Hyppää pääsisältöön

"Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

Aili Ikonen syntyi vuonna 1982 ja varttui Korpilahdella Keski-Suomessa viiden lapsen perheessä. Aililla on kaksi vuotta vanhempi veli, niin ikään muusikkona tunnettu Osmo ja pikkusisarukset Tuuli, Heini ja Aimo.

Aili Ikosen vanhemmat eivät ole ammattimuusikoita, mutta musiikki ja sen esittäminen oli lapsuudenkodissa aina läsnä. Aili muistelee vanhempien levyhyllyssä olleen esimerkiksi Stevie Wonderin ja Keith Jarretin levyjä, mutta myös paljon klassista musiikkia.

Viisivuotiaana viulunsoiton aloittaneen Ailin isä säesti häntä viululäksyissä.

- Isoveljeni Osmon kanssa tanssimme sohvan ympärillä pomppien Joutsenlammen finaaliosaa.

Aili kertoo Osmon olleen hänen ensimmäinen paras ystävänsä ja toisaalta pahin vihamiehensä, kuten läheiset sisarukset usein ovat. Varovainen Aili oppi Osmolta yllytyshulluutta ja rohkeutta. Osmo piti myös huolta pikkusiskostaan.

- Kävimme yhdessä Osmon kanssa soittotunneilla puolentunnin bussimatkan päässä Jyväskylässä. Kotiin Korpilahdelle menevään bussiin kerran noustessamme huomasimme, että meillä ei ollutkaan rahaa kuin yhteen bussilippuun, Aili muistelee.

Noin kymmenvuotias Osmo urhoollisesti tarjoutui päästämään pikkusiskon bussiin. Bussikuski otti kyllä sitten kummatkin kyytiin, mutta tapaus kertoo paljon Osmon suojelevuudesta.

- Ihailin lapsena ja ihailen edelleen Osmoa, joka on minulle tietynlainen esikuva.

Elämäntavasta ammatti

Aili Ikonen kertoo, että jälkikäteen ajateltuna musiikin läsnäolo lapsuudenkodissa oli erittäin keskeinen tekijä siinä, että hänestä tuli muusikko. Aili pääsi kiinni musiikkiin varhaisessa iässä, vaikka kestikin kauan ennen kuin hän mielsi, että musiikkia voi tehdä ja esittää työkseen.

- Kun serkkuni Aino pääsi opiskelemaan musiikkikasvatusta ja veljeni Osmo Sibelius-Akatemiaan, olin ihan ihmeissäni, että aijaa, tällaisia paikkoja on missä musiikkia voi opiskella!

Aili kertoo, että hänen serkkunsa Aino ja Olavi Louhivuori ovat hyvin läheisiä hänelle ja merkittäviä henkilöitä hänen elämässään. Louhivuorten sisarusten kanssa Aili ja Osmo perustivat laulu-ja soitinyhtye Harmony Cousinsin, jonka kanssa Aili sai kosketuksen keikkailuun Etelä-Afrikkaa myöten.

Aili kertoo että vaikka bändin jäsenet olivat nuoria, heillä oli kunnianhimoinen asenne musiikkiin.

- Kuulin yläasteikäisenä ensi kertaa ruotsalaisen lauluyhtye the Real Groupin kappaleen Chili con carne. Eräs jyväskyläläinen muusikko totesi joko tosissaan tai haasteeksi, että ette varmaan opi tätä.

Mehän sisuunnuimme siitä, saimme kappaleen nuotit käsiimme ja opettelimme biisin niin hyvin, että esitimme sitä myöhemmin keikoilla. Harmony Cousinsin kanssa saimme onnistumisen tunteita ottaessamme haasteita vastaan ja opin tietynlaista ammattietiikkaa, vaikka olimmekin nuoria.

Aili Ikosen musikaalinen suku ei rajoitu Louhivuoriin, vaan myös Tuomo Prättälä on Ailin serkku. Jyri ja Petteri Sariola ovat hänen pikkuserkkujaan. Aili kertoo taitavien ihmisen inspiroineen häntä, mutta tuoneen myös hieman paineita.

- Kun ympärillä on niin paljon lahjakkuutta, muistan miettineeni, että onkohan musta ollenkaan tähän kun nuo muut ovat niin sairaan hyviä.

Ehkä juuri tästä syystä Aili Ikoselle ei ollut itsestäänselvää pyrkiä opiskelemaan musiikkia, vaan hän pohti myös historian tai tanssin opiskelua. Ikonen aloitti pop-jazz-laulun opiskelun Jyväskylän konservatoriossa 2001.

- Pidän paljon muun muassa R'n'B:stä, ja sisarusten kanssa on kiva esittää popimpaakin materiaalia, mutta silti jotenkin pop ei tuntunut omimmalta musiikkityyliltä.

Valmistuttuaan 2004 Aili Ikonen muutti Helsinkiin opiskelemaan jazz- ja kansanmusiikkia Sibelius-Akatemiaan, josta valmistui musiikin maisteriksi.

Aili Ikonen kertoo aina olleensa pedantti siinä mihin ryhtyykin, ja perfektionistina hän harjoitteli ahkerasti. Viulututkintoa varten hän valitsi lapsena ylleen parhaimmat vaatteet.

Aili kertoo, että hänellä on ollut palo musiikin tekemiseen. Siinä mielessä esiintyminen on ollut hänelle mielekästä, mutta hän on ollut myös kova jännittämään.

- Minulla on hieman ambivalentti suhde esiintymiseen, sillä olen introvertti luonteeltani. Ajan myötä olen löytänyt rohkeutta esiintymiseen.

Aili Ikosen ensimmäinen soololevy Laulan julkaistiin 2016. Omaa albumia ennen hän oli ehtinyt tehdä monia levyjä muiden yhtyeidensä kanssa.


Olen enemmän tiimityöskentelijä, vaikka sävellän ja sanoitan itse.

- Ihan oma soololevy oli henkisesti iso askel, jossa meni yllättävän kauan. Olen enemmän tiimityöskentelijä, vaikka sävellän ja sanoitan itse.

Pakko oppia hellittämään

Työn vastapainoksi Aili Ikonen lataa akkujaan suvun mökillä. Sähkötön mökki ilman juoksevaa vettä on äärimmäisen rakas paikka Ikoselle. Siellä hän vietti lapsuuden kesät ja oppi uimaan.

- Olen onnellinen, että saan näyttää nelivuotiaalle tyttärelleni samat paikat. Hän voi leikkiä samat leikit, heitellä samojen puiden kävyt järveen. Siinä on jotain hienoa, että hän tallaa mökillä samoja polkuja, mitä mummini on kulkenut. Jatkaa sitä samaa, mitä naiset ennen meitä.

Aili Ikonen sanoo, että muusikon työ ja vapaa-aika menee sekaisin, minkä takia pitää itseohjautuvasti aikatauluttaa omaa elämää ja pitää huolta, että merkitsee kalenteriin myös vapaa-ajan.

Aili yrittää noudattaa kuulemaansa neuvoa: Jos luulet että sinulla ei ole varaa pitää yhtä vapaapäivää, sinun pitää pitää kaksi.

- Kutsumusammatissa laittaa helposti aivan liikaa itsensä likoon, täytyy myös päästää välillä irti.

teksti: Laura Satimus