Seppo Heikkinen
Yle
Toisen maailmansodan alla Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat pieniä Euroopan maita omiin etupiireihinsä. Sillä oli suuri merkitys sekä toisen maailmansodan että talvisodan syttymisessä. Mutta ennen kuin sopimus syntyi, taustalla oli monimutkainen suurvaltapeli.
23. elokuuta 1939 Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop saapui Moskovaan kiireisellä aikataululla ja selkeän tehtävän saaneena. Tarkoituksena oli saada aikaan sopimus Neuvostoliiton kanssa.
Moskovan neuvottelujen taustalla oli Euroopan kiristynyt ilmapiiri: edellisen 18 kuukauden aikana Saksa oli liittänyt itseensä Itävallan, vallannut ensin Tshekkoslovakian sudeettialueet ja sitten loputkin maasta. Toimet olivat vastoin vain puoli vuotta aiemmin Ison-Britannian, Ranskan ja Italian kanssa tehtyä Münchenin sopimusta.
Suurvaltapoliittinen tilanne olikin Euroopassa jännittynyt äärimmilleen. Tässä epäluulon ilmapiirissä kaikki suurvallat hakivat liittolaisia toisistaan. Neuvostoliitto neuvotteli Ison-Britannian ja Ranskan kanssa yhteistyöstä. Vähemmän tunnettua on, että myös Saksa neuvotteli Ison-Britannian kanssa.
Tämä tulee iskemään kuin pommi!
Sopimus syntyi kiireessä
20. elokuuta Josif Stalin viimein kyllästyi Ison-Britannian viivyttelyyn ja viestitti Saksaan, että nyt on mahdollista tehdä sopimus. Kolme päivää myöhemmin Saksan ulkoministeri von Ribbentrop saapuikin Moskovaan.
Yllätys oli, että Stalin itse oli Kremlin neuvotteluhuoneessa häntä vastassa. Se oli hyvin poikkeuksellista ja kuvasti neuvottelujen tärkeyttä. Adolf Hitler ei itse ollut mukana, vaan odotteli tuloksia ja antoi välillä puhelimitse ohjeita Baijerin Alpeilta.
Kremlissä alkoivat kuumeiset neuvottelut, joissa maita ja alueita jaettiin Saksan ja Neuvostoliiton etupiireihin. Molempien kiihkeää halua saada sopimus aikaan kuvastaa se, että jo samana yönä puolen yön maissa hyökkäämättömyyssopimus oli allekirjoitettu.
– Tämä tulee iskemään kuin pommi! Hitler huudahti, kun kuuli sopimuksen allekirjoittamisesta ja oli siinä oikeassa.
Jo seuraavana päivänä Hitler tapasi von Ribbentropin Berliinissä, jossa sopimusta juhlittiin kuin suurta voittoa. Ribbentrop kertoikin neuvottelujen Stalinin kanssa sujuneen paljon helpommin kuin brittien kanssa.
Suomi joutui sopimuksessa Baltian maiden kanssa Neuvostoliiton etupiiriin
Sopimuksessa puhuttiin ”alueellis-poliittisesta uudelleenjärjestelystä". Merkittävin asia sopimuksessa oli salainen lisäpöytäkirja, jonka ensimmäisessä kohdassa puhuttiin myös Suomesta:
”Siinä tapauksessa, että Baltian maiden (Suomi, Viro, Latvia, Liettua) piiriin kuuluvilla alueilla tapahtuu alueellis-poliittisia uudelleenjärjestelyjä, muodostaa Liettuan pohjoisraja Saksan ja Neuvostoliiton intressipiirien välisen rajan. Samalla tunnustetaan Liettuan intressi Vilnan alueen suhteen.”
Suomalaisten kannalta ensimmäinen kohta oli tietenkin merkittävä, mutta sopimuksen toinen kohta merkitsi toisen maailmansodan alkua jo viikon päästä. Siinä määriteltiin Saksan ja Neuvostoliiton välinen raja Puolassa noudattamaan jokilinjoja Narew – Veiksel – San. Kolmantena kohtana lisäpöytäkirjassa mainittiin, että Neuvostoliitolla on intressi Romanian suunnalla Bessarabiaan.
– Tämä käytännössä mahdollisti sen, ettei Neuvostoliiton ja Saksan välille syntyisi yhteenottoa Saksan hyökätessä Puolaan. Hitler myös laskeskeli, että länsimaat säikähtävät sopimuksesta niin paljon, etteivät uskalla lähteä Puolan avuksi. Tämä olettamus osoittautui tietenkin vääräksi, kertoo professori Pekka Visuri, joka on kirjoittanut Eino Murtorinteen kanssa aiheesta kirjassaan Hitlerin ja Stalinin kaupankäynti Suomesta 1939-1940.
Pekka Visuria on haastateltu myös Sodan alla radiosarjassa.
Oma kysymyksensä on, miten Hitlerin ja Stalinin välinen sopimus vaikutti suursodan alkamiseen. Yleisesti väitetään, että sopimus mahdollisti Saksalle sodan aloittamisen. Toisaalta hyökkäyksestä Puolaan oli jo päätetty, eikä sitä ollut tarkoitus peruuttaa, vaikka sopimusta ei olisi syntynytkään, kerrotaan Pekka Visurin kirjassa.
Suomessa ei sopimuksesta tiedetty mitään varmaa
Marraskuun lopussa hyökkäämättömyyssopimus Suomen osalta konkretisoitui, kun talvisota alkoi. Tiedot salaisen lisäpöytäkirjan olemassaolosta ja mahdollisista Suomi-kytkennöistä olivat epämääräisiä. Saksan ulkoministeriössä kiistettiin aluksi jyrkästi, että Suomesta olisi puhuttu mitään. Saksan Helsingin-lähettiläs Wipert von Blücher sanoi, ettei Suomesta ollut neuvoteltu. Pofessori Pekka Visuri kertookin, että lisäpöytäkirjan sisältö ja koko olemassaolo on ollut hyvin vaikeasti selvitettävä asia.
– Mitään täsmällistä tietoa ei Suomeen tullut. Tuli erilaisia huhuja. Joku tiesi kertoa, että tällainen sopimus on tehty ja että Suomikin on siinä liitetty Neuvostoliiton etupiiriin, mutta epätietoisuus tästä jatkui itse asiassa koko toisen maailmansodan ajan.
Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus suomeksi
Salainen lisäpöytäkirja
1. Mikäli Baltian valtioihin (Suomi, Viro, Latvia, Liettua) kuuluvilla alueilla tapahtuu alueellisia tai poliittisia muutoksia, muodostaa Liettuan pohjoisraja Saksan ja SNTL:n etupiirien rajan. Tässä yhteydessä molemmat osapuolet tunnustavat Liettuan vaatimuksen Vilnan alueeseen.
2. Mikäli Puolan valtioon kuuluvilla alueilla tapahtuu alueellisia tai poliittisia muutoksia, Saksan ja SNTL:n etupiirien rajana kulkevat suunnilleen Narew-, Veiksel-, ja Sanjoet. Kysymys siitä pitävätkö molemmat osapuolet itsenäisen Puolan valtion säilyttämistä toivottavana, sekä miten tämän valtion rajat olisi vedettävä, voidaan ratkaisevasti selvittää vasta myöhemmän poliittisen kehityksen perusteella.
3. Kaakkois-Euroopan suhteen neuvosto-osapuoli korostaa kiinnostustaan Bessarabiaa kohtaan. Saksalainen osapuoli ilmoittaa, ettei sillä ole mitään poliittista mielenkiintoa näitä alueita kohtaan.
4. Molemmat osapuolet pitävät tämän pöytäkirjan erittäin salaisena.
Moskova 23. elokuuta 1939»
Lähde: Maailmanhistorian Pikkujättiläinen
Kesti vuoteen 1992 ennenkuin alkuperäiset asiakirjat esiteltiin.
Alkuperäistä asiakirjaa piiloteltiin pitkään
Syksyn 1939 myöhempien tapahtumien perusteella voitiin tietenkin arvailla, että jonkinlainen sopimus oli olemassa. Kesti kuitenkin kauan ennen kuin varsinainen asiakirja tuli julkisuuteen.
Saksan antauduttua sen arkistot – sikäli kun eivät olleet tuhoutuneet – jäivät voittajavaltojen hallintaan. Saksan ulkoministeriö oli teettänyt sopimusasiakirjoista valokopiot, jotka tulivat näin voittajavaltioiden tietoon. Alkuperäiset saksalaiset asiakirjat oli ilmeisesti sodan lopulla tuhottu.
Neuvostoliitossa säilytettyä lisäpöytäkirjan kappaletta ei sen sijaan annettu julkisuuteen, vaan sen olemassaolokin kiellettiin ja kopioita väitettiin väärennöksiksi. Tutkijoiden piirissä pidettiin selvänä, että lisäpöytäkirjan kopio oli oikea ja sen sisältö tunnettiin yleisesti jo vuodesta 1946 alkaen.
Neuvostoliitossa dokumentista kuitenkin vaiettiin, kunnes vasta 1980-luvun lopulla Mihail Gorbatshovin aloittaman avoimuuspolitiikan myötä Neuvostoliitto julkaisi lisäpöytäkirjojen sisällön vuoden 1989 lopulla. Kesti kuitenkin vuoteen 1992 ennenkuin alkuperäiset asiakirjat esiteltiin.
Kesäkuussa 2019 Venäjän ulkoministeriö julkaisi kuvat aidoista lisäpöytäkirjoista .
Mikä onkaan sopimuksen oikea nimi?
Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimuksesta on käytössä monta nimeä. Kansainvälisessä kirjallisuudessa ja tutkimuksessa sitä kutsutaan yleensä nimellä Hitler-Stalin Pact. Suomessa siitä käytetään yleensä nimeä Molotov-Ribbentrop -sopimus allekirjoittajien mukaan. Professori Pekka Visuri ei tätä nimitystä kuitenkaan pidä oikeana.
– Se on väärä nimi. Kyllä se oli Hitlerin ja Stalinin sopimus ehdottomasti.
Artikkeli pohjautuu Pekka Visurin ja Eino Murtorinteen kirjaan: Hitlerin ja Stalinin kaupankäynti Suomesta 1939-1940 sekä Pekka Visurin haastatteluun radiosarjassa Sodan alla.
EDIT 21.10: Muutettu virheellinen päivämäärä Stalinin päätöksestä kääntyä saksan puoleen 20. syyskuuta oikeaksi 20. elokuuta.
EDIT 21.2.2022: Ingressistä poistettu viittaus sopimuksen 80-vuotispäivään joka oli vuonna 2019.
