Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Kautta Jupiterin! Sähkökitara on kuollut!

Sähkökitara
Sähkökitara sähkökitara

1970-luvun lopulla monet olivat sitä mieltä, että niinkin vanhanaikaisen soittimen kuin sähkökitaran aika oli väistämättä ohi.

Saman kohtalon tulisivat kokemaan myös sähköbasso ja rummut. Kuka nyt enää tahtoisi rämpyttää ja vinguttaa tylsää sähkökitaraa, näppäillä aneemista sähköbassoa tai paukuttaa kolisevaa rumpusettiä, kun meillä oli syntesoijat ja sähkörummut?

1970-luvun loppuun mennessä soitinkaupat täällä meilläkin päin olivat täyttyneet enemmän tai vähemmän edullisista syntesoijista. No, niin edullisista kuitenkin, että aivan tavallisella bändimusiikin harrastajalla oli mahdollisuus hankkia vaikka useampikin syntikka kotiinsa tai treenikämpälle.

Casiot, Korgit, Rolandit
ja Yamahat valtasivat alaa sähkökitaroilta ja muilta perinteisiltä bändisoittimilta.

Syntesoija on uusi sähkökitara, ajateltiin tuolloin. Vaikka toisinhan siinä kävi, aivan odotetusti. Mutta silti elektroniset konesoittimet jättivät lähtemättömän jäljen rockmusiikin historiaan. Kaikki ei enää ollut ennallaan. Ei edes meillä Suomessa.

Matti Inkisen ja kumppaneiden kertaluonteinen kokoonpano Vaarallinen mutantti teki robottipoppia liki 40 vuotta sitten, vuonna 1980:

Esitys on nyt ilmestynyt Mikko Mattlarin kokoamalla albumilla Cold War on the Rocks - Disco and Electronic Music from Finland 1980-1991. Kokoelmalle Mattlar on koonnut osin jo unohtunutta elektronista sävelaarteistoa 1980-luvun Suomesta. Kokoelmalla on useita arkistojen ihmeitä: syntikkapoppia, diskoa ja elektronista menoa noin ylipäätään, hyvin laajasti hahmotettuna. Kattaus on huikea: Jori Sivosesta Vaaralliseen Mutanttiin ja Visualista Kaija Koohon, Mad Lindellin Grandmaster Klausia unohtamatta!

1980-luvun alku oli värikästä aikaa, ainakin elektronisesti tarkastellen. Se oli aikaa, jolloin sähköisillä kosketinsoittimilla alettiin tehdä mitä uskomattominta musiikkia:

Samanaikaisesti kokoelman kanssa on ilmestynyt Synteettinen Suomi, Mikko Mattlarin kirjoittama kirja, joka luotaa suomalaisen syntesoijamusiikin alkuvaiheita eli 1970- ja 80-lukujen tapahtumia.

Elektronisen populaarimusiikin suomalaiset pioneerit muistelevat kirjassa tuota mahtavaa aikaa: ajan henkeä, kokeiluja ja konemuusikon arkea. Mukana ovat muiden muassa Esa Kotilainen, Gabi Hakanen, Illi Broman, Pekka Tolonen, Seppo Parkkinen, Mikko Saarela, Jori Sivonen, Otso Pakarinen, Miettinen, Rife Paananen, Jussi Halme, Tommi Lindell ja monet muut tuon ajan (ja myöhempienkin aikojen!) sankarit. Stressi, Digital Dance, Argon, Organ, Visual, Tapa Paha Tapa, Belaboris, Advanced Art, Lindelltronics... Yhtäkkiä 1980-luku palailee mieleen pätkittäin, mutta elävänä. Kulttuuriteko, mitä suurimmassa määrin!

Ja myös Mikko Mattlarin toimittamat aiemmat kokoelma-albumit ovat ns. täyttä tavaraa:
Dance for Your Life - Rare Finnish Funk & Disco 1976-1986 vierittää esiin järisyttävän valikoiman suomalaista musiikkihistoriaa: Ernos, Karma, Solar, Break, Paul Williams, Caron...

Vielä uskomattomampaa kuultavaa tarjoaa kokoelma Satan In Love - Rare Finnish Syth-Pop & Disco 1979-1992. Jo ensimmäinen raita, Fredin Se outoa on riisuu aseista. Tämähän on Spacen Magic Fly! Stiinan Automaattirakas (Dee D. Jacksonin Automatic Lover!) jatkaa samaa linjaa. Ja kokoelman nimiraita, Emilian Satan In Love, on edelleen yhtä uskomaton. Stressin Tatsia avaa visiota kunnianhimoisemman konemusan suuntaan, kuten myös Argonin San Salvador. Valinnat ovat upeita: Leevi & The Leavings, Belaboris, Tyhjät Patterit, Digital Dance, BB, Tapa Paha Tapa, Syntax... Suomalaisen populaarimusiikin suhde koneisiin hahmottuu uudella tavalla. Kyllä täälläkin!

Ja kuinka helppoa onkaan hypätä 40 vuoden takaa nykypäivään. Esimerkkinä olkoon O Samuli A ja vuonna 2019 ilmestynyt albumi Condition Yellow.

Oletko koskaan kuullut kasettifuturismista eli formica-punkista? Ehkä vielä hieman harvinainen, mutta kiinnostava genre, joka ihannoi ja soveltaa 1970- ja 80-lukujen niin kutsuttua c-kasetti -estetiikkaa, hieman samaan tapaan kuin steampunk ihannoi viktoriaanisen ajan estetiikkaa.

Niko Ukkonen kertoo tekevänsä musiikkia kasettifuturismin hengessä. "Kappaleessa on vaikutteita retro-tyylisestä elektronisesta taidemusiikista", hän kirjoittaa ja luonnehtii Cassette Futurism Music Piece in Electronic Music Style -kappaleen tunnelmaa hämyisen kauniiksi ja kuuntelijaystävälliseksi. "Jonkinlainen syksyn sävyinen, urbaani, hämärän aikaan sijoittuva tunnelma oli mielessäni", hän sanoo.

Kangastus on pieni riippumaton merkki, joka julkaisee pienipainoksisia c-kasettijulkaisuja. Niitä on jo ilmestynyt kymmenkunta. Kallunki on muusikko Mikael Jurmun drone- ja ambient -projekti.

"Minulla on ollut tapana vuosittain matkustaa sukujuurilleni Itä-Lappiin.", hän kirjoittaa. "Erityisesti syksyisin Lapin luonto on puhutellut minua", hän jatkaa, "ympäröivä luonto tuntuu soivan musiikkina. Luonto ja sen puut, tuuli sekä eläimet - kaiken pystyy kuulemaan sarjana päällekkäisiä melodioita ja erilaisia ääniä. Luonnon keskellä kuulemastani musiikista syntyi idea Kallunki -projektiin."

Näin kirjoittaa Mikael Jurmu ja keroo, että musiikki on äänitetty täysin patterisähköä käyttäen. "Sähkökitara, muutama pedaali sekä kannettava tallennin mahdollistivat minulle äänittämisen luonnon keskellä", hän sanoo.

Köfta on Berliiniin kadonnut kolttasaamelainen, alkukantaista voimaa tihkuva taiteilija, joka ei taiteessaan suostu paljastamaan henkilöllisyyttään. Näin kertoo levy-yhtiön tiedote, ja onhan tämä tuntemattomana pysyttelevän konemuusikon tarina ihan hauska ja voihan siihen uskoakin jos haluaa. Musiikkia levyn julkaisija kutsuu aivan oikeutetusti proto-teknoksi, teknommaksi kuin tekno.

Ja kerrotaan myös, että Köftan Witness of the End -albumin musiikki on äänitetty suoraan kaseteille, ilman mitään miksausta tai editointia. Aitoa ja alkukantaista konemusiikkia siis. Mutta onko sinne Berliiniin nyt niin helppo kadota? Donnerwetter!

Outoa kamaa ei tule ainoastaan Berliinistä, vaan myös esimerkiksi Savonlinnasta, ja sinnekin voi kuulemma kadota. Paavoharju on kokeellista ambient-, virsi-, iskelmä- ja lo-fi-musiikkia tehnyt tai tekevä yhtye. Tähänastisia saavutuksia eli menneiden vuosien julkaisuja ja vähän muutakin on koottu kahdelle vinyylikiekko-boksille, joista vastikään ilmestynyt numero kaksi on nimeltään Uskallan - Fonal Years Vol 2.

Dugong Dugon on viulisti Sanna Komin ja tuottaja Tuomas Alatalon kokeellinen ambient-projekti, jossa äänimaisemia luodaan efektoidulla viululla ja sähkökitaralla.

Kasettijulkaisu Petrichor
on syntynyt pääosin improvisoiden. Sana petrichor tulee kreikan kielen sanoista petra, joka tarkoittaa kiveä, ja ichor, joka tarkoittaa kreikkalaisten jumalien suonissa virtaavaa nestettä. Petrichor tarkoittaa miellyttävää tuoksua, joka syntyy sadepisaroiden osuessa kuivaan maahan, vapauttaen ilmaan maa-aineksen, ja kiveen imeytyneiden kasviöljyjen ja mineraalien sekoituksen. Näin kertoo musiikin mukana tullut viesti ja jatkaa, että Dugong Dugonin tavoitteena on vapauttaa samanlaisia sävyjä, liikkumalla kohti ääntä, vetäen ulos harmonioita ja disharmonioita tietoisuuden perukoilta.

AVARUUSROMUA 6.10.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:
VAARALLINEN MUTANTTI: Robotin' USA - osa - (Cold War on the Rocks - Disco and Electronic Music from Finland 1980-1991)
JORI SIVONEN: Jupiter (Cold War on the Rocks - Disco and Electronic Music from Finland 1980-1991)
SIMO LAIHO: Marco Polo (Cold War on the Rocks - Disco and Electronic Music from Finland 1980-1991)
VISUAL: Big & Beautiful (Cold War on the Rocks - Disco and Electronic Music from Finland 1980-1991)
O SAMULI A: Olipa kerran ali-ihminen (Condition Yellow)
NIKO UKKONEN: Cassette Futurism Music Piece in Electronic Music Style (nettijulkaisu)
JUHA MÄKI-PATOLA: Untitled #4 (julkaisematon)
KALLUNKI: Untitled 2 (Kallunki)
KÖFTA: 6 (Witness of the End)
PAAVOHARJU: Tuoksu tarttuu meihin ES Remix (Uskallan - Fonal Years Vol 2)
DUGONG DUGON: Melt Away III - osa - (Dugong Dugon)

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Taidepedagogi Marjatta Levanto: Taide on totta

    Lapset yllättivät Ateneumin ensimmäisen museolehtorin.

    Suomalaisen museopedagogiikan uranuurtaja Marjatta Levanto suhtautuu intohimoisesti niin taiteen kokemiseen kuin taiteesta kirjoittamiseenkin. Hän loi perustan Ateneumin museopedagogiikalle eli yleisötyölle ja on tullut tunnetuksi erityisesti lapsille suunnattujen taidehistoriakirjojen kirjoittajana. 

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Kahdeksan bitin voimalla!

    Se esiteltiin vuonna 1982 ja se muutti maailman.

    Vuonna 1982 kuluttajaelektroniikan suurtapahtumassa Consumer Electronics Showssa Las Vegasissa esiteltiin laite, joka tuli peruuttamattomasti muuttamaan meidän maailmaamme. Laite oli nimeltään Commodore 64. Se oli kotitietokone. Se valloitti maailman. Laitetta myytiin seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa yli 30 miljoonaa kappaletta. Se oli suhteellisen edullinen, käyttökelpoinen ja hauska kone. Sillä pystyi tekemään monenlaisia asioita, muun muassa musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala tekee jätteestä luksusta – hänen iltapukunsa pääsi Emma Karin yllä Linnan juhliin ja lopulta museoon

    Merestä kerätyistä muovipulloista syntyi asu Linnan juhliin.

    Maailman merissä saattaa olla 30 vuoden päästä enemmän muovia kuin kalaa. Silti muovia käytetään jatkuvasti enemmän. Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala haluaa tehdä jätemuovista muodikasta, jotta edes kierrätys toimisi paremmin. Kansanedustaja Emma Karille suunniteltu iltapuku hankittiin Kansallismuseon kokoelmiin.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.