Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Kautta Jupiterin! Sähkökitara on kuollut!

Sähkökitara
Sähkökitara sähkökitara

1970-luvun lopulla monet olivat sitä mieltä, että niinkin vanhanaikaisen soittimen kuin sähkökitaran aika oli väistämättä ohi.

Saman kohtalon tulisivat kokemaan myös sähköbasso ja rummut. Kuka nyt enää tahtoisi rämpyttää ja vinguttaa tylsää sähkökitaraa, näppäillä aneemista sähköbassoa tai paukuttaa kolisevaa rumpusettiä, kun meillä oli syntesoijat ja sähkörummut?

1970-luvun loppuun mennessä soitinkaupat täällä meilläkin päin olivat täyttyneet enemmän tai vähemmän edullisista syntesoijista. No, niin edullisista kuitenkin, että aivan tavallisella bändimusiikin harrastajalla oli mahdollisuus hankkia vaikka useampikin syntikka kotiinsa tai treenikämpälle.

Casiot, Korgit, Rolandit
ja Yamahat valtasivat alaa sähkökitaroilta ja muilta perinteisiltä bändisoittimilta.

Syntesoija on uusi sähkökitara, ajateltiin tuolloin. Vaikka toisinhan siinä kävi, aivan odotetusti. Mutta silti elektroniset konesoittimet jättivät lähtemättömän jäljen rockmusiikin historiaan. Kaikki ei enää ollut ennallaan. Ei edes meillä Suomessa.

Matti Inkisen ja kumppaneiden kertaluonteinen kokoonpano Vaarallinen mutantti teki robottipoppia liki 40 vuotta sitten, vuonna 1980:

Esitys on nyt ilmestynyt Mikko Mattlarin kokoamalla albumilla Cold War on the Rocks - Disco and Electronic Music from Finland 1980-1991. Kokoelmalle Mattlar on koonnut osin jo unohtunutta elektronista sävelaarteistoa 1980-luvun Suomesta. Kokoelmalla on useita arkistojen ihmeitä: syntikkapoppia, diskoa ja elektronista menoa noin ylipäätään, hyvin laajasti hahmotettuna. Kattaus on huikea: Jori Sivosesta Vaaralliseen Mutanttiin ja Visualista Kaija Koohon, Mad Lindellin Grandmaster Klausia unohtamatta!

1980-luvun alku oli värikästä aikaa, ainakin elektronisesti tarkastellen. Se oli aikaa, jolloin sähköisillä kosketinsoittimilla alettiin tehdä mitä uskomattominta musiikkia:

Samanaikaisesti kokoelman kanssa on ilmestynyt Synteettinen Suomi, Mikko Mattlarin kirjoittama kirja, joka luotaa suomalaisen syntesoijamusiikin alkuvaiheita eli 1970- ja 80-lukujen tapahtumia.

Elektronisen populaarimusiikin suomalaiset pioneerit muistelevat kirjassa tuota mahtavaa aikaa: ajan henkeä, kokeiluja ja konemuusikon arkea. Mukana ovat muiden muassa Esa Kotilainen, Gabi Hakanen, Illi Broman, Pekka Tolonen, Seppo Parkkinen, Mikko Saarela, Jori Sivonen, Otso Pakarinen, Miettinen, Rife Paananen, Jussi Halme, Tommi Lindell ja monet muut tuon ajan (ja myöhempienkin aikojen!) sankarit. Stressi, Digital Dance, Argon, Organ, Visual, Tapa Paha Tapa, Belaboris, Advanced Art, Lindelltronics... Yhtäkkiä 1980-luku palailee mieleen pätkittäin, mutta elävänä. Kulttuuriteko, mitä suurimmassa määrin!

Ja myös Mikko Mattlarin toimittamat aiemmat kokoelma-albumit ovat ns. täyttä tavaraa:
Dance for Your Life - Rare Finnish Funk & Disco 1976-1986 vierittää esiin järisyttävän valikoiman suomalaista musiikkihistoriaa: Ernos, Karma, Solar, Break, Paul Williams, Caron...

Vielä uskomattomampaa kuultavaa tarjoaa kokoelma Satan In Love - Rare Finnish Syth-Pop & Disco 1979-1992. Jo ensimmäinen raita, Fredin Se outoa on riisuu aseista. Tämähän on Spacen Magic Fly! Stiinan Automaattirakas (Dee D. Jacksonin Automatic Lover!) jatkaa samaa linjaa. Ja kokoelman nimiraita, Emilian Satan In Love, on edelleen yhtä uskomaton. Stressin Tatsia avaa visiota kunnianhimoisemman konemusan suuntaan, kuten myös Argonin San Salvador. Valinnat ovat upeita: Leevi & The Leavings, Belaboris, Tyhjät Patterit, Digital Dance, BB, Tapa Paha Tapa, Syntax... Suomalaisen populaarimusiikin suhde koneisiin hahmottuu uudella tavalla. Kyllä täälläkin!

Ja kuinka helppoa onkaan hypätä 40 vuoden takaa nykypäivään. Esimerkkinä olkoon O Samuli A ja vuonna 2019 ilmestynyt albumi Condition Yellow.

Oletko koskaan kuullut kasettifuturismista eli formica-punkista? Ehkä vielä hieman harvinainen, mutta kiinnostava genre, joka ihannoi ja soveltaa 1970- ja 80-lukujen niin kutsuttua c-kasetti -estetiikkaa, hieman samaan tapaan kuin steampunk ihannoi viktoriaanisen ajan estetiikkaa.

Niko Ukkonen kertoo tekevänsä musiikkia kasettifuturismin hengessä. "Kappaleessa on vaikutteita retro-tyylisestä elektronisesta taidemusiikista", hän kirjoittaa ja luonnehtii Cassette Futurism Music Piece in Electronic Music Style -kappaleen tunnelmaa hämyisen kauniiksi ja kuuntelijaystävälliseksi. "Jonkinlainen syksyn sävyinen, urbaani, hämärän aikaan sijoittuva tunnelma oli mielessäni", hän sanoo.

Kangastus on pieni riippumaton merkki, joka julkaisee pienipainoksisia c-kasettijulkaisuja. Niitä on jo ilmestynyt kymmenkunta. Kallunki on muusikko Mikael Jurmun drone- ja ambient -projekti.

"Minulla on ollut tapana vuosittain matkustaa sukujuurilleni Itä-Lappiin.", hän kirjoittaa. "Erityisesti syksyisin Lapin luonto on puhutellut minua", hän jatkaa, "ympäröivä luonto tuntuu soivan musiikkina. Luonto ja sen puut, tuuli sekä eläimet - kaiken pystyy kuulemaan sarjana päällekkäisiä melodioita ja erilaisia ääniä. Luonnon keskellä kuulemastani musiikista syntyi idea Kallunki -projektiin."

Näin kirjoittaa Mikael Jurmu ja keroo, että musiikki on äänitetty täysin patterisähköä käyttäen. "Sähkökitara, muutama pedaali sekä kannettava tallennin mahdollistivat minulle äänittämisen luonnon keskellä", hän sanoo.

Köfta on Berliiniin kadonnut kolttasaamelainen, alkukantaista voimaa tihkuva taiteilija, joka ei taiteessaan suostu paljastamaan henkilöllisyyttään. Näin kertoo levy-yhtiön tiedote, ja onhan tämä tuntemattomana pysyttelevän konemuusikon tarina ihan hauska ja voihan siihen uskoakin jos haluaa. Musiikkia levyn julkaisija kutsuu aivan oikeutetusti proto-teknoksi, teknommaksi kuin tekno.

Ja kerrotaan myös, että Köftan Witness of the End -albumin musiikki on äänitetty suoraan kaseteille, ilman mitään miksausta tai editointia. Aitoa ja alkukantaista konemusiikkia siis. Mutta onko sinne Berliiniin nyt niin helppo kadota? Donnerwetter!

Outoa kamaa ei tule ainoastaan Berliinistä, vaan myös esimerkiksi Savonlinnasta, ja sinnekin voi kuulemma kadota. Paavoharju on kokeellista ambient-, virsi-, iskelmä- ja lo-fi-musiikkia tehnyt tai tekevä yhtye. Tähänastisia saavutuksia eli menneiden vuosien julkaisuja ja vähän muutakin on koottu kahdelle vinyylikiekko-boksille, joista vastikään ilmestynyt numero kaksi on nimeltään Uskallan - Fonal Years Vol 2.

Dugong Dugon on viulisti Sanna Komin ja tuottaja Tuomas Alatalon kokeellinen ambient-projekti, jossa äänimaisemia luodaan efektoidulla viululla ja sähkökitaralla.

Kasettijulkaisu Petrichor
on syntynyt pääosin improvisoiden. Sana petrichor tulee kreikan kielen sanoista petra, joka tarkoittaa kiveä, ja ichor, joka tarkoittaa kreikkalaisten jumalien suonissa virtaavaa nestettä. Petrichor tarkoittaa miellyttävää tuoksua, joka syntyy sadepisaroiden osuessa kuivaan maahan, vapauttaen ilmaan maa-aineksen, ja kiveen imeytyneiden kasviöljyjen ja mineraalien sekoituksen. Näin kertoo musiikin mukana tullut viesti ja jatkaa, että Dugong Dugonin tavoitteena on vapauttaa samanlaisia sävyjä, liikkumalla kohti ääntä, vetäen ulos harmonioita ja disharmonioita tietoisuuden perukoilta.

AVARUUSROMUA 6.10.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:
VAARALLINEN MUTANTTI: Robotin' USA - osa - (Cold War on the Rocks - Disco and Electronic Music from Finland 1980-1991)
JORI SIVONEN: Jupiter (Cold War on the Rocks - Disco and Electronic Music from Finland 1980-1991)
SIMO LAIHO: Marco Polo (Cold War on the Rocks - Disco and Electronic Music from Finland 1980-1991)
VISUAL: Big & Beautiful (Cold War on the Rocks - Disco and Electronic Music from Finland 1980-1991)
O SAMULI A: Olipa kerran ali-ihminen (Condition Yellow)
NIKO UKKONEN: Cassette Futurism Music Piece in Electronic Music Style (nettijulkaisu)
JUHA MÄKI-PATOLA: Untitled #4 (julkaisematon)
KALLUNKI: Untitled 2 (Kallunki)
KÖFTA: 6 (Witness of the End)
PAAVOHARJU: Tuoksu tarttuu meihin ES Remix (Uskallan - Fonal Years Vol 2)
DUGONG DUGON: Melt Away III - osa - (Dugong Dugon)

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri