen on sarjat aseteltu valtavirrasta poiketen muuhun kuin numeraaliseen järjestykseen. Näin ne palvelevat Ylösen näkemyksen mukaista musiikillista kokonaisuutta, alkaen viidennellä sarjalla ja päätyen kuudenteen.

Kaustisen kirkossa Simon Fox-Gálin tekemä taltionti soi miellyttävän tasapainoisesti. Varman kokonaisuuden nivoo yhteen julkaisun mukana tuleva Lauri Suurpään perusteellinen esittelyteksti.

Johann Sebastian Bach: Six Suites for Solo Cello. Marko Ylönen, sello. Alba (ABCD444 1-2).

Kuuntele Uudet levyt 1.10.2019. Toimittajana Aki Yli-Salomäki.

  • Hyvä sirkus toimii aina, todistavat Eskelinen ja Gomyo

    Levyarvostelu

    Pohjimmiltaan Niccolo Paganini oli pahimman lajin kikkailija, mutta hänen huumorinsa on kestänyt aikaa. Sen todistavat viulisti Karen Gomyo ja kitaristi Ismo Eskelinen, joiden uutuuslevy sisältää Paganinin parhaita sketsejä ja linkittää hänet onnistuneesti Locatellin, Vivaldin ja Corellin viuluviikarijatkumoon.

  • Kokeellista kuoroilmaisu Haapasen malliin

    Levyarvostelu

    Yleensä moderni, avantgardistinen kuoromusiikki työlästä nauttia CD-levyn kokoisina annoksina. BIS-yhtiön julkaisu Perttu Haapasen kuoromusiikista on tässä suhteessa keskimääräistä helpompi. Laajasta tuotannosta valikoidut seitsemän teosta ilmentävät Haapasen leikkisää ja kokeilevaa asennetta sekä ihmisääneen että teksteihin, mutta seassa on sointuisuutta ja selviä rakenteita riittävästi, että kuulija kokee olevansa musiikin äärellä. Sitä paitsi Helsingin kamarikuoron kunnianhimo osuu juuri tällaiseen materiaaliin.

  • Turkulaisten jykevä Egmont hurmaisi - jos Hebon tulkintaa ei olisi

    Levyarvostelu

    Turun filharmoninen orkesteri on levyttänyt ahkerasti Naxokselle näytelmämusiikkia, ensin Sibeliukselta ja viimeksi Beethovenilta, ja ylikapellimestari Leif Segerstamin näyttämökokemus on yleensä liimannut musiikkisirpaleet hyvin yhteen. Orkesterin uusi levytys Beethovenin Egmont-melodraamasta hyödyntää kokemusta loistavasti, mutta kohtaa kovan kotimaisen kilpailijan.

  • Lempeää sinfoniarunoilua Virosta

    Levyarvostelu

    Arvo Pärt, Erkki-Sven Tüür ja monet muut ovat nostaneet kansainväliselle tasolle Viron nykymusiikin, mutta varhaisempikin perinne ansaitsisi huomiota. Sitä antaa levy-yhtiö Ondine, joka vuosi sitten julkaisi ensimmäisen levyn Heino Ellerin musiikkia. Nyt projekti jatkuu levyllisellä sinfonisia runoja.