Hyppää pääsisältöön

Syksy Räsäsestä tuli kosmologi, kun graduohjaaja antoi kenkää – nyt hän etsii järjestystä nykyisten luonnonlakien takaa ja taistelee inhimillisemmän maailman puolesta

Syksy Räsänen katsoo yläviistoon auringonpaisteessa.
Syksy Räsänen katsoo yläviistoon auringonpaisteessa. Kuva: Sari Casal/ Yle Syksy Räsänen,KulttuuriCocktail

Kosmologi Syksy Räsänen on ihmisoikeusaktivisti, ja hän rakastaa fysiikkaa. Fysiikan tekemisessä on se hyvä puoli, että se ei liity mitenkään inhimilliseen elämään. Siihen voi uppoutua, kun inhimillinen maailma ahdistaa ja päinvastoin.

Syksy Räsänen pitää syksyn väreistä. Nimensäkin hän on valinnut vuodenajan mukaan. Puista putoilevissa lehdissä on jotain tunnelmallista ja melankolista. Kuten hänessäkin.

Räsänen tekee paljon, mutta kokee riittämättömyyttä. Pitäisi pystyä parempaan. Hän haluaisi elää oikeudenmukaisessa maailmassa, mutta maailma on epäreilu. Täytyy tyytyä elämään päivä päivältä vähemmän moraalittomasti, koska moraalittomassa yhteiskunnassa moraalinen elämä on mahdotonta, hän ajattelee.

Räsänen on teoreettinen fyysikko. Opiskeluaikanaan hän ajatteli, että mitä teoreettisempaa ja matemaattisempaa fysiikka on, sitä hienostuneempaa ja parempaakin se on.

– Ei muuten ole harvinainen harhakuvitelma teoreettisilla fyysikoilla.

Syksy Räsänen seisoo kiviseinän edessä.
Syksy Räsänen luki jo pienenä scifikirjallisuutta. Se on saattanut sytyttää osaltaan kiinnostuksen fysiikkaan. Hän rakastui fysiikkaan kuitenkin vasta yliopistoaikana, kun tajusi, mitä se oikeasti on. Syksy Räsänen seisoo kiviseinän edessä. Kuva: Sari Casal/ Yle Syksy Räsänen

Räsänen paneutui kvanttikenttäteoriaan ja suhteellisuusteoriaan. Hän kävi lukuisilla hiukkasfysiikan kursseilla, ja hänestä piti tulla hiukkasfyysikko.

Maailmankaikkeuden rakennetta ja historiaa tutkiva kosmologi hänestä tuli sattumalta.

– Graduohjaajani antoi minulle kenkää. Se oli hyvin traumaattinen kokemus.

Räsänen teki gradunsa hiukkasfysiikasta kuitenkin valmiiksi. Tutkielma kädessään hän koputteli yliopistolla ihmisten oville ja etsi jatko-opiskelupaikkaa.

Säieteoreetikko Esko Keski-Vakkurilla oli aikaa ohjata Räsästä, ja kosmologi Kari Enqvistillä oli rahaa palkata jatko-opiskelija. Siten heistä tuli hänen ohjaajiaan, ja tämä määritteli myös tulevien tutkimusprojektien luonteen.

Tavallaan Räsänen tutkii maailman pienimpiä asioita ja maailman suurimpia asioita. Hiukkasfysiikkaa ja maailmankaikkeuden rakenteiden tutkimusta yhdistää fundamentaalisuus, joka kiehtoo Räsästä.

– Teoreettisen fysiikan tavoitteena on ymmärtää todellisuutta perustavanlaatuisemmalla, yhä syvemmällä tasolla. Halutaan löytää se järjestys, joka on nykyään tunnetun järjestyksen, nykyisten luonnonlakien takana. Tällä on maailmankuvallinen merkitys, jolla on itseisarvo.

Nykyfysiikka on arkiajattelusta kaukana. Suurin osa fysiikasta on sitä, mitä emme voi nähdä tai koskettaa.

– Näkyvä maailma on hyvin pieni osa havaittavaa todellisuutta.

Syksy Räsänen välkehtivässä auringonpaisteessa.
Syksy Räsänen on saanut jotkut elämänsä emotionaalisimmista kokemuksista larpeista. Liveroolipelissä hän on eläytynyt esimerkiksi ydinsodanjälkeiseen todellisuuteen pommisuojassa. Syksy Räsänen välkehtivässä auringonpaisteessa. Kuva: Sari Casal/ Yle Syksy Räsänen

Tällä hetkellä Räsänen tutkii esimerkiksi maailmankaikkeuden hyvin varhaisia ensihetkiä, kosmista inflaatiota, jossa maailmankaikkeuden rakenteen ajatellaan syntyneen. Siitäkin saadaan havaintoja, vaikka se tuntuu merkilliseltä. Havaintoina ovat kosminen mikroaaltotausta ja galaksien jakauma, sekä niihin jälkiä jättäneet kvanttivärähtelyt.

– Kun katsomme taivasta mikroaalto-aallonpituudella, näemme valoa, joka on irronnut aineesta silloin kun maailmankaikkeus oli 380 tuhatta vuotta vanha. Näemme siis kuvan siitä, millainen maailma oli noin 14 miljardia vuotta sitten.

Kosminen mikroaaltotausta on maailmankaikkeuden vanhinta valoa, koska sitä ennen valo ja aine olivat tiukasti kytköksissä toisiinsa.

Tutkimuksella voidaan tehdä ehkä johtopäätöksiä aika-avaruuden rakenteesta.

Räsäsellä on seitsemän muutakin tutkimusprojektia käynnissä. Hän puhuu fysiikasta ja kosmologiasta kansantajuisesti maallikoille, koska kokee sen olevan fyysikoiden yhteisön velvollisuus.

Hän kokee velvoittavana myös ihmisoikeustyön, johon käyttää paljon aikaa. Joskaan omasta mielestään hän ei tee tarpeeksi.

Syksy Räsänen nojaa puunrunkoon ja katselee yläviistoon.
Syksy Räsänen työskentelee aktiivisesti ihmisarvoisemman maailman puolesta. Hän kokee suoriutuvansa tästä velvollisuudesta kuitenkin kehnosti. Syksy Räsänen nojaa puunrunkoon ja katselee yläviistoon. Kuva: Sari Casal/ Yle Syksy Räsänen

Räsäsen yhteiskunnallinen herääminen tapahtui opiskeluaikana. Siihen vaikuttivat Noam Chomskyn kirjoitukset, vuoden 2001 terrori-iskut Yhdysvalloissa ja niitä seurannut sota Afganistanissa ja Irakissa. Räsänen seurasi sodan etenemistä Isossa-Britanniassa, jossa asui silloin.

– Oli hyvin politisoivaa asua valloitussotaa käyvässä maassa.

Räsänen osallistui sodanvastaisiin mielenosoituksiin miljoonien ihmisten rinnalla, lahjoitti rahaa, kirjoitti kirjeitä päättäjille, osallistui aktivistien suunnittelukokouksiin. Sota kuitenkin jatkui, ja hän kokee, että olisi pitänyt tehdä enemmän.

– Poliittinen vastarinta ei ollut missään suhteessa näiden tekojen vakavuuteen.

Nykyisin Räsänen toimii esimerkiksi Suomen Amnestyn johtokunnassa sekä Palestiinan miehitystä vastustavan ja yhtäläisiä oikeuksia alueella ajavan ICAHD-järjestön Suomen haaran puheenjohtajana. Lisäksi hän on muun muassa pitänyt puheita eläinten oikeuksien puolesta, kirjoittanut taloudellisesta oikeudenmukaisuudesta, pakolaisvastaisuudesta, rasismista ja ilmastonmuutoksesta.

– Näen nämä eri puolina kamppailussa inhimillisemmän maailman puolesta.

Räsänen myös lahjoittaa hyväntekeväisyyteen kaikki puhujan- ja kirjoituspalkkionsa sekä vähintään kolmanneksen päätyön palkastaan.

Syksy Räsänen katsoo kameraan lähikuvassa.
Syksy Räsäsen ei syö eläinperäisiä tuotteita, koska valtaosa lihasta tuotetaan epäinhimillisesti ja se on ekologisesti moraalitonta. Hän ajattelee, ettei eläimillä tarvitsisi olla tulevaisuudessa lainkaan välinearvoa inhimillisten halujen tyydyttämisessä. Syksy Räsänen katsoo kameraan lähikuvassa. Kuva: Sari Casal/ Yle Syksy Räsänen

Kun tekee paljon, näkee myös sen, mitä muuta pitäisi vielä tehdä. Se aiheuttaa riittämättömyyden tuntemuksia. Pitäisi pystyä parempaan. Räsänen yrittää lähestyä asiaa kuitenkin positiivisesti.

– Kun osallistuu yhteiseen toimintaan ihmisarvoisen maailman puolesta, ei tunne olevansa tapahtumien kohteena vaan osallistujana näihin tapahtumiin. Siihen liittyy riittämättömyyden tunne, mutta siitä poistuu avuttomuuden tunne.

Pyrkimys edes vähän moraalisempaan ja solidaarisempaan maailmaan on nimenomaan tekemistä.

– Se ei ole mikään filosofisen pohdiskelun kohde, vaan pitää tarttua toimeen.

Vaikka ihmiselämä on hyvin lyhyt ja isossa mittakaavassa vähäpätöinen, toiminta yhteiseksi hyväksi luo edes hitusen merkityksellisyyttä.

Räsäsen oma henkilökohtainen elämä loppuu pian, viimeistään muutaman kymmenen vuoden päästä. Ihmiskuntakin vääjäämättä kuolee sukupuuttoon maailmankaikkeuden mittakaavassa ihan kohta.

– Se ei aiheuta toivottomuutta, koska se on väistämätöntä. Toivo ei liity siihen millään tapaa. Siihen liittyvät lohduttomuuden ja kauhun tunteet kylläkin.

Jos isot kysymykset alkavat ahdistaa, Räsänen keskittyy pieniin kysymyksiin. Ja jos pienet asiat tuntuvat painostavilta, hän keskittyy puolestaan isoihin asioihin.

Ehkä siksi hän on sekä fyysikko että ihmisoikeusaktivisti.

– En tiedä, onko se syy, mutta siitä on hyötyä.

Kommentit