Hyppää pääsisältöön

Dramaturgisesti vähänlännähkö kuvaus muudaasta kovin tärkeästä tovista Kanan elämässä

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Dramaturgisesti vähänlännähkö kuvaus muudaasta kovin tärkeästä tovista Kanan elämässä

Joku viisas etiäinen oli saanut Kanan jo kauan haluamaan järjestää kekkerit.

Ja kun Kukolle oli tänään yllättäen ja parahultaisesti noussut ankara köhä - mikä merkitsi, ettei ketään herätettäisi huomisaamuna kukonlaulun aikaan - Kana oli heti pyytänyt Kissan ja Koiran kekkereille.

Kutsut sovittiin myöhäisempään iltaan, jotta kana ehtisi valmistella tarjottavaa, ja navetan puolelle, jotta Kukko saisi nukkua ja toipua rauhassa.

Oli kiireiden ja jännityksen päivä Kanalle se!

Lehmäkin olisi ollut tervetullut juhlimaan, mutta Kissan ja Koiran tullessa illalla navettaan se nukkui jo täyttä päätä, selällään maata röhnöttäen, koivet kohti taivasta, mehevästi kuorsaten.

Kana, Kissa ja Koira aloittivat juhlat istumalla runsaaseen herkkupöytään, nostamalla maljan Kanan teveydelle.

Tarjolla oli sorttia monenlaista: mehua, keksejä, pientä suolaista makupalaa hiukan kömpelösti askarreltuna makkaroista, syltystä ja sardiineista, oli kylmää puuroa ja leipää ja piirakoita, sekä valikoituja siemeniä ja pähkinöitä.

Jälkiruoaksi oli imelää, kermaista mansikkalillinkiä. (Lillingin söi suurimmaksi osaksi Kissa yksin.)

Koira oli tuonut tuomisinaan sanomalehdista leikattuja kysymysvisailuja, ja aluksi oli menty kymmentä kysymystä niistä, mutta kun Kana ei pärjännyt kovin hyvin, leikittiinkin avaimen piilotusta, sitten hypättiin narua, oltiin piilosilla ja tehtiin taskulampulla seinälle varjokuvia.

Niin kuin monissa juhlissa, tuli näissäkin pikkutunneilla hiljainen hetki, kun kaikki sattuivat pysähtymään omiin ajatuksiinsa samalla hetkellä.

Pitkän hiljaisen tuokion katkaisi Kana, sanoen kuin itsekseen:

”Minulle tulee aika usein haikea olo.”

Koira ja Kissa katselivat toisiaan. Mistähän nyt tuuli?

Kissa vilkaisi Kanaa sivusilmällä, ja koetti mielessään asettua sen asemaan.

”Minä saan lohtua konttoritarvikkeiden hypistelemisestä” Kissa sanoi. ”Ja niiden tuoksusta. Paperin, kirjekuorten, leimasintyynyjen, kynien tuoksusta. Isännän toimistosssa on niitä, ja etenkin konttoritarvikekaapissa tuoksu on väkevä, se valaa voimia mieleen ja ytimiin.”

Koirakin havahtui:

”Lyijykynien teroitus haisee ihan omanlaiseltaan. Siinä on hiukan saksanpähkinöiden kuorten kalvo-osien ja pellavansiemenöljyn kirpeyttä. Lumoava tuoksu. Lumoava tuoksu!”

Kissa jatkamaan:

”Ja imupaperin päällä on lokoisaa nukkua. Imupaperi on pehmeää poskea vasten, ja useampaan osaan taitettuna mukava päänalusenakin. Ja klemmareiden, leimasinten, pyyhekumien ja lehtiöiden katselusta tulee jotenkin vankka ja luottavainen mieli.”

Kana nielaisi, ja sanoi raskain mielin:

”Täällä ei juurikaan konttoritarvikkeita näe. Melkein ainoita papereita ovat kärpäspaperit, ja ne eivät mieltä nostata..”

Koira ja Kissa vaistomaisesti katsoivat navetan kattoparrusta riippuvaa kärpäspaperia, jossa yksi kärpänen silloin tällöin vielä surahti, veiviä heittäessään.

Kana katsoi apeana maahan. Hetken kuluttua se huokasi:

”Minulla on niin ohuet jalatkin.” Se katsoi vuoroin kummallakin silmällä jalkojaan: ”On, on. Paljon on vastuuta kovin laihoilla koivilla.”

Koira ei tiennyt, mitä sanoa. Ja sanoi:

”Norsuilla on tosi paksut jalat. Tosin norsut painavatkin enemmän kuin sinä. Mutta on vaikea sanoa, kummalla on suhteessa heiveröisemmät jalat, norsuilla vai sinulla. ..Luultavasti sinulla.”

Vesi nousi kanan silmiin.

”Niin minäkin luulen” se huokasi.

”Ole siinä!” torui Kissa Koiraa. ”Toinen jo ennestään suree heikkoja kantimiaan!”

Kissa pani kätensä Kanan olkapäälle.

”Sinä olet Kana loman tarpeessa.”

”Ehkä minä olen vain huono. Maanantaikappale. Ylimääräinen ja turha. Junasta jäänyt. Tuomaskuonaa. Susi.”

”Sinä olet Kana loman tarpeessa” sanoi Koira, ja sekin laittoi kätensä Kanan olkapäälle.

Sitten se muisteli vieraskielistä sanaa, ja sanoi ”Sinulla on burn-out. Olet polttanut itseäsi molemmista päistä loppuun. Ja tarvitset lomaa.”

”Ei maataloudesta niin vain lomille lähdetä” Kana naurahti katkerasti.

”No henkiselle lomalle pääset ainakin” sanoi Kissa kannustavasti. ”Teet jotakin kivaa, mikä vie mielen pois työstä. Vaihtelu virkistää!”

”Järjestinhän minä justiin nämä kekkerit. Ja tuliko hyvä mieli - itku tuli!” sanoi Kana, ja alkoi pillittää.

”No voi hyvänen aika.. Maltahan hetki!” sanoi Kissa sille, ja vinkkasi koiran syrjemmälle.

Menevät Kissa ja Koira hetkeksi karjakeittiön puolelle neuvoa pitämään.

Sieltä Kissa pinttelemään päärakennusta kohti. Koira takaisin Kanaa lohduttamaan.

”Sinulle saattaisi tulla parempi mieli, jos alkaisit harrastaa jotakin” Koira sanoi.

”Niinkuin mitä, esimerkiksi?” kysyi Kana.

”Nooo.. Vaikka tietokoneohjelmointia?”

”Vaikka on kanan aivot?”

”Nii-in. Niin. No, tuota. Voisit kasvattaa katkarapuja - paitsi siihen tarvitaan meri, ja sitä sinulla ei ole.”

”Ei minusta ole harrastajaksi” totesi Kana.

Samassa Kissa pelmahti sisään.

”Silmät kiinni!” Kissa käski.

”Et sinä!” se sanoi Koiralle, joka oli peittänyt silmänsä käsillään.

Yhdessä Kissa ja Koira pujottivat jotakin silmät ummessa seisovan Kanan ylle, ja sen päähän.

”Nyt saa avata!” sanoi Kissa, ja ojensi Kanalle pienen kuvastimen, jotta se näkisi itsensä.

Kanan päässä oli keltainen pahvikruunu, jossa oli edessä punainen tähti.

Ja vinosti sen rinnan ylitse oli vedetty keltainen airutnauhan tapainen, jossa luki punaisin kirjaimin Герой Социалистического Труда.

”Mitä siinä lukee?” Kana kysyi itseään peilistä tiiraillen.

”Sosialistisen Työn Sankari” sanoivat Kissa ja Koira yhdessä.

”Sankari? Minä?” nieleskeli Kana hämmästystään, posket yllätyksestä punoittaen.

Koira kätteli Kanaa juhlallisesti, ja kumarsi tälle.

Myös Kissa kätteli ja kumarsi.

Iloissaan Kana hengitti syvään, ja sen ryhtikin koheni, kun keuhkojen vitaalikapasiteetti pääsi täysiin mittoihinsa ryhdin kohentuessa. (Se oli rekursiivinen kana.)

Kissa piti lyhyen puheen, jossa se kiitteli Kanan uutteruutta, tämän omistautumista alalleen, Kanan hyvää toveruutta Koiran ja Kissan ja navetan väen kanssa, ja puheen lopuksi Kissa toivotti Kanalle hyvää jatkoa - joskaan ei Kana luultavasti pääsisi heti lomalle, Kissan arvelun mukaan se voisi vapaina hetkinään suunnitella lomaa mielessään, ja täten saada virjennystä arkeensa. Kanan ohuista jaloista tai sen linnunaivoista Kissa ei puhutnut mitään.”

Kana kiitteli ystäviään silminnähden mielissään, ja sekä Koira että Kissa taputtivat sille - ja sitä.

...

”Kyllä olivat kekkerit onnistuneet yli kaikkien odotusten” mietti Kana juuri ennen nukahtamistaan myöhemmin aamuyöllä.

Se ajatteli hyviä ajatuksia ystävistään.

Ja vielä, että:

”Ei tiedä koskaan etukäteen, mistä ehkä koituu jotakin hyvää ja mieltä ylentävää ja eettistä!”

Toivoo:

Yksi monten puolesta.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat