Hyppää pääsisältöön

Munavarkaat

Kolme oikeuteen asti päätynyttä munarosvotarinaa

Luonnonsuojelulaki kielsi munien keräämisen 1960-luvulla. Kaikkia se ei ole estänyt. Suomen luonnosta varastetaan linnunmunia vuosittain. Joillekin lintulajeille se on uhanalaistumisen syy tai uhkatekijä.

Munia viedään pesistä kahdesta syystä. Toiset tyhjentävät munat ja keräilevät niitä kuin postimerkkejä, toiset haudottavat munat eläviksi linnuiksi. Esimerkiksi haukkoja ja kotkia käytetään metsästykseen, pöllöjä ja kahlaajia taas pidetään lemmikkeinä.

Erityisesti Lappi on munavarkaiden ihmemaa, ja siellä on myös helppo piiloutua viranomaisten katseilta. Vaikka luonnossa liikkujien valvonta on vaikeaa, on joitakin tapauksia jäänyt vuosien varrella kiinni. Osa kansainvälisen yhteistyön ansiosta, osa puhtaasta tyhmyydestään.

Tässä jutussa kerromme kolme oikeuteen asti päätynyttä munarosvotarinaa kolmelta eri vuosikymmeneltä.

Keräilyä "rakkaudesta lintuihin"

Kesäkuun alussa 1987 kaksi englantilaismiestä pysäytettiin Karigasniemen Tullissa. Poliisi oli saanut vihjeen, jonka mukaan Sodankylän Vuotson kylän ympäristössä oli mahdollisesti syyllistytty rauhoitettujen linnunmunien keräilyyn.

Tullin tarkastuksessa auton kojelaudan takaa salalokerosta löytyi 27 pakettia muoviin ja paperiin käärittyjä linnunmunia. Autosta löytyi myös kiipeilyvarusteita ja sekä välineet munien tyhjennykseen.

Miehet olivat keränneet Sodankylän suoalueilta ainakin 84 kappaletta muun muassa piekanan, ampuhaukan, metson, jänkäsirriäisen, taivaanvuohen ja liron munia. Heidän todettiin vierailleen Lapissa myös aiempina vuosina.

Toinen miehistä kertoi poliisille, ettei ole mielestään vaarantanut mitään lintulajia.

– Arvostan ympäristöä ja lintuja. Rakastan lintuja samalla tavalla kuin kalastaja kaloja kalastaessaan, vaikka ne kalastuksessa kuolevatkin.

Kuulusteltavan kertomus
Ote poliisin esitutkintapöytäkirjasta. Kuulusteltavan kertomus esitutkinta,poliisitutkinta

Kuulusteluhetkellä 43-vuotias mies kertoi keräilleensä munia pikkupoikana, mutta siirtyneensä metsästykseen mentyään naimisiin.

– Kymmenen vuotta metsästettyäni menetin haluni tappaa lintuja. Rakkaus ympäristöön ja maaseutuun vei minut takaisin keräilemään lintujen munia.

Miehet tuomittiin luonnonsuojelu- ja metsästysrikkomuksesta sekä salakuljetuksesta 2 kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen. Munat takavarikoitiin valtiolle.

Skotlantilaisen munaratsian jäljet johtivat Närpiöön

Vuonna 2009 poliisi ratsaa skotlantilaisen kartanon ja löytää 12 000 munaa. Paljastuu kansainvälinen munavarkaiden verkosto, jonka jäljet johtavat myös Ruotsin kautta Suomeen. Marraskuussa 2011 Tulli löytää närpiöläisen kasvihuoneen kyljestä kummallisen munapyhätön.

27-vuotias tomaatinviljelijä on haalinut itselleen lähes 10 000 munan kokoelman. Hän säilyttää sitä huoneessa, jota kutsuu Närpiön lintujen ja linnunmunien tutkimuskeskukseksi. Munien lisäksi mieheltä löytyi yli 100 täytettyä lintua ja parisataa pakastettua lintua.

Miehen oman tulkinnan mukaan häntä ei voida kuitenkaan syyttää munakokoelman hallussapidosta. Kuulusteluissa hän toteaa munan tarkoittavan sanakirjan mukaan kokonaisuutta, joka sisältää kuoren, ilmatilan, valkuaisen ja keltuaisen.

– Tämän tulkinnan mukaan kokoelmassani ei ole munia, ainoastaan kalsiumkuoria, jotka ovat olleet munan ulommainen osa, närpiöläinen selitti kuulustelussa.

Linnunmunia laatikossa
Suurin osa Närpiön munavarkaan takavarikoidusta kokoelmasta löytyy nyt Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Nämä munat on kerätty Porvoossa 2009. Linnunmunia laatikossa munat,Todiste

Närpiöläinen oli äärimmäisen laajasti perehtynyt lintuihin. Miehellä oli rengastuslupa ja hän oli suorittanut konservaattorin opintoja Helsingin yliopiston Luonnontieteellisessä keskusmuseossa. Kokoelma oli hoidettu ja luokiteltu ammattimaisella tarkkuudella.

Kokoelma sisälsi merkittävän määrän erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lintulajien munia sekä joitakin äärimmäisen uhanalaisia lajien munia. Toisaalta myös tavallisemmat munat kelpasivat. Katraaseen kuului lajeja aina punakylkirastaasta ja joutsenesta muuttohaukan, maakotkan ja kiljuhanhen muniin.

En ole luonnon vihaaja, vaan haluan suojella luontoa.

Harvinaisuutena oli sukupuuttoon kuolleen elefanttilinnun fossiili. Sen närpiöläinen kertoi ostaneensa Nixon-nimiseltä amerikkalaiselta ja maksaneensa siitä 20 000–25 000 dollaria. Oikeudenkäyntien jälkeen mies osti munan takaisin itselleen Suomen valtiolta.

Suurimman osan munista mies oli ostanut kokoelmina ruotsalaisilta munakeräilijöiltä. Osan hän oli kuitenkin kerännyt itse ja käynyt munankeruuretkillä Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Islannissa ja Virossa.

– En ole luonnon vihaaja, vaan haluan suojella luontoa, mies kertoi kuulustelussa.

Närpiöläinen kertoi mielenterveytensä järkkymisen johtaneen pakkomielteisiin. Ne saivat hänet esimerkiksi uskomaan, että ihminen päätyy valtavaan sotaan robotteja vastaan. Sodan päätyttyä olisi hänen tehtävänsä palauttaa sodassa tuhoutunut linnusto Pohjanmaalle. Sen voisi tehdä munista saatavan dna:n avulla.

Tämä ajattelutapa ajoi tomaatinviljelijää lähes vuosikymmenen, kunnes hän heräsi todellisuuteen jouduttuaan auto-onnettomuuteen. Keräily oli kuitenkin jatkunut jo liian pitkään, eikä mies enää pystynyt lopettamaan.

– En ollut tarpeeksi vahva ihmisenä hallitsemaan keräilymaniaani, joten jatkoin, vaikka tiesin, että se on laitonta, mies kertoi kuulustelussa.

Kysyttäessä, tunnustaako mies syyllistyneensä luonnonsuojelurikokseen, hän vastasi tunnustavansa keränneensä lintuja ja niiden munia luvatta. Syytä hän piti kuitenkin tieteellisenä.

Munavarkaan tuomio oli lopulta 16 kuukautta ehdollista vankeutta sekä 250 000 euron korvaukset.

Kuulustelujen aikana mieheltä kysyttiin, onko hän jatkanut munaharrastustaan tavalla tai toisella. Hän vastasi lukeneensa kirjoja, mutta “ei juuri muuta”.

Vastaus näyttäytyi toisessa valossa, kun Ruotsin television tutkivan journalismin ohjelma Uppdrag Granskning asetti tunturihaukan pesyeen syötiksi munakeräilijöille. Närpiöläinen sai kuulla pesyeestä ruotsalaisen kontaktinsa kautta, ja otti yhteyttä toimittajaan, jonka luuli olevan myymässä munia.

Mies lopetti puhelun tajuttuaan puhuvansa toimittajan kanssa. Myöhemmin hän selitti sähköpostissa ottaneensa yhteyttä pesyeen hallussapitäjään kehottaakseen häntä lahjoittamaan pesyeen museolle.

Linnunmunien keräilyn historia Suomessa

Linnunmunien ja täytettyjen lintujen keräily yleistyi 1700-luvulla. Sekä varakkaat ihmiset että valtiot keräsivät omia kokoelmia. Valtiot myös lähettivät retkikuntia eksoottisille paikoille kuten Suomen Lappiin.

Merkittävä muutos tapahtui, kun 1850-luvun alussa englantilainen John Wolley asettui Muonioon kerämään munia. Hän koulutti ja palkkasi myös paikallisia avukseen ja maksoi munista hyvät rahat. Suurin osa munista myytiin ja huutokaupattiin Englannissa.

Wolley alkoi julkaista käsikirjaa Suomen lintujen munista ja niiden pesimisestä. Ensimmäinen niistä ilmestyi 1879. Hän yllytti suomalaisia jakamaan tietojaan ja keräämään munia, mikä johti suoranaiseen munienkeruubuumiin 1880-luvulla.

Suomeen saatiin ensimmäinen luonnonsuojelulaki 1923, minkä jälkeen myös munien keräämisen ongelmallisuuteen alettiin herätä. Kerääminen oli kuitenkin edelleen laillista ja sitä harrastettiin aktiivisesti vielä 1930-luvulla.

Vastustus kuitenkin kiihtyi, ja 1960-luvulla ornitologi Olavi Hildén rinnasti munienkeruun lapsenryöstöihin Retkeilijän lintuoppaan esipuheessaan. Samalla vuosikymmenellä munien keruu tehtiin laittomaksi.

Liikennetoilailijan paljastunut munakätkö ja erikoinen mökkeilijä

Kesäkuu 2004 oli poikkeuksellinen, sillä lyhyen ajan sisällä Inarissa napattiin kiinni kaksikin munarosvoa. Ensimmäinen jäi kiinni, kun Ivalon poliisiasemalle tuli vihje belgialaisesta miehestä, jolla oli vuokramökissään linnunmunia.

Paikalle päästyään poliisi löysi kymmeniä kahlaajien ja vesilintujen munia. Mies oli hautonut osaa munia hautomakoneella, ja jotkut olivat ehtineet kuoriutua poikasiksi. Hän sai teosta puoli vuotta ehdollista vankeutta sekä 5300 euron sakot.

Toinen miehistä jäi kiinni ajettuaan Karigasniemen Tullissa päin punaisia. Tulli nappasi pakettiauton kiinni parinsadan metrin päässä. Saksalaismiehen hallusta löytyi 128 linnunmunaa ja 17 elävää linnunpoikasta. Joukossa oli muun muassa räkättirastaan, meriharakan, merikihun, vuorihempon, peipon ja variksen munia.

52-vuotias mies kertoi keränneensä linnut Pohjois-Norjasta ja hautoneensa munat itse mukanaan kuljettamallaan hautomakoneella. Hänelle määrättiin Norjassa 60 000 kruunun sakot.