Hyppää pääsisältöön

Egmontia vereslihalla

Melodraama koki 1700- ja 1800-lukujen taitteessa yhden kukoistuskausistaan – jopa niin, että säveltäjät kirjoittivat teoksia kokonaiselle isolle sinfoniaorkesterille ja lausujalle tai näyttelijöille. Helsingin barokkiorkesteri herättää tuota traditiota levyllään Ludwig van Beethovenin Egmont-näyttämömusiikista. Vaikka Goethen alkuperäinen tragedia on ihan täysverinen näytelmä – jälkikäteen, vuonna 1821 Friedrich Mosengeilin kirjoittama ”deklamoitu kertomus Beethovenin Egmont-musiikkiin” tuo Goethen tarinan käänteet ja Beethovenin harvemmin kokonaisuudessaan kuultavan Egmont-musiikin onnistuneesti yhteen.

Cd-levyn kansi
Cd-levyn kansi CD-levyt

Musiikkitalolla viime vuodenvaihteen live-konserteista taltioitu Egmont-musiikki hyötyy teatterillisesta tulkinnastaan, jossa suuri rooli on kertojalla, Robert Hunger-Bühlerillä, sekä nuoren Clärchenin aariat lapsekkaan viattomasti tulkitsevalla sopraano Elisabeth Breuerilla. Aapo Häkkisen johtama Helsingin barokkiorkesteri ottaa kiinni tarinan käänteistä ja Beethovenille niin rakkaasta vapaudenaatteesta.

HeBon Egmont-levy löytää jälleen yhden tavan lähestyä tätä muuten niin tuttua musiikkia: Beethovenin alkusoitto Egmont-näytelmään on yksi säveltäjänsä esitetyimpiä konserttiteoksia, joka vaikutti myös suuresti 1800-luvun sinfonisen fantasian ideaaliin. Kun se tuodaan näin uudelleen kosketuksiin alkuperänsä, Goethen tekstin kanssa – ja kun muistetaan sen sävelletyn Napoleonin miehittämässä Wienissä – se soi uudelleenheränneessä hengessä. Kuin vereslihalla soivan HeBon ja fortepianon takaa johtavan Häkkisen tulkinnat samaten vakuuttavat jälleen siitä, kuinka tärkeää on kuulla tätä modernien sinfoniaorkesterien kantaohjelmistoa vanhoilla ja vanhanmallisilla soittimilla. Sävellyksen vallankumouksellinen sointi ei tästä ainakaan vähene.

Ludwig van Egmont: musiikki Goethen tragediaan Egmont, op. 84. Elisabeth Breuer, sopraano, Robert Hunger-Bühler, lausuja, ja Helsingin barokkiorkesteri, joht. Aapo Häkkinen. Ondine. (ODE 1331-2)

Kuuntele Uudet levyt 8.10.2019, toimittajana Ville Komppa.

  • Hyvä sirkus toimii aina, todistavat Eskelinen ja Gomyo

    Levyarvostelu

    Pohjimmiltaan Niccolo Paganini oli pahimman lajin kikkailija, mutta hänen huumorinsa on kestänyt aikaa. Sen todistavat viulisti Karen Gomyo ja kitaristi Ismo Eskelinen, joiden uutuuslevy sisältää Paganinin parhaita sketsejä ja linkittää hänet onnistuneesti Locatellin, Vivaldin ja Corellin viuluviikarijatkumoon.

  • Kokeellista kuoroilmaisu Haapasen malliin

    Levyarvostelu

    Yleensä moderni, avantgardistinen kuoromusiikki työlästä nauttia CD-levyn kokoisina annoksina. BIS-yhtiön julkaisu Perttu Haapasen kuoromusiikista on tässä suhteessa keskimääräistä helpompi. Laajasta tuotannosta valikoidut seitsemän teosta ilmentävät Haapasen leikkisää ja kokeilevaa asennetta sekä ihmisääneen että teksteihin, mutta seassa on sointuisuutta ja selviä rakenteita riittävästi, että kuulija kokee olevansa musiikin äärellä. Sitä paitsi Helsingin kamarikuoron kunnianhimo osuu juuri tällaiseen materiaaliin.

  • Turkulaisten jykevä Egmont hurmaisi - jos Hebon tulkintaa ei olisi

    Levyarvostelu

    Turun filharmoninen orkesteri on levyttänyt ahkerasti Naxokselle näytelmämusiikkia, ensin Sibeliukselta ja viimeksi Beethovenilta, ja ylikapellimestari Leif Segerstamin näyttämökokemus on yleensä liimannut musiikkisirpaleet hyvin yhteen. Orkesterin uusi levytys Beethovenin Egmont-melodraamasta hyödyntää kokemusta loistavasti, mutta kohtaa kovan kotimaisen kilpailijan.

  • Lempeää sinfoniarunoilua Virosta

    Levyarvostelu

    Arvo Pärt, Erkki-Sven Tüür ja monet muut ovat nostaneet kansainväliselle tasolle Viron nykymusiikin, mutta varhaisempikin perinne ansaitsisi huomiota. Sitä antaa levy-yhtiö Ondine, joka vuosi sitten julkaisi ensimmäisen levyn Heino Ellerin musiikkia. Nyt projekti jatkuu levyllisellä sinfonisia runoja.