Hyppää pääsisältöön

Tampereella nauretaan kuolemalle, syövälle ja ilmastonmuutokselle – Arktiset leikit vie Heikki Kinnusen Marja-Tertun viimeiselle matkalle

Kuvassa on meneillään bänditreenit. Lady Zeppelin -julisteen edessä laulaa mikkiin Heikki Kinnusen näyttelmä Marja-Terttu Zeppelin.
Kuvassa on meneillään bänditreenit. Lady Zeppelin -julisteen edessä laulaa mikkiin Heikki Kinnusen näyttelmä Marja-Terttu Zeppelin. Kuva: Harri Hinkka Leea Klemola,Tampereen Teatteri,Heikki Kinnunen

Arktiset leikit saa katsojan nauramaan kuolemalle, sairaudelle, yksinäisyydelle ja ilmastonmuutokselle. Nauru on hyvää tekevää naurua, sillä omituisten roolihahmojen takana piilee tarkkoja havaintoja ihmisenä olemisen mahdottomuudesta ja kauneudesta. Penkkitaiteilija Tuula Viitaniemi näki Tampereen Teatterissa Arktisen trilogian neljännen osan.

Leea ja Klaus Klemola luovat traagisten ihmiskohtaloiden ja raakojen faktojen pohjalta esityksen, joka jäykistää kasvot kolmituntiseen kestovirneeseen ja saa pallean kramppaamaan sekä äänekkäästä että äänettömästä naurusta.

Arktisten leikkien maailma on umpihullu ja silti täysin tosi.

Klemolat tuovat näyttämölle, yhdessä pidäkkeettömästi rooleihinsa antautuvien näyttelijöidensä kanssa, joukon kummia vänkyröitä, intohimoisia otuksia, joiden kohtaloihin väkisinkin samastuu.

Välillä tekisi tosin mieli itkeä, mutta silti naurattaa.

Vai mitä sanotte näistä naurunaiheista: ilmastonmuutos, mustasukkaisuus, syöpä, kuolema, yksinäisyys, pettymys, traumaattinen äitisuhde, häpeä, puute, alkoholismi, lamaantunut luovuus.

Syyskuun alussa Tampereen Teatterissa ensi-iltansa saanut Arktiset leikit on Klemolan sisarusten arktisen trilogian neljäs osa.

Täyteen ahdettu moottorivene pimeällä merellä. Matkustamon ovella seisoo Heikki Kinnusen näyttelemä Marta-Terttu Zeppelin hylkeennahkahaalarissa.
Marja-Terttu (Heikki Kinnunen) seurueineen viimeisellä matkalla. Täyteen ahdettu moottorivene pimeällä merellä. Matkustamon ovella seisoo Heikki Kinnusen näyttelemä Marta-Terttu Zeppelin hylkeennahkahaalarissa. Kuva: Harri Hinkka Tampereen Teatteri,Leea Klemola,Heikki Kinnunen

Arktisten leikkien otus numero yksi on tietysti Marja-Terttu Zeppelin, pakkasen, jään ja sydänten kuningatar, jota Heikki Kinnunen jälleen kirpaisevasti näyttelee.

Marja-Terttu on siitä harvinainen nykysuomalaisen näytelmäkirjallisuuden hahmo, että hänestä voi puhua etunimellä. Teatteria seuraava väki tietää heti, kenestä puhutaan.

Trilogian aiemmissa osissa on menty kohti kylmempää. Mutta nyt, kun ilmastonmuutos sulattaa vaihdevuosissaan ja himoissaan hehkuvan Marja-Tertun rakkaat jäävuoret, ei Grönlantikaan tarjoa enää pakopaikkaa.

Marja-Terttu palaa kotiin Kokkolaan, koska hän haluaa hankkia rahat vielä yhteen jäiseen retkeen, siihen viimeiseen.

Etualalla Anna-Elina Lyytikäisen näyttelemä entinen portsari Vili lukee päiväkirjaa, takana Jukka Leistin hahmo istuu synkkänä.
Anna-Elina Lyytikäinen tekee hurjan roolisuorituksen Marja-Tertun entisena rakastajana ja portsari-kollegana. Etualalla Anna-Elina Lyytikäisen näyttelemä entinen portsari Vili lukee päiväkirjaa, takana Jukka Leistin hahmo istuu synkkänä. Kuva: Harri Hinkka Tampereen Teatteri,Leea Klemola,Anna-Elina Lyytikäinen

Paluullaan hän sekoittaa kaikkien muiden suunnitelmat, elämät ja tunne-elämät.

Tytär kaipaa ja vihaa äitiään, joka ei anna hänen rakentaa omaa elämäänsä. Ex-heila himoitsee yhä Marja-Terttua. Hän heiluu katkerana housut nilkoissa ja vaatii anteeksipyyntöä kaikista nöyryytyksistä.

Ex-aviomies, Klaus Klemolan näyttelemä Piano Larsson, on laajentanut yritystoimintaansa, ja nykyään hänen henkilöhuolintaliikkeensä tuottaa myös elokuvia. Firma uhkaa jäädä hunningolle, kun Marja-Terttu houkuttelee Piano Larssonia mukaan lopulliselle retkelleen pohjoiseen. Rahasta on pula kaikilla, ja varsinkin rakkaudesta.

Vaikka roolihahmot ovat kummallisia ja kärjistettyjä, ne eivät ole pilaa.

Klemolan taiteelle ominaista yltiödramaattista, kuolemanvakavaa sekamelskaa piisaa.

Hänen ohjaustensa - oli kyse sitten televisiosta, kuten parin vuoden takaisesta Myrskyn jälkeen -sarjasta, tai teatterista - omaperäisyys syntyy äimistyttävien, mielikuvituksellisten juonenkäänteiden ja näyttelijäntyön kiihkeän totisuuden yhdistelmästä. Maailma on armoton, kuvat karuja, mutta suhde ihmisen ikuiseen heikkouteen on aina armollinen.

Ja vaikka roolihahmot ovat kummallisia ja kärjistettyjä, ne eivät ole pilaa. Hahmojen takana on tarkkoja havaintoja ihmisenä olemisen mahdottomuudesta ja rosoisesta kauneudesta.

Mari Turusen näyttelemä nainen, Maura, istuu synkkänä lasitetulla terassilla.
Mari Turunen näyttelee mm. Mauraa, Marja-Tertun katkeroitunutta ja alkoholisoitunutta tytärtä. Mari Turusen näyttelemä nainen, Maura, istuu synkkänä lasitetulla terassilla. Kuva: Harri Hinkka Mari Turunen,Tampereen Teatteri,Leea Klemola

Arktisissa leikeissä tuho uhkaa, pelkistä antisankareista koostuva henkilökavalkadi huojuu viimeisellä rajalla, sekoamisen ja olemassaolon reunalla. Mutta he yrittävät! Vimmaisella energialla he keksivät ongelmiinsa aina vaan järjettömämpiä ratkaisuita.

Näyttelijät onnistuvat täydellisesti rooleissaan. Myötätunnon ja myötähäpeän sekainen lämpö täyttää vielä jälkeenpäinkin sydämeni, kun ajattelen näytelmän henkilöitä.

Kehunpa kaikki näin kollektiivisesti: Heikki Kinnunen, Klaus Klemola, Mari Turunen, Anna-Elina Lyytikäinen, Jukka Leisti, Juho Kuosmanen, Jussi Rantamäki, kiitos!

Olin Arktisia leikkejä katsoessani pidäkkeettömän onnellinen. Lisää osia ei tähän ylimittaiseen trilogiaan taida kuitenkaan enää tulla.

Pakko sanoa: en olisi suonut esityksen päättyvän.

Piano Larsson (Klaus Klemola) seisoo veneen ovensuussa, laiturilla puku päällä hänen yhtiökumppaninsa Arijoutsi Prittinen (Jussi Rantamäki).
Piano Larsson (Klaus Klemola) riitelee yhtiökumppaninsa Arijoutsi Prittisen (Jussi Rantamäki) kanssa. Miehet ovat näytelleet kaikissa arktisen trilogian osissa. Piano Larsson (Klaus Klemola) seisoo veneen ovensuussa, laiturilla puku päällä hänen yhtiökumppaninsa Arijoutsi Prittinen (Jussi Rantamäki). Kuva: Harri Hinkka Leea Klemola,Tampereen Teatteri

Arktiset leikit. Kirjoittanut Leea Klemola ja Klaus Klemola. Ohjaus Leea Klemola. Dramaturgi Rosa-Maria Perä. Lavastussuunnittelu Erkki Saarainen. Pukusuunnittelu Tuomas Lampinen. Valosuunnittelu Max Wikström. Äänisuunnittelu Jan-Mikael Träskelin.
Rooleissa Heikki Kinnunen, Klaus Klemola, Mari Turunen, Anna-Elina Lyytikäinen, Jukka Leisti, Juho Kuosmanen ja Jussi Rantamäki.

Ensi-ilta oli Tampereen teatterin Frenckell-näyttämöllä 4.9.2019. Esitys on tehty yhteistyössä Espoon kaupunginteatterin kanssa, ja se siirtyy joulukuussa Tampereelta Espooseen.

Leea ja Klaus Klemola kirjoittavat kylmän kaipuusta: "Mitä arktisesta identiteetistä jää, kun pakkasen kanssa puljaus loppuu?"

Penkkitaiteilija

Uusimmat sisällöt - Kulttuuricocktail