Hyppää pääsisältöön

Kaikki stressi ei ole pahasta – eustressi auttaa onnistumaan ja sitä voi tietoisesti lisätä

Rauhallisena pysyvä nainen stressaavassa tilanteessa.
Rauhallisena pysyvä nainen stressaavassa tilanteessa. Kuva: Shutterstock / fizkes Eustressi

Stressin tarkoitus on nostaa vireystilaa ja toimintakykyä. Negatiivisessa stressissä näemme uhan tai vaaratilanteen, positiivisessa stressissä asiat koetaan innostavina. Mutta oli stressi negatiivista tai positiivista, se kuormittaa ja rasittaa elimistöä, jos se on liiallista.

Stressitilassa ihmisen aivot sopeutuvat negatiiviseen ympäristöön. Näin käy nimenomaan stressin pitkittyessä, kun ihminen ei pysty palautumaan. Stressaantuneen ihmisen aivoissa mantelitumake suurentuu, mutta aivojen kuorikerroksessa etuotsalohko puolestaan kutistuu.

Niin kutsuttu eustressi on kuitenkin hyvänlaatuista stressiä, joka on välttämätöntä ihmisen henkiselle kasvulle, kehitykselle ja erilaisten taitojen hallitsemiselle. Ihminen kokee eustressin positiivisena ja nautinnollisena eikä pidä sitä uhkaavana tai pahana.

Ihmisten stressinsäätelymekanismit eivät ole muuttuneet, vaikka stressin aiheuttajat ovat kovin erilaisia kuin satoja vuosia sitten. Pitkäaikaisesti stressaantuneen ihmisen aivojen limbisessä järjestelmässä mantelitumake on suurentunut samalla kun aivojen kuorikerroksessa etuotsalohko on kutistunut. Tilanteella voi pitkään jatkuessaan olla ikäviä seurauksia.

Autonomisen hermoston eli tahdosta riippumattoman hermoston toiminta on Työterveyslaitoksen erikoistutkija, psykologian tohtori Satu Pakarisen mukaan kuin vaaka, jonka toisessa kupissa on parasympaattinen hermosto, toisella puolella sympaattinen hermosto. Välillä sympaattinen eli aktivoiva hermosto dominoi ja toisaalta välillä parasympaattinen, palautumisesta ja levosta vastaava hermosto painaa vaakakupissa enemmän.

Jos jomman kumman hermoston dominanssi muuttuu pitkäaikaiseksi tai pysyväksi, puhutaan niin sanotusta allostaattisesta kuormittumisesta. Se vaikuttaa haitallisesti terveyteen ja toimintaan.

Luolamiehen stressireaktio

Mantelitumake säätelee autonomisen hermoston aktiivisuutta. Stressi lisää stressihormonien, adrenaliinin, noradrenaliinin ja kortisolin sekä etuaivojen välittäjäaineen dopamiinin eritystä. Siitä seuraa, että mantelitumakkeen neuraalisen aktiivisuuden kynnys laskee. Tämä kaikki vaikuttaa muun muassa sydämen toimintaan ja immuunivasteeseen. Tuttu tilanne monelle – stressaantuneena flunssaan sairastuu helpommin kuin hyvin levänneenä. Dopamiinin erityksestä seuraa, että stressaantunut ihminen ärsyyntyy entistä pienemmästä asiasta.

Mantelitumakkeen toiminta säätelee myös tunnemuistia sekä vaikuttaa ehdollistumiseen ja pelkoreaktioihin. Kutistunut aivojen etuotsalohko taas selittää vaikeutta säädellä tunteita ja ajattelua stressitilanteessa. Stressaantuneen ihmisen aivot eivät yksinkertaisesti kykene muistamaan, oppimaan ja keskittymään kunnolla, sanoo Satu Pakarinen.

Stressiä eivät ohjaile kuitenkaan yksinomaan aivot. Syvistä aivoalueista on yhteys suolistoon, jonka mikrobeilla on oleellinen merkitys aivojen toimintaan. Suolisto viestii aivojen kanssa vagus- eli kiertäjähermon välityksellä. Stressin taistele tai pakene -tilanteessa ruuansulatus hidastuu ja vatsaa kuristaa. Stressi on koko kehon täyttävä tila, mutta lopulta se, miten ihminen kokee stressin, vaihtelee huomattavasti.

Käännä negatiivisesti stressaava tilanne haasteeksi – hermostosi ja sydämesi kiittää

Persoonallisuuden piirteet vaikuttavat siihen, kuinka käsittelemme stressiä ja kuinka palaudumme siitä. Miten tämä tapahtuu? Stressiä aiheuttavien asioiden syrjään laittaminen ei Pakarisen mukaan auta stressin käsittelyssä – päinvastoin. Tutkimuksessa on todettu, että kun ihmisiä on opetettu tulkitsemaan ja käsittelemään stressiä haasteena ja positiivisena asiana, myös hermostollinen reaktio on terveyden kannalta vähemmän haitallinen, verisuonet supistuvat vähemmän ja sydämen toiminta muuttuu adaptiivisemmaksi. Ja tästä päästäänkin eustressiin.

"Miellämme stressin helposti sellaiseksi, että se on taakka harteilla, negatiivinen asia, joka painaa meitä. Nykyään on kuitenkin alettu puhumaan yhä enemmän myös positiivisesta stressistä eli eustressistä, joka innostaa, auttaa jaksamaan ja suoriutumaan paremmin", sanoo Pakarinen.

Mutta myös myönteinen stressi vaatii palautumista, sillä sekin kuormittaa elimistöä.

Aivot muokkautuvat aivan kuin lihas sen mukaan minkälaisessa ympäristössä olemme olleet. Kannattaa miettiä, minkälaiseen ympäristöön viemme aivomme. Myrkyllinen ympäristö myrkyttää – positiivinen ympäristö vahvistaa ja auttaa jaksamaan. Usko omiin kykyihin auttaa selviämään stressistä ja palautumaan.

Kannattaa miettiä, minkälaiseen ympäristöön viemme aivomme. Myrkyllinen ympäristö myrkyttää – positiivinen ympäristö vahvistaa ja auttaa jaksamaan.― Psykologian tohtori Satu Pakarinen

Näillä konsteilla muutat negatiivisen stressin positiiviseksi eustressiksi:

  • Hyväksy asiat, joihin et pysty vaikuttamaan.
  • Älä pakene tai vältä stressaavaa tilannetta, jonka joudut kohtaamaan.
  • Pyri näkemään stressaava tilanne jollain tavalla positiivisena haasteena.
  • Vahvista omaa kokemusta siitä, että asiasta voi selviytyä.
  • Jos et onnistu, se ei ole maailmanloppu.

Pakarinen on tutkinut kollegoidensa kanssa ydinvoimalan valvomohenkilöstön toimintaa stressitilanteessa. Mitä tutkimuksessa saatiin selville ja kuinka se on sovellettavissa muihin ammatteihin? Kuuntele Tiedeykkönen, jossa toimittaja Teija Peltoniemi kysyy erikoistutkija Satu Pakariselta, onko stressin taltuttamisen kannalta parempi vältellä itse ongelmaa vai tarttua siihen päätä pahkaa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tiede

Uusimmat sisällöt - Tiede