Hyppää pääsisältöön

Pimeää kauppaa Suomen petolinnuilla: käsikirjoitus

Lapin erämaissa voi vaeltaa päiväkausia törmäämättä kehenkään. Aavat alueet ovat ihanteellisia pesimäpaikkoja myös muuttohaukalle.

Aiemmin jalohaukkana tunnettu laji oli lähes kuolla sukupuuttoon ympäristömyrkkyjen vuoksi ja se luokitellaan edelleen uhanalaiseksi lajiksi. Tänä kesänä Suomessa pesi 270 haukkaparia.

Muuttohaukka on maailman nopein eläin. Sen huippuvauhti saaliin kimppuun syöksyessä on jopa 400 kilometriä tunnissa. Tuo ominaisuus tekee siitä paitsi erinomaisen metsästäjän, myös houkuttavan kauppatavaran.

Tämä ohjelma kertoo siitä, miten ihmiset varastavat Suomen luonnosta linnunmunia ja poikasia – uhaten sillä jopa kokonaisten lajien olemassaoloa.

Metsähallituksen ylitarkastaja Tuomo Ollila on mukana viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen muodostamassa työryhmässä, joka pyrkii puuttumaan laittomaan linnunmunien keräilyyn. Ollila myös vastaa muuttohaukkojen seurannasta Suomessa. Pääsemme hänen mukaansa haukkojen rengastusretkelle.

MOT: Miten se käytännössä tapahtuu, kun sinne pesälle mennään, jos sieltä haluaa ne munat tai poikaset viedä, niin miten se... Mitä ne sitten tekee?

Tuomo Ollila, ylitarkastaja, Metsähallitus: No minä en oo tietenkään ite sitä sitä hommaa tehnyt, en osaa.. mutta voin kuvitella, että jos siellä on munat.. halutaan.. niin siellä on sitten joku säilytyslaatikko mukana mihin ne munat asetellaan ja sit poistutaan tietenkin mahdollisimman nopeasti. Poikaset laitetaan sitten johonkin laukkuun tai reppuun tai säkkiin. Säkkiin.. mikä mikä heillä nyt sitten on mukana..

MOT: Joo.

Ollila: .. ja poistutaan sitten. Ja munathan on sitten tuota, heillä on jossakin auto.. ja heillä autossa on sitten nää hautomakoneet ja muut johon ne sitten laitetaan sillä lailla että ne säilyy.. säilyy sinne asti mihin nyt halutaan niitä kuljettaa..

MOT: No miten sitten kun noi huutaa aika paljon ihan tässäkin kun mekin lähestytään pesää, niin miten ne sitten reagoi siihen kun ne munat viedään sieltä pois tai poikaset viedään sieltä pois?

Ollila: No kyllä ne on aika ihmeissään asiasta ja varmaan sillä lailla että jonkun aikaa sitten vielä vielä niin kuin ikään kuin seuraavat sitä pesää ja tuota en rupee en rupee sanomaan, että tuntevat jotain surua tai muuta, mutta varmaan varmaan niin kuin jonkunlainen jotakin tuntevat ainakin menettäneensä..

Munavarkaat ovat usein kokeneita luonnossa liikkujia ja tuntevat linnut erittäin hyvin. Lintujen suojelemiseksi useimpien petolintulajien pesäpaikkatiedot ovat salaisia ja vain pienellä porukalla on niihin pääsy.

Tuoreimman uhanalaisuusarvioinnin mukaan keräily uhkaa Suomessa muuttohaukan lisäksi äärimmäisen uhanalaisia tunturihaukkaa ja tunturipöllöä. Tunturihaukan pesintä onnistui viime vuonna neljä kertaa, aikuisia haukkoja on maassa alle viisikymmentä. Edellisenä vuonna pesintä ei onnistunut kertaakaan. Tunturipöllön onnistunut pesintä on vielä tätäkin harvinaisempaa.

Ollila: Vähälukuiset petolinnut on semmoisia, joihin se kiinnostus kohdistuu. Pöllöt on erittäin.. erittäin niitä Suomesta haetaan, koska meillä on noita itäisiä lajeja, joita ei sitten esim. Keski-Euroopassa ole ja sitten joillekin. niin kuin erittäin vähälukuisille, uhanalaisille lajeille saattaa olla hyvinkin merkittävä, joissa niin kuin tavallaan jokaisen munan tai jokaisen poikasen menetys on ratkaiseva.

MOT: No mikä on vakavin seuraus mikä sillä keräilyllä voi olla yksittäiselle lajille?

Ollila: Ett se laji kuolee sukupuuttoon. Yksinkertaisesti. Ett niitä ei sitten ole enää kuin tarhassa ja niillä keräilijöillä.

Lappi on kiehtonut munien kerääjiä jo vuosisatoja. Osa näiden seikkailujen tuloksista löytyy nykyisin Helsingistä, Luonnontieteellisen museon kokoelmista.

Luonnonsuojelulaki kielsi munien keräämisen jo 60-luvun alussa. Kaikkia se ei kuitenkaan ole estänyt.

Torsten Stjernberg hoiti museon kokoelmaa yli 40 vuoden ajan. Hän on ollut vuosien varrella asiantuntijana useassa munavarkauksiin liittyvässä tapauksessa. Esimerkiksi 80-luvun lopulla kaksi englantilaismiestä jäi kiinni Karigasniemen tullissa hallussaan 84 linnunmunaa.

Torsten Stjernberg, dosentti, Helsingin yliopisto: Siinä vaiheessa vielä Suomi oli luvattoman keräilyn lumottu maa. Suomesta löytyi joitakin lajeja, haluttuja lajeja, joitten läntisin alue oli juuri Suomessa. Kultasirkku oli yksi sellainen, rantakurvi oli toinen. Kultasirkku on hävinnyt Suomen luonnosta tiettävästi ja rantakurven pesiä on löytynyt takavarikoiduista kokoelmista Itävalloista.

Ulkomaisia munavarkaita jäi viimeksi kiinni Lapissa vuonna 2004, jopa kahteen otteeseen. Tuolloin saksalaismieheltä löytyi 128 linnunmunaa ja 15 linnunpoikasta, belgialaismieheltä viitisenkymmentä linnunmunaa.

Suurin laiton kokoelma löytyi kuitenkin lähempää kuin Stjernberg olisi osannut odottaa.

Vuonna 2011 kiinni jäänyt suomalainen keräilijä oli Stjernbergin opiskelija.

Stjernberg: Vähitellen tuli sellaisia kysymyksiä, että rupesin olemaan varuillani. Yhdessä vaiheessa sen jälkeen kyllä mä sain yhden kirjeen, jonka perusteella se oli aivan selvää, että hänellä täytyi olla joku kokoelma. Seuraavan kerran niin Tulli otti yhteyttä. Ne oli käyneet hänen luonaan ja takavarikoineet hänen kokoelmansa.

Interpolin kautta oli tullut tieto kansainvälisestä munavarkaiden verkostosta, joka ulottui Suomeen asti. Tulli löysi takavarikossa lähes 10 000 linnunmunaa.

MOT: Miltä se tuntui, kun sulle selvisi, että Suomen suurin, kuuluisin munavaras on sun oppipoika?

Torsten Stjernberg: Hyvin surullista. Hyvin surullista ja on edelleen. On edelleen.

Munavarkaan tuomio oli 16 kuukautta ehdollista vankeutta sekä 250 000 euron korvaukset. Korvaukset munavarkauksista määräytyvät linnun lajin mukaan. Euromäärät vaihtelevat muutamasta kympistä muutamaan tuhanteen euroon. Muuttohaukka on lintuna kalleimmasta päästä, sen arvoksi on määritelty reilut 4000 euroa.

Linnut ja niiden munat eivät ole ainoastaan munakokoelmia kerryttävien intohimo. Ne ovat myös merkittävä kansainvälinen bisnes. Sitä on yllyttänyt haukoilla tapahtuvan metsästyksen suosion kasvu.

Ongelmaan on yritetty puuttua kansainvälisillä sopimuksilla, jotka säätelevät uhanalaisten lajien kauppaa. Suomessa uhanalaisten lajien vienti- ja tuontilupia hallinnoi Suomen ympäristökeskus. Lupia myönnetään lähinnä lemmikkilinnuille tai eläintarhojen välisiä siirtoja varten.

Stella From, ylitarkastaja, Suomen ympäristökeskus: Varsinkin osa näistä lajeista on ollut ja on yhä haluttua kauppatavaraa kansainvälisesti. Elikkä sekä eläviä yksilöitä, haukkoja, jopa kotkia, niin niitä ensinnäkin halutaan pitää, voi olla jonkinlainen harrastus kuten haukan lennättäminen, erilaisia haukkashowta, haukka esityksiä. Sitten on tää ihan niinsanottu falconeering, joka tietyllä alueella se on ns. aina ollut semmonen statussymbolina harrastus ja tämähän on laillista monessa maassa, mutta Suomessa ei ole.

Ollila: Haukkametsästys on Keski-Euroopassa se on sallittua, se on täysin luvallista toimintaa ja tuota myöskin näitten metsästyshaukkojen kasvattaminen tarhassa elikkä tämmöisen tarhakannan mikä on ollut jo mahdollisesti niinkin pitkään, niin se on täysin luvallista toimintaa, mutta sitten niihin tarhoihin halutaan uutta verta verta ja tuota vältetään tätä sisäsiittoisuutta.

MOT: Kun se haukkojen kasvattaminen on kuitenkin laillista monessa maassa, Saksassa, Britanniassa, Lähi-Idässä, niin minkä takia siitä huolimatta haetaan haukkoja luonnosta?

From: No vallalla tuntuu olevan käsitys tietyissä piireissä että luonnonvarainen, ns. villi lintu, että se on joko hienompi, vahvempi, siin on statusta ehkä enemmän, tai sitten että tietyt esim. kanahaukalla, jolla on maantieteellisiä populaatioita että se olis niinku vahvempi ja siinä mielessä parempi sitten näihin tiettyihin harrastuksiin.

Ollila: Tällainen ajattelu on johtanut siihen sitten, että tiedetään, että Suomesta menee vuosittain kanahaukkoja viiään.

Suomalainen kanahaukka on kansainvälisissä haukkametsästyspiireissä suorastaan oma brändinsä. Sen faneja löytyy ympäri maailmaa. Tällä videolla saalistusnäytteen antaa Yhdysvalloissa asuva kanahaukka Rose. [video haukkametsästyksestä]

Suomen ympäristöviranomaiset ovat myös itse antaneet lupia luonnonvaraisten kanahaukkojen vientiin – varoituksista huolimatta.

2000-luvun alussa englantilainen haukkakasvattaja onnistui saamaan vientiluvan kymmenelle luonnonvaraiselle kanahaukalle. Hakemuksen mukaan suomalaisilla kanahaukoilla oli tarkoitus vahvistaa luonnonvaraisten kanahaukkojen kantaa Englannissa eli vapauttaa ne luontoon.

Ennen päätöksen tekemistä brittiviranomaiset kuitenkin huomauttivat Suomen ympäristökeskukselle, ettei ole olemassa mitään virallista luonnonsuojeluohjelmaa, jonka puitteissa englantilaiset haukkakasvattajat toimivat. Vientilupa myönnettiin siitä huolimatta. Päätöksen teki Stella Fromin edeltäjä.

MOT: Jos nyt tulis tämmönen hakemus niin meniskö se läpi?

From: Ei menis, ei menisi. Et kyllä sinne joku virhearvio on ollut ja ehkä siinä on vaan ajateltu että on… ns .jokin hyvä tarkoitus mutta ei, kyllä sen pitää olla nykyään joku virallinen sen maan, oman maan hyväksymä ohjelma.

Luvat haukkojen luonnosta pyydystämiselle myönsi Hämeen ELY-keskus, silloinen ympäristökeskus. Luvat myönnettiin kahdelle suomalaiselle kartanolle. Toinen lupien saajista oli Heikki Sauvala.

MOT: Kuinka paljon te tiesitte tästä projektista siinä vaiheessa?

Heikki Sauvala, Sauvalan kartanon isäntä: En mä ole Englannissa käynyt katsomassa heidän, mutta olihan se hirveän uskottava ja virallinen, että näin tullaan tekemään.

MOT: Ootteko te ollu yhteydessä näiden kasvattajien kanssa tän jälkeen tai tiedättekö te, miten tää projekti eteni?

Sauvala: En tiedä muuta kuin sen, että ne sai onnistumaan niiltä tota munia näiltä täältä tuoduista linnusta, linnuista ja sai niistä poikasia. Siitä ne oli hirveän onnellisia, tyytyväisiä, ja sitten projekti onnistu, mutta en ole käynyt katsomassa, onko nämä kyseiset linnut päästetty sen jälkeen sinne luontoon tai jälkipolvi päästetty luontoon, koska mun mielestä se on taas viranomaisten vastuulla se puoli.

MOT: Pidittekö te sitä yhtään kummallisena, että äkkiä tulee Englannista tämmöinen toive, että jostain syystä suomalaisia kanahaukkoja pitäisi viedä Englantiin, vaikka ne ei faktisesti ole edes ihan samaa linjaa?

Sauvala: No periaatteessa en. Sit jos olisi mennyt jonnekin Saudeihin tai vastaavaan sheikkimaihin, niin sit olisin pitänyt, yhdistänyt tohon asiaan tietysti täysin, mutta jos katsoo, kuinka paljon ihmiset ovat siirrelleet eläimiä maapallolla ja siirtelee tänä päivänäkin, niin en osannut pitää hirveän ihmeellisenä. Kyllähän Korkeasaareenkin tuodaan hyvin paljon kaikenlaisia eläimiä. Onhan meillä pandatkin Ähtärissä. Tiedä sitten niitten eettisyydestä.

Verkkosivujen perusteella englantilaismiehet eivät kuitenkaan hankkineet suomalaishaukkoja luonnonsuojelutarkoituksessa. He kasvattavat ja myyvät yhä edelleen näiden haukkojen jälkeläisiä. Miehet eivät vastanneet MOT:n haastattelupyyntöihin.

MOT: Miten tää nyt sit on yhteydessä tän luvan kanssa?

From: Täydessä ristiriidassa. Kun katson tätä Suomen ympäristökeskuksen sillon 2002 myöntämää lupaa ja miten se on muotoiltu sen sisältö ja vielä siihen päälle se silloisen alueellisen ympäristökeskuksen myöntämän luvan, niin aivan eri käyttötarkotus, ei missään tapauksessa kata tuota toimintaa. Tämän nähtyäni itse aion ottaa yhteyttä sinne Brittien viranomaiseen ja kertoa tän tilanteen että ainakin osa heidän näistä vanhemmista tai siis emoista. Niin meidän käsityksen mukaan ne on vääryyden kengillä sinne viety tätä tarkoitusta varten suoraan sanottuna, niin että onko jotain mitä he voisivat tehdä oman lainsäädäntönsä nojalla.

Myös populaarikulttuurilla on ollut vaikutuksensa petolintumarkkinoihin. Harry Potter -elokuvat tekivät pöllöistä halutun lemmikin.

From: Kyllä jokaisen Harry Potter elokuvan jälkeen meille on tullut vähän enemmän kyselyitä et kun minä tai lapseni nyt haluaisi semmosen pöllön lemmikiksi niin miten asia hoituisi tai mitä lupia pitäis olla. Ja sillonhan me tietysti ollaan jouduttu toteamaan että kun totta kai Suomestahan ei voi luonnosta näitä ottaa, meil ei oo laillista kasvatustoimintaa, eikä tänne myöskään saa tuoda lemmikiksi näitä vaikka ne olisivatkin tarhassa syntyneitä ja tai vankeudessa syntyneitä ja useassa sukupolvessakin niin se ei vaan ole mahdollista.

Lintuja viedään siis laittomasti Suomesta maihin, joissa tarhaus on laillista. Euroopasta haukkoja taas myydään Lähi-itään, missä kysyntä haukoille on valtava.

Matkustimme maailman toiseksi rikkaimpaan valtioon Qatariin seuraamaan eliittiostajille suunnattuja haukka- ja metsästysmessuja. Näytteilleasettajia messuille saapui yli kahdestakymmenestä eri maasta.

Viiden päivän aikana messuilla myytiin ja huutokaupattiin yli tuhat haukkaa. Kallein niistä maksoi 600 000 rialia, lähes 150 000 euroa.

Paikallisten aavikkohaukkojen lisäksi messuilla kaupattiin myös suomalaisille tuttuja lajeja. Zayed Al Maadheed edustaa paikallista järjestöä, joka pyrkii edistämään haukkakulttuuria Qatarissa. He järjestävät haukoille nopeus-, metsästys- ja kauneuskilpailuja. Pohjoinen tunturihaukka on Qatarissa erityisesti nuorison suosiossa.

Al-Maadheed, Al Gannas -järjestö: Tunturihaukka on tällä hetkellä nuorten harrastajien suosikki. Se on pohjoinen laji. Ne ovat isokokoisia, hyvin vahvoja ja erittäin nopeita. Ne ovat hyvin harvinaisia, mutta useimmat kasvatusfarmit tuottavat tunturihaukan ja muiden haukkojen risteymiä, kuten muuttohaukan
tai aavikkohaukan.

Maadheed kertoo, että useimmiten he tuovat haukkoja Britanniasta, Saksasta, Sveitsistä ja Espanjasta, mutta pyrkivät luomaan myös uusia kansainvälisiä suhteita.

Al-Maadheed: Yritämme Englannin metsästysmessujen kautta luoda suhteita Suomeen, Puolaan ja Saksaa, ja meillä on tavoitteena vierailla Slovakian messuilla

Englantilainen Jeff Amstrong on kasvattanut haukkoja jo kaksikymmentä vuotta. Suurin osa hänen haukoistaan myydään Lähi-itään. Hän esittelee tämän hetken kuuminta myyntituotetta: muuttohaukan ja tunturihaukan risteytystä.

Amstrong, haukkakasvattaja, Border Falcons: Ensi vuodeksi kasvatettavista haukoista suurin osa on jo myyty. Osa tulee tänne, osa menee Abu Dhabiin.

MOT: Miten iso Lähi-idän markkina on brittikasvattajille?

Amstrong: Valtava. Tunturi- ja muuttohaukan risteymät Britanniasta ovat kaikkien suosiossa.

Amstrong kertoo, että hintaan vaikuttavat monet tekijät. Kaikkein kallein on kuitenkin mahdollisimman valkoinen tunturihaukka. Kahden-kolmen vuoden sisään hän aikookin keskittyä pelkästään tunturihaukkojen kasvatukseen.

Amstrong: On tiettyjä tärkeitä tekijöitä. Ovatko haukka tai sen sisarukset pärjänneet kilpailuissa? Jos haukka on pärjännyt kilpailussa, hinta nousee. Jos linnulla on hieno väri, se nostaa hintaa. Jos lintu on iso, se nostaa hintaa.Ultravalkoisella tarkoitetaan täysin valkoista haukkaa. Siivenkärjissä voi olla vähän mustaa. Arvo on 60 000 - 70 000 dollaria.

Amstrong haluaisi, että luonnonvaraisten lintujen ottaminen luonnosta tarhoihin laillistettaisiin. Se torjuisi tarhalintujen sisäsiittoisuutta.

Amstrong: Valitettavasti Britanniassa haukkojen tuominen luonnosta on kielletty. Ei auta, vaikka tarjoamme kaksi poikasta yhden luonnonpesästä otetun tilalle. Tarkoituksena olisi geenistön parantaminen ja suojeleminen, vaikkapa hyönteismyrkkykatastrofin varalta niin kuin 50-luvulla. Jos se toistuu, meiltä pyydetään lintuja luonnonkantaa täydentämään. Siksi valtion pitäisi sallia meille haukkojen tuominen luonnosta.

On mahdotonta sanoa, onko messuilla juuri suomalaisperäisiä haukkoja. Tullilla on epäilyksiä, että kansainvälisten verkostojen kautta myös Suomesta kulkeutuu haukkoja aina arabimaihin asti, mutta asiasta ei ole virallista näyttöä. Viimeksi pari vuotta sitten Ruotsin puolella jäi kiinni puolalainen kasvattajapariskunta, autossaan hautomakoneet. Heiltä löytyi maastokarttoja, jotka osoittivat heidän vierailleen myös Suomen Lapissa. Kukaan ei tiedä tarkalleen, kuinka paljon Suomesta varastetaan munia tai poikasia. Viranomaiset ovat avuttomia munavarkaiden edessä, sillä asiaa on hankala valvoa, eikä siihen ole suunnattu tarpeeksi resursseja.

MOT: Kuinka paljon Suomessa on sitten vuosittain epäilyjä tämmösistä toimijoista?

Ollila: Niitä tulee vuosittain tämmösiä.. ei niitä montaa tule, mutta mä nyt sanon.. 2-5.

MOT: Kuinka suuren osan luulet sen olevan sitten kaikista niistä, jotka täällä käy?

Ollila: On se alle puolet. Mutta tuota vaikea vaikea sanoa sitten kuinka paljon niitä on, mutta uskoisin että mitä nyt uskaltaa sanoa.. enemmän tai vähemmän kyseenalaisissa merkeissä niin ehkä joitain kymmeniä voi olla.

Erityisesti äärimmäisen uhanalaisten lajien, kuten tunturihaukan kannalta, muutamankin yksilön menettäminen voi olla kohtalokasta.

MOT: No kuinka tehokasta se valvonta on ollut tähän mennessä?

Ollila: No eihän se hirveän tehokasta.. jos ajatellaan kuinka valtavat alueet ja kuinka vähän niitä henkilöitä on, jotka liikkuu liikkuu maastossa aktiivisesti, niin varsinaisesti tämmösen palkatun henkilökunnan voimin niin se jää väistämättä aika vähäiseksi mutta tietenkin toivotaan että suuri yleisö sitten antas vihiä ja vinkkejä.

MOT: Kuinka suuri ongelma on laiton kansainvälinen kauppa lintujen osalta?
From: No kyllähän se on ongelma, se on laaja ongelma ja siinä on se että kun se on laitonta, niin sitä peitellään tai sitä maskeerataan tavalla tai toisella, siin ehkä hankitaan lupia tai väärennetään lupia.

Haukkametsästyskulttuuri lähestyy myös Suomea. Tanskassa on aloitettu kolmen vuoden kokeilu, jonka aikana haukkametsästys on sallittua. Suomen Tullista kerrotaan, että asiasta ollaan tietoisia, mutta tilanteeseen ei olla varauduttu normaalia enempää. Pohjoismaiset asiantuntijat kuitenkin pelkäävät, että Tanskan kokeilu lisää munavarkauksia Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa.

MOT: Pidätkö tätä kuinka todennäkösenä skenaariona?

From: Kyllä se ihan todennäköistä on, koska sitä munakeräystähän tapahtuu jo nyt eri tarkotuksiin. Ja jos sitten vielä tää harrastus lisääntyy tässä ns. lähialueella, niin totta kai kyllä minä luulen että siinä on ihan omat riskinsä että se halu sitten vaan saada sitä hienointa ja kovinta ja luonnonvaraista voi olla sitten liian suurta.

Ollila: EU:n sisällä on helppo liikkua, koska täällä täytyy olla jotta Tulli voi rajalla pysäyttää niin niin kuin epäilys asiasta. Että tuota muussa tapauksessa he voi sitten ajaa vaikkapa Suomesta Ruotsiin tai miksei Norjaan ja Schengen-alueella ja sieltä Tanskaan ja mihin nyt sitten menevätkin…

MOT: Tekin saatte välillä kansainvälisiä reittejä pitkin vihiä siitä, että nyt saattaa olla tulossa Suomeen epämääräistä porukkaa, niin mitä te voitte silloin tehdä?

Ollila: Kyllä vaan se seuraaminen, että jos on tiedossa auton rekisterinumerot tai tämmöiset, niin sitten vaan pyritään seuraamaan, että mitä ne henkilöt tekee. Ett niin kuin Schengen-alueella ei voi rajalle pidättää ja sanoa, että et saa tulla, vaan ja sitten jos jos niin kuin havaitaan jotakin epäilyttävää, niin se on sit poliisit poliisit hoitaa asian siitä eteenpäin.

Valvonnan vaikeus tekee munavarkauksista bisneksen, jossa riskit ovat pienet ja potentiaaliset voitot suuret. Luonnolle vaikutukset voivat olla peruuttamattomat.

MOT: Miltä se tuntuu, että tänne tulee ihmisiä häiritsemään niitä lintuja ja niiden pesimärauhaa?

Ollila: Ei se hyvältä tunnu.. tunnu.. mutta jotenkin sitten pitää myös niin kuin oppia ajattelemaan niin, että aivan niin kuin liikaa sillai henkilökohtaisesti ei voi ottaa, että pyrkii tekemään sen, mitä mitä pystyy mahdollisimman hyvin. Ja sitten sitten tietenkin toivoa toivoa että väärillä asioilla liikkuvia ihmisiä ei olis ja sit toivoa toivoa ja esittää toiveita tonne asiasta päättäville, että niitä resursseja lisättäis.