Hyppää pääsisältöön

Näin suomalainen Nato-vakoilija katosi itärajan taakse – Heikki Määttänen oli yksi maanalaisen armeijan jäsenistä 1940-luvun lopulla

Kuva Heikki Määttäsestä.
Kuva Heikki Määttäsestä. MOT,kaukopartiot,Heikki Määttänen,kai byman

Entinen kaukopartiomies, reservin luutnantti Heikki Määttänen sulki viimeisen kerran kotitalonsa oven aamulla kolmas maaliskuuta vuonna 1950. Tätä ennen hän oli luvannut vaimolleen Maila Määttäselle palata Jyväskylästä kotiin klo 16:een mennessä. Määttäset asuivat Jyväskylän maalaiskunnan Kuohun kylässä.

Rouva Määttänen on myöhemmin muistellut, että miehen katseessa oli jotain outoa, kun tämä ovelta loi vielä viimeisen silmäyksen kotiinsa. Sinne jäivät vaimon lisäksi odottamaan neljä lasta. Tämän jälkeen Maila Määttänen ei enää miestään nähnyt.

Heitettyään repun selkäänsä porstuassa Määttänen otti sukset kotitalonsa Lampsilan seinältä ja hiihti Kuohun junaseisakkeelle. Siitä hän lähti junalla Jyväskylään. Sieltä matka jatkui kohti itää.

Tästä on kyse

  • Suomessa toimi 80-luvulle saakka salainen maanalainen vastarintaverkosto.
  • Järjestö oli osa Länsi-Euroopan laajuista, salaista vastarintaverkostoa, joka kulki nimillä Operaatio Gladio tai Stay behind -liike.
  • Länsivallat halusivat varautua Neuvostoliiton mahdolliseen hyökkäykseen ja suojella Eurooppaa kommunismilta.
  • Verkoston taustalta löytyvät Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA ja Britannian ulkomaitten vakoilusta vastaava MI6.
  • Järjestöä käsitellään MOT-ohjelmassa Kylmän sodan suomalaisagentit

Vaimo sai hyvästelykirjeen – ”annan sinulle nyt viimeisen suukon”

Viikko Heikki Määttäsen kotoa lähdön jälkeen Maila-vaimo sai mieheltään kirjeen. Siinä tämä kirjoitti:

”Olen sortunut siihen, mitä olen pelännytkin. Annan sinulle nyt viimeisen suukon – anna se myös lapsille.”

Tässä tapauksessa kysymys ei ollut alkoholiin sortumisesta, vaan vakoilureissulle lähtemisestä.

Määttänen vietti koko kevään liikkuvaa elämää ja vieraili lukuisten aseveljiensä luona. Itärajan yli olisi pitänyt päästä, mutta kun hanki ei vielä kantanut.

Eräälle aseveljelleen Määttänen kertoi olevansa nyt Naton palveluksessa ja lähtevänsä tiedustelureissulle Neuvostoliittoon.

Paperityöt eivät kiinnostaneet

Tutkija Pekka Turunen on selvitellyt rajaseudulla Kannaksen Raudussa syntyneen Määttäsen elämänvaiheita. Turunen on puolustusvoimien palveluksessa. MOT haastatteli häntä ohjelmaan ”Kylmän sodan suomalaisagentit”.

– Määttäsellä oli oma kotitila jäänyt Kannakselle Neuvostoliiton puolelle. Hän oli Raudun poikia niin kuin aika monet muutkin Päämajan kaukopartiopataljoonan ensimmäisen komppanian miehistä. Iloinen Kannaksen kasvatti ja erittäin pidetty ihminen.

Heikki Määttänen oli liikkuva luonne, hyvä tarinankertoja ja seuramies. Turunen luonnehtii häntä ”energiseksi, rohkeaksi ja seikkailunhaluiseksi oman tiensä kulkijaksi”.

Nato-maat maksoivat kaukopartiomiesten peiteyrityksen palkat

Ennen lähtöään Heikki Määttänen oli työskennellyt toimitusjohtajana peiteyrityksessä, jonka nimi oli Kuohun Pilke. Yhtiön virallisia toimialoja olivat liikennöinti ja häkäpönttöautoihin tarvitun pilkkeen tuottaminen. Kuohun Pilke oli saanut käyttöönsä kaksi kuorma-autoa, jotka olivat maansiirtoajossa lähiseudun työmailla.

Määttäsen aisaparina toimintaa johti aseveli, Mannerheim-ristin ritari, asekätkijä ja reservin yliluutnantti Paavo Suoranta. Firman työmiehet olivat kaikki entisiä kaukopartiomiehiä.

Todellisuudessa Kuohun Pilkkeessä työskentelevät kaukopartiomiehet kuuluivat sotilasliitto Naton johtamaan maanalaiseen armeijaan. Se oli Yhdysvaltain ja Britannian rahoittama vastarintaverkosto, joka oli rakennettu Neuvostoliiton miehityksen tai kommunistien valtaannousun varalta. Työmiesten palkat maksettiin tiedustelurahoista.

Kaksi valokuvaa Paavo Suorannasta.
Mannerheim-ristin ritari Paavo Suoranta johti Heikki Määttäsen kanssa Kuohun Pilke -peiteyritystä. Kaksi valokuvaa Paavo Suorannasta. MOT,Paavo Suoranta,kai byman

Jatkuvassa valmiudessa Neuvostoliiton miehityksen varalta

Yhtiön toimitusjohtajien – Määttäsen ja Suorannan – tuli säilyttää jatkuvassa valmiudessa yksi kaukopartio.

Miehille maksettiin palkan lisäksi niin sanottua valmiusrahaa 1 000 markkaa kuukaudessa. Sitä vastaan he olivat valmiina lähtöön milloin tahansa. Pilkkeelle ja Määttäselle kumppaneineen siirrettiin jopa tiedustelun viranomaistehtäviä.

– Samankaltaisia peiteyrityksiä oli perustettu alun toistakymmentä eri puolille maata. Käytännössä yritykset toimivat vakoiluorganisaatioina. Peitefirmojen ja niiden palkollisten tuli olla jatkuvassa valmiudessa Neuvostoliiton mahdollisen miehityksen varalta, Pekka Turunen taustoittaa.

Yksi näiden peitefirmojen merkittävä tulonlähde oli sodan aikana kertyneen tiedustelutiedon myyminen. Peiteyritysten perustamista rahoitti todennäköisesti myös liike-elämä.

Yritys ajautui rahavaikeuksiin

Heikki Määttänen yritti väellä ja voimalla tehdä Kuohun Pilkkeestä kannattavan. Hän oli kuorma-auton ratissa maansiirtotyömailla pitkiä työrupeamia. Se ei kuitenkaan riittänyt.

Vuosien myötä, kun olot vakiintuivat, peitefirmojen rahoitus hiipui. Näin kävi myös Kuohun Pilkkeelle. Tuottamaton yritys oli pian talousvaikeuksissa, kun pilkettä polttoaineenaan käyttäneet häkäpönttöautot vähenivät.

Lisäksi tiedustelurahoista saatu tuki tyrehtyi vähitellen kokonaan. Kuohun Pilkkeen toiminta loppui yhtiön omaisuuden huutokauppaan.

Veljien kuolemat järkyttivät mielen

Rahahuolet eivät olleet Määttäsen ainoa murhe. Avioelämän vaikeudet ahdistivat. Samoin luovutetuille alueille Karjalaan jäänyt koti ja sodassa kuolleet kaksi veljeä painoivat mieltä.

Määttäsen Aleksanteri-veli oli kaatunut jo talvisodan alkupäivinä. Toinen veli Lauri oli Heikin tavoin kaukopartiomies. Lauri hukkui Vuokseen Sakkolan pitäjässä palatessaan kaukopartiosta itärajan takaa.

– Määttäsen mieli järkkyi eikä hän tahtonut päästä yli veljiensä poismenosta. Hän oli jo aiemmin ollut kaivamassa kuoppaa metsään, jotta voisi ampua itsensä sen äärellä. Masentunut Määttänen oli viime hetkellä päättänyt vielä soittaa ystävälleen Suorannalle, joka sai ympäripuhuttua itsemurhaa hautoneen miehen, Turunen kertoo.

Heikki Määttänen poseeraa auton edessä.
Heikki Määttänen teki Kuohun Pilkkeen kuorma-auton ratissa pitkiä työpäiviä. Heikki Määttänen poseeraa auton edessä. MOT,Heikki Määttänen,kai byman

Vakoiluretken alkusysäys aseveljen kirjeestä

Syksyllä 1949 entinen kaukopartiomies ja Kaakkois-Suomen rajavartioston luutnantti Kaino Rastas kirjoitti Määttäselle kirjeen. Hän oli tietoinen ystävänsä huonosta taloudellisesta tilanteesta ja halusi auttaa.

Rastas kertoi, että jokin ulkomainen ”kopla” värväsi miehiä partioretkille itärajan taakse. Kyseessä saattoi olla brittien ja amerikkalaisten yhteishanke. Määttänen kiinnostui asiasta.

Marraskuussa 1949 Määttänen vieraili Helsingissä.

Hän poikkesi myös hotelli Kämpissä, jossa hänet nähtiin Yhdysvaltain Suomen-sotilasasiamiehen seurassa.

300 000 markan keikka rajan taakse

Poliisi ryhtyi etsiskelemään Määttästä vasta sen jälkeen, kun Määttäsen veljeksistä neljäs, eli Antti, huolestui Heikin katoamistempusta.

Suojelupoliisi sai selville, että Määttänen oli kierrellyt eri puolilla maata tapaamassa entisiä sotakavereitaan. Hän oli kertonut valmisteilla olevasta vakoiluretkestä ja että oli värväytynyt Naton palvelukseen. Keikasta itärajan taa oli luvattu 300 000 markkaa.

Kesäkuun 1. päivän vastaisena yönä 1950 Määttänen arvioi sääolosuhteet sellaisiksi, että oli aika lähteä liikkeelle.

– Määttänen ylitti rajan Imatran korkeudella. Ylitys tapahtui seudulla, jossa hänen kaukopartioaseveljensä Kaino Rastas toimi rajavartioston upseerina. Rastas saattoi Määttäsen rajalle saakka. Tämä oli edelleen kärjistyneessä mielentilassa ja ilmoitti menevänsä kostamaan veljensä Aleksanterin kuoleman, puolustusvoimien tutkija Pekka Turunen kertoo.

Yksin matkaan varoituksista piittaamatta

Naton toimeksiannosta tehdyille tiedustelumatkoille lähti yleensä kaksi miestä. Määttänen oli halunnut lähteä yksin, vaikka häntä oli varoiteltu niin tekemästä.

Määttäsen edettyä Neuvostoliiton puolelle häntä saattamassa ollut rajaupseeri kuuli rajan takaa laukauksia. Sen koommin Määttäsestä ei ole kuultu. Hän katosi salaperäisesti Stalinin Neuvostoliittoon.

Myöhemmin suojelupoliisi etsi Määttästä tosissaan. Virka-apua saatiin jopa Yhdysvaltain liittovaltion poliisilta FBI:ltä. Brittiläinen kansainyhteisökin koluttiin läpi – tuloksetta.

35-vuotiaan suomalaisen kaukopartioluutnantin katoaminen on yhä selvittämättä. Huhuja on ollut liikkeellä jos jonkinlaisia.

Määttäsen on muun muassa sanottu tiedustelumatkansa jälkeen siirtyneen kaikessa hiljaisuudessa länteen. Jotkut ovat väittäneet hänen lähteneen Korean sotaan. Entinen naapuri oli täysin vakuuttunut, että Määttänen oli nähty Australiassa.

Kohtalon selviäminen ”vain ajan kysymys”

Yhtiökumppani Paavo Suoranta ei aina suostunut uskomaan, että Määttänen jäi tiedusteluretkelleen. Mikkelissä 1951 pidetyssä kaukopartiomiesten asevelijuhlassa juotiin maljoja kaatuneiden muistoksi. Suoranta ilmoitti, että ”Heikin maljaa ei sitten juoda, koska Heikki tulee vielä takaisin”.

Pekka Turunen uskoo, että Määttäsen traaginen katoamismysteeri vielä jonain päivänä selviää.

– Se ei ole kuin ajan kysymys. Se ei ole mikään semmoinen valtiosalaisuus tuolla rajan toisella puolella, etteikö se selviäisi. Aikalaisia ei välttämättä ole enää elossa, mutta kyllä se vielä papereista aivan varmasti löytyy.

Heikki Määttänen Iltalypsyn Mika Wirta -hahmona.
Nato-vakoilija Määttäsen nuorimmasta lapsesta tuli aikuisena tunnettu näyttelijä. Heikki Määttänen nuorempi oli neljän kuukauden ikäinen, kun hänen isänsä katosi. Radioteatterin palveluksessa elämäntyönsä tehnyt poika-Määttänen menehtyi 2002. Heikki Määttänen Iltalypsyn Mika Wirta -hahmona. Kuva: Seppo Sarkkinen Heikki Määttänen,Iltalypsy,mika wirta
Keskustelu sulkeutuu 23.11.2019.
Keskustele