Hyppää pääsisältöön

”Lasten hankkimatta jättämistä saa katua, mutta hankkimista ei” – Vanhemmuuden kielteisistä tunteista puhutaan yhä enemmän, mutta äitiyden katuminen on edelleen tabu

Lastenvaunut
Äitiyden katuminen on edelleen tabu Lastenvaunut Kuva: Mostphotos lastenvaunut,lapset (perheenjäsenet),pikkulapset,vanhemmuus

Kun perheeseen syntyy lapsi, moni järkyttyy siitä tunneskaalasta, mitä vanhemmuus tuo mukanaan. ”Se ei ole aina pelkkää rakkautta, lämpöä ja iloa, vaan myös kamalia, raskaita tunteita ja uupumusta”, sanoo Tampereen yliopiston tutkijatohtori Armi Mustosmäki. Oletko sinä kokenut joskus perhe-elämään liittyviä katumuksen tunteita? Yle etsii kokemuksia vanhemmilta, jotka katuvat lasten hankkimista.

Vanhemmuuteen liittyy paljon kiellettyjä tunteita. Etenkin äitiys liitetään Armi Mustosmäen mukaan pääsääntöisesti onneen ja iloon, siihen, että ollaan onnellisia saadessaan kasvattaa ja hoivata muita.

”Mutta jos se ei teekään koko ajan onnelliseksi, niin sellaisia tuntemuksia on vaikeaa tuoda esiin. Koetaan, etteivät väsymys, syyllisyys, ahdistus, suuttumus tai oman tilan ja ajan kaipuu kuulu niin sanottuun hyvään äitiyteen.”

Viime vuosina vanhemmuutta koskevat puhetavat ovat avautuneet enemmän myös kielteisten tunteiden ilmaisulle. On hyväksytympää puhua esimerkiksi lapsiperhearjen uuvuttavuudesta: uhmaikäiset lapset kiukuttelevat, arki ei suju eikä parisuhteelle jää aikaa.

Tunteiden ilmaisulla on kuitenkin rajansa. Lapsiperhearjen laskutoimituksessa plussat ylittävät lopulta miinukset: rakkaus lasta kohtaan ylittää mitkä tahansa vastoinkäymiset.

”Mutta entä jos niin ei olekaan? Entä jos saisi valita uudelleen, tulisiko äidiksi, ja vastaus olisi ’ei’?”

Lasten hankkimista ei saa katua

Vallitseva kulttuurinen normi on edelleen sellainen, että lasten hankkimatta jättämistä saa katua, mutta hankkimista ei, Mustosmäki sanoo.

Helmikuussa 2019 Mustosmäki julkaisi yhdessä Jyväskylän projektitutkijan Tiina Sihdon kanssa tutkimuksen, joka käsitteli äitiyden kaikkein kielletyintä tuntemusta, katumusta.

Vanhemmuuden katumus on aihe, jota on tutkittu vasta vähän, eikä se ole ollut paljoa esillä myöskään julkisessa keskustelussa. Ne, jotka ovat uskaltautuneet kertomaan katumuksen tuntemuksistaan, ovat saaneet osakseen kovaa kritiikkiä.

Jos nainen ei halua lapsia tai katuu niiden hankkimista, kuvailtiin heitä muun muassa itsekkäiksi, luonnottomiksi ja viallisiksi "epänaisiksi".― Regretting Motherhood: A Sociopolitical Analysis

Neljä vuotta sitten äitiyden katumista tutkinut israelilainen Orna Donath kuvasi tutkimuksessaan niitä kielteisiä reaktioita, joita äitiyttä katuvat naiset olivat saaneet osakseen. Jos nainen ei halua lapsia tai katuu niiden hankkimista, kuvailtiin heitä muun muassa itsekkäiksi, luonnottomiksi ja viallisiksi ”epänaisiksi”.

Herkän aiheen vuoksi Mustosmäki ja Sihto päätyivät keräämään tutkimusaineiston internetin anonyymiltä keskustelupalstalta. Vauva.fi-palstalla vuonna 2017 käydyssä keskustelussa aihetta oli puitu jopa 754 viestin verran.

”Keskustelupalstoilla erilaisia äitiyteen liittyviä mielipiteitä ja tunteita voidaan tunnustaa ilman pelkoa huonon äidin stigmasta", Mustosmäki ja Sihto sanovat.

"Niinpä kielteisten tunteiden ilmaisemiselle voi ajatella olevan enemmän tilaa kuin esimerkiksi omilla kasvoilla annettavassa tutkimushaastattelussa.”

Tiukat ihanteet ajavat äitejä uupumukseen

Keskustelupalstan viestejä lukiessaan tutkijat kiinnittivät huomiota siihen, miten äitiyttä katuvat naiset vertasivat itseään ennen kaikkea hyvän äidin ihanteisiin. Millainen on hyvä äiti, ja mitä hyvä äiti tekee ja tuntee?

”Vaikka vanhemmuutta koskevat puhetavat ovat monipuolistuneet, äitiyteen liitetään edelleen tiukkoja ihanteita ja arvoja. Intensiivisestä äitiydestä on tullut erityisesti 2010-luvulla voimakas ja näkyvä kulttuurinen ihanne."

Intensiivisen äitiyden kulttuuri on monen erilaisen tekijän summa. Ensinnäkin vanhemmuutta koskevaa asiantuntijatietoa on saatavilla netistä jatkuvasti ja lähes rajattomasti. Samaan aikaan sosiaalinen media mahdollistaa perhe-elämän esittelemisen myös muille, mikä luo vanhemmille aivan uudenlaisia paineita.

Vanhemmat pitävät toisiaan kädestä, käsissä vauvan tennarit
Vanhemmat pitävät toisiaan kädestä, käsissä vauvan tennarit Kuva: Pixabay vanhemmat,vanhemmuus,perheet

Sihto on lisäksi huomannut, kuinka sosiaalipolitiikka on ajan myötä muuttunut yhä moralistisemmaksi, syyllistävämmäksi ja yksilöitä vastuuttavammaksi.

”Ei tarvitse mennä kovin paljoa ajassa taaksepäin, kun perheisiin oli vielä mahdollista saada kunnan tarjoamaa kotiapua. Nykyään kotiapua on tarjolla vain tiukan tarveharkinnan kautta”, Sihto sanoo.

”Myös esimerkiksi subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen kohdistuvat leikkaukset toimivat perheille viestinä siitä, että heidän pitäisi pärjätä itse.”

Intensiivisen äitikulttuurin alla vanhemmuus muuttuu pakkojen tahdittamaksi elämäntavaksi, joka on paitsi sitovaa myös työntäyteistä, kuluttavaa ja uuvuttavaa.

”Onko pakko imettää, käyttää kantoliinaa, keittää itse soseita ja laittaa terveellistä kotiruokaa, viettää aikaansa kuraisissa puistoissa ja pysytellä kolme vuotta kotona hoitovapaalla? Onko pakko luopua kaikesta omasta vapaa-ajastaan?”

Kielteiset tunteet yllättävät

Kuinka yleisiä tällaiset katumuksen tunteet sitten ovat? Mustosmäen ja Sihdon mukaan ilmiön yleisyydestä on vähäisen tutkimuksen vuoksi mahdotonta tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä.

”Voi olla joko niin, että katuminen on vain oikeasti hyvin harvinaista. Tai sitten siitä ei yksinkertaisesti kyetä puhumaan ääneen.”

Samoilla linjoilla on myös Väestöliiton asiantuntija Minna Jaakkola.

”Vanhemmuuden haastavuus voi yllättää hetkellisesti, ja varsinkin uupuneena katumuksen tunne on yleinen. Pitkäkestoista katumisen yleisyyttä on kuitenkin vaikea todentaa, sillä tällaisesta katumuksesta puhutaan todella vähän”, Jaakkola sanoo.

Väestöliitto on tutkinut vanhemmuuden kielteisiä tunteita sekä äideille että isille suunnatuissa tutkimuksissa. Kummassakaan tutkimuksessa ei tullut Jaakkolan mukaan esiin katumiseen viittaavia tunteita.

”Katumusta pidetään niin voimakkaan kielteisenä tunteena, että sitä saatetaan verhota sallittavimpiin tunteisiin, kuten masennukseen, väsymykseen tai suuttumukseen.”

Voi olla pettymys, jos lapsen syntymän jälkeen tai lapsen kasvaessakaan ei muutu lapselle omistautuvaksi supervanhemmaksi.― Minna Jaakkola

Jaakkolan mukaan katumuksen tunne voi syntyä osittain juuri sen vuoksi, ettei näistä kielteisistä tunteista puhuta ääneen. Erityisesti äitiyttä pidetään toivottuna ja nautinnollisena asiana, johon kielteisiä tunteita ei saisi kuulua ollenkaan.

Suuret odotukset ja epärealistiset mielikuvat vanhemmuudesta saattavat johtaa pettymykseen.

”Ehkä ajatellaan, että vanhemmuus tuo automaattisesti suuren rakkaudentunteen lasta kohtaan. Voi olla pettymys, jos lapsen syntymän jälkeen tai lapsen kasvaessakaan ei muutu lapselle omistautuvaksi supervanhemmaksi.”

Katumus ei automaattisesti tarkoita sitä, että olisi vanhempana jotenkin epäonnistunut, Jaakkola sanoo. Sen sijaan siihen pitäisi suhtautua niin kuin mihin tahansa muihin vaikeisiin tunteisiin.

”Minusta tuntuu tältä, mutta voin silti olla riittävän hyvä vanhempi.”

Kerro meille tarinasi

Oletko sinä kokenut joskus perhe-elämään liittyviä katumuksen tunteita? Yle etsii kokemuksia vanhemmilta, jotka katuvat lasten hankkimista: Mikä vanhemmuudessa kaduttaa? Onko katumuksen tuntemuksia mahdollista sanoa ääneen? Voiko katumuksen kanssa oppia elämään?

Voit lähettää tarinasi joko kirjallisena tai ilmoittautua haastateltavaksi radiodokumenttiin. Kokemuksistaan pääsevät kertomaan sekä isät että äidit.

Kaikki kirjalliset tarinat käsitellään luottamuksellisesti. Haastattelut tehdään nimettöminä, ja tarvittaessa käytämme henkilöllisyyden salaamiseksi ääninäyttelijöitä.

Ota yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen miina.viljanen@yle.fi.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua