Hyppää pääsisältöön

Oletko saanut nukkua yösi rauhassa? Äidin kysymys avasi vyyhdin, jonka jälkiä Tina Laiho on paikannut vuosikymmeniä

Tina Laiho, Anne Flinkkilä ja Taina Laajasalo
Tina Laiho, Anne Flinkkilä ja Taina Laajasalo Kuva: Yle / Harri Hinkka Flinkkilä & Tastula

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö herättää suuria tunteita, usein vihaa ja torjuntaa. Tina Laiho haluaa kuitenkin kertoa tarinansa. Toivoa on, kun antaa anteeksi itselleen.

- Painajaisessa se mies jahtaa minua, ja herään kauhun ja paniikin vallassa. Lapsuuden kokemukset palasivat hyökynä mieleen. En ollut unohtanut mitään, mutta olin vaiennut. Ilmeisesti oli tullut aika puhua.

Näin sanoo Tina Laiho, joka haluaa kertoa, miten elämä menee, kun on joutunut lapsena seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.

Tina muutti vanhempiensa eron jälkeen äidin ja pikkuveljen kanssa Ruotsiin, ja pian äidin kuvioihin tuli uusi mies. Ei isäpuoli, vaan äidin mies, niin kuin Tina haluaa häntä kutsua. Mies osoittautui väkivaltaiseksi alkoholistiksi, joka pahoinpiteli äitiä ja löi myös Tinaa. Äiti oli paljon poissa, joko paossa lyöntejä tai töissä, ja silloin Tinan seksuaalinen hyväksikäyttö alkoi.

- Luulen, että olen ollut noin neljävuotias. En tietenkään tajunnut mitä oli tapahtumassa. Ihmettelin ja pelkäsin miestä, että miksi se tuli minun sänkyyni, Tina kertoo.

Vaikka perhe oli lastensuojelun asiakas, puhuttiin ainoastaan perheväkivallasta ja alkoholinkäytöstä. Tina ei hiiskahtanutkaan hyväksikäytöstä. Häpeä ja pelko oli niin suurta.

- Minut oli kurilla kasvatettu, ja sain aina kuulla, että niin maitolasin kaatuminen kuin sänkyyn pissaaminenkin olivat kaikki minun syytäni. Tietysti silloin ajattelin, että myös äidin miehen käytös on minun syytäni. Minä olin se paha, Tina sanoo.

”Oletko saanut nukkua yösi rauhassa?”

Tina oli kahdeksanvuotias, kun äiti esitti ratkaisevan kysymyksen.

- Hän tuli töistä kotiin ja kysyi, että oletko saanut nukkua yösi rauhassa. Se oli minusta outo kysymys, mutta hänen tiukattuaan uskalsin vastata, että en. Sitten se kaikki tuli ulos, Tina muistelee.

Äiti uskoi Tinaa, ja tyttö kiidätettiin tutkimuksiin. Lääkärin tutkimus ja kuulemiset hämmensivät pientä tyttöä. Tina oli yksin eikä kukaan kertonut, mistä oikein oli kysymys.

- Yäk, en halua sanoa, hävettää, hän muistaa ajatelleensa.

Lopputuloksena oli kuitenkin se, että äidin mies tunnusti tekonsa, sai tuomion ja passitettiin vankilaan. Mutta Tinan osalta tarina oli vasta alussa.

- Vaikka muistikuvani ovat käsittämättömän kirkkaat ja lastensuojelun paperit tukevat niitä, vaikenin. Kun yritin joskus vuosien päästä puhua asiasta, sain kuulla, että mitä sitä vanhoja muistelemaan. Anna olla, mene eteenpäin.

Oikeuspsykologian dosentti Taina Laajasalo on erikoistunut kuulemaan lapsia ja nuoria, joiden epäillään joutuneen seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Kun hän kuulee, miten Tinaa on puhutettu, hän sanoo, että onneksi jotkut asiat ovat menneet eteenpäin. Nykypäivänä lapsi ei ole yksin, hänelle kerrotaan, mitä tapahtuu. Silti lasten kertomukset voivat järkyttää myös asiantuntijaa.

- Mutta kyllä aikuisen pitää kestää. Olisihan se lapsellekin aikamoinen viesti, että sinun tarinasi on niin kamala, ettei sitä voi kuunnella, Taina pohtii.

Taina sanoo, että lapset ovat luotettavia kertojia, kunhan heitä kuullaan oikein ja mahdollisimman pian hyväksikäyttöepäilyjen tultua esille. Huolta herättää se, että saattaa mennä kaksikin vuotta rikosilmoituksesta tuomioon.

- Kyllä oikeudenkäynti ja tuomio on tärkeä virstanpylväs. Uhria on kuultu ja hän saa nähdä, että teosta saa rangaistuksen. Siksi asiat pitäisi pystyä hoitamaan nopeammin, Taina sanoo.

Ruotsi-Tina ja Suomi-Tina

Tina sanoo, että hänen pelastuksensa on ollut Suomessa asuva täti, isän sisko, jonka luona hän vietti kesät. Hän sai olla lapsi, sai rakkautta ja hyväksyntää. Tädin luo Tina lähetettiin toipumaan myös hyväksikäyttötutkinnan ja äidin miehen tuomion jälkeen.

- Hän otti minut syliin ja painotti koko ajan sitä, ettei mikään ole minun syytäni. Vaikka olen sen järjen tasolla tajunnut koko aikuisikäni, silti häpeä on niin syvällä, että siitä on ollut vaikea päästä eroon, Tina sanoo.

Tina alkoi olla painajaisista ja uupumuksesta jo niin huonossa kunnossa, että vaihtoehtoja oli enää kaksi: kuolema tai avun hakeminen. Tinalla oli kuitenkin pienet lapset, joten ei hän kuollakaan halunnut. Häntä arvelutti se, että voiko enää viisikymppisenä saada apua ja kuunteleeko kukaan.

- Lopulta löysin Tukinaisen avulla traumaterapeutin ja siitä alkoi uusi vaihe elämässäni. Olen saanut apua, mutta tie on pitkä ja hidas.

Tinan missio on löytää kaltaisilleen niin sanotuille vanhoille uhreille apua, joku matalan kynnyksen paikka, jonne ottaa yhteyttä. Taina puolestaan tuntee lasten ja nuorten traumaterapiaa ja kertoo, että akuutissa tilanteessa yritetään toimia nopeasti ja vaikuttaa etenkin siihen, ettei traumasta tulisi koko elämää määrittävä asia. Mutta samalla tavalla häpeä ja syyllisyys ovat keskiössä.

- Joku nuori voi tuntea syyllisyyttä siitä, että on lamaantunut tai on vaikka ottanut vastaan lahjan tai muuta vastaavaa tekijältä. Mutta ehkä paras palaute on tullut eräältä tytöltä, joka kertoi terapian jälkeen, että yhden asian olen ymmärtänyt: mikään tapahtuneesta ei ollut minun syytäni, Taina sanoo.

Tina haluaa kertoa tarinansa, koska haluaa valaa ihmisiin toivoa. Kuvissa saa hymyillä, saa olla onnellinen. Toivoa on aina, kunhan saa apua.

Aikuisille, joita on lapsena käytetty seksuaalisesti hyväksi, on tarjolla apua esimerkiksi Suomen Delfins ry:n kautta.

Flinkkilä & Tastula TV1 lauantaina 12.10. kello 17.10 ja sunnuntaina 13.10. kello 9.05 sekä Yle Areena.