Jussi Nygren
Yle
Jussi Kulosen takapihalla 29 itäautoa kasvaa heinää ja varastossa pölyttyy pieni Stalin-patsas. Onko Kummeli-sketsistä alkunsa saanut Ladojen keräily pelkkää huumoria – vai onko Lada aate?
Lonkeronharmaana lokakuun iltapäivänä janakkalalainen peltomaisema huokaa pysähtyneisyyttä. Heinikossa ruostuu hiljalleen 29 itäblokissa valmistettua autona, kaikki tasa-arvoisesti ojanpohjalla.
Monet ovat niin syvällä kasvillisuudessa, ettei merkkiä tahdo erottaa. Tuskin näitä menneen maailman merkkejä moni tunnistaisikaan: FSO Polonez, Wartburg, Moskvitš ja sotakuormurit UAZ, ZIL ja GAZ.
Eniten riveissä on Ladoja. Olen saapunut Jussi "Lada-Jussi" Kulosen valtakuntaan, jossa ei lännessä valmistetuilla autoilla ole pysäköintilupaa.
– Tämä on suomalaisen autoilun historiaa ja teknistä osaamista. Mikään vitsi tämä ei ole, Jussi esittelee kokoelmaansa ylpeänä.
Jussi on haalinut autoja sieltä täältä, useimmat niistä ovat tienposkeen hyytyneitä. Kaikkia pihamaan tila ei miellytä. Kesällä Jussi joutui harventamaan kokoelmaa, koska Janakkalan ympäristötarkastajat pitivät näkyä kammotuksena. Kymmenen autoa sai lähteä. Ladoille kuitenkin löytyy Suomessa ostajia.
Jussi tulee Lada-perheestä. Hän katseli maailmaa Ladan liukkaalta takapenkiltä jo pikkupoikana matkalla mummolaan. Myöhemmin Jussin vanhemmilla ja kaikilla sisaruksilla oli omat Ladansa. Mutta pelkällä nostalgialla Jussin harrastus ei hyrrää. Hän kertoo, että ihmisten halveksunta on bensaa Lada-harrastajan tankkiin.
– Kipinä lähti siitä erilaisuudesta. Haluan, että mulla on tällainen karu harrastus, jolle ihmiset nauraa, Jussi myhäilee.
Ensimmäiset Ladojen kokoontumisajot nähtiin vuonna 1995 Kummelin sketsissä, jossa kaksi karvahattuista ukkoa värjöttelee järven jäällä Ladojensa kanssa odotellen muita harrastajia, joita ei koskaan näy.
Mutta kahden vuoden päästä Ladojen kokoontumisajosta tulikin totta. Lada-kerho perustettiin 1997 ja Lada-Jussi on yksi kerhon perustajajäsenistä.
Tää homma syö kyllä miestä rotan lailla.
1990-luvun puolivälissä Suomi kömpi lamasta kohti länttä ja Eurooppaa. Ladojen myyntiä oltiin jopa kieltämässä EU:ssa. Jussi muistelee, että vihattujen Ladojen fanikerho oli kieli poskessa annettu protestiääni ajan henkeä vastaan.
Nykyisin Lada-kerho kukoistaa ja tapaamisia on ympäri vuoden. Neuvostorekvisiittaa, miliisiuniformuja ja karvahattuja raahataan mukana, mutta kerho on poliittisesti sitoutumaton.
– Lada-tapaamisissa nuorin polvi on syntynyt vasta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Eivät he tiedä, mikä se edes oli.
Aikanaan itäauton ostaminen oli monelle poliittinen valinta. Vuonna 1974 autoharrastajien Tuulilasi-lehti selvitti, millä autoilla kansanedustajat ajoivat. Tulos oli selvä: kaikki sosialistisen SKDL:n jäsenet ajoivat itäautoilla. Ladalla ajoivat myös sosiaalidemokraatit. Oikeistopuolueiden edustajista kukaan ei ajanut itäautolla.
Lada on aina ollut halpa auto ja duunarien suosiossa, mutta nykypäivän harrastajat ovat Lada-Jussin mukaan sekalaisempi joukko. Itse hän on verovirkailija.
Saan kunnian koeajaa kokoelman helmeä, autopiireissä himoittua Lada Nivaa, joka on eräänlainen itäautojen Rambo - ellei Rambo olisi ollut kommunisteja jahtaava viidakkosissi USA:sta.
Jussi näyttää tietä UAZ-sotakuormurilla, jossa ei ole jarruja. Omenapuiden välistä ja ojien poikki menee Lada-Jussin oma Janakkalan erikoiskoe, jota rymistellään vain sosialistisilla ajoneuvoilla.
Kaarteisiin mennään täysillä. Hän ei ole turhan tarkka kokoelman esineistä. Kyllä Ladan saa aina korjattua.
Jussin silmissä on kiilto, kun hän puhuu eri mallien nupeista, vivuista ja ritilöistä. Hän puhuu sujuvaa ladaa, enkä ymmärrä puoliakaan.
– Peilit ja mittaristo ovat erilaisia tässä mallissa. Takavalojen kehykset ovat kromatut, kun uudemmissa ne ovat mustat, Kulonen kuvailee
Hämärässä pihavarastossa varaosaluetteloiden pinot kohoavat lattiasta kattoon. Jussin mukaan ne ovat hyvää iltalukemista. Kaiken keskellä pönöttää pieni Stalinin patsas.
Mutta rajansa Lada-Jussillakin. Jussi tuomitsee liian pitkälle menevän neuvostonostalgian, joka nyky-Venäjällä nostaa päätään.
– Onhan se aika hurjaa, jos jotain Stalinin aikoja aletaan fanittaa.
Jussin tavoite ei ole niinkään kunnostaa autoja, vaan rakentaa vuosimalleista tarkkaa arkistoa.
Jos osaa katsoa, aukeaa tältä takapihalta näkymä siihen historialliseen poikkeustilaan, joka synnytti nämä koneet. Autot ovat läpileikkaus sosialististisesta suunnitelmataloudesta.
Neuvostoliitossa talous suunniteltiin viiden vuoden välein – mitä tuotetaan, kuinka paljon ja missä. Automallien kehitys on hidasta, mutta viiden vuoden välein tapahtuu nytkähdyksiä eteenpäin.
Suunnitelmataloudessa oli Jussin mukaan puolensa. Järjestelmä oli rationaalinen. Varaosat yhteensopivat mallien välillä, jonka vuoksi autoja on helppo korjata.
– Mä tykkään järjestelmällisyydestä. Arvostan sellaista toimintaa kaikilla elämän osa-aluella, Jussi kehuu suunnitelmataloutta.
Toisaalta, autot ovat varustelultaan aika karuja. Kuluttajien toiveet eivät ohjanneet näiden koneiden kehitystä. Neuvostoliitossa autoja ajoivat kansalaiset, eivät kuluttajat. Kansalaisten etua edistettiin pikemminkin keskittymällä avaruustekniikkaan ja tankkeihin. Ne olivat Neuvostoliiton teollisuuden vahvuuksia.
Uusia innovaatioita suunnitelmataloudessa syntyi kankeasti. Järjestelmä jäi kauas marxilais-leniniläisestä fantasiasta, jossa tiede ja tekniikka tuovat hyvinvointia kansalaisille.
Neuvostoliitto omaksui varhain lännestä kopiomisen kaikilla tekniikan osa-alueilla. Lada perustuu italialaiseen Fiat 124 -malliin. Lähes kaikki itäautot ovat kopioita läntisestä automuotoilusta.
Lada-Jussin takapihalla on autoja myös Puolasta ja Itä-Saksasta. Neuvostoliitto määräsi, millaisia autoja kukin satelliittivaltio itäblokissa sai valmistaa. Tekniikassa etuajo-oikeus oli aina Neuvostoliitolla. Esimerkiksi Itä-Saksassa valmistettiin kaksitahtisia Wartburg-autoja aina Muurin murtumiseen asti, vaikka Ladassa käytettiin alusta alkaen nelitahtitekniikkaa. Neuvostoliitto halusi suojella sille tärkeää vientituotetta.
Ladassa yhdistyy etelän lämmin temperamentti ja avaruustekniikan taitajien kylmä järki.
Neuvostoliitto nähdään nykyisin laajalti epäonnistuneena yhteiskuntakokeiluna, mutta Jussi näkee asian toisin. Hän arvostaa järjestelmän rationaalisuutta ja pitkäjänteisiä suunnitelmia.
– Haluan olla eri mieltä. Haluan lukea asiat eri tavalla kuin valtavirta.
Jussin mielestä Suomen ja Neuvostoliiton rinnakkaiselon vuodet 1970-luvulla olivat hyviä aikoja. Vienti veti itään ja YYA-sopimus loi Suomelle työpaikkoja. Hän haluaa muistuttaa, että lama alkoi vasta, kun Neuvostoliitto romahti.
Vaikka Lada-harrastus alkoi vitsistä, Lada-Jussille ladismi on muutakin. Jussia viehättävät ideaalit – toteutuneet ja toteutumattomat.
Ladojen maailma on Jussille nostalginen vaihtoehtotodellisuus. Se on muistutus toisesta tavasta järjestää maailma ja yhteiskunta.
Takapihan kokoelma on edelleen hiljainen, ruostuva protesti maailman menolle.
