Hyppää pääsisältöön

Luontevia elektroakustisia liitoksia

Maija Hynninen (s. 1977) siirtyy teoksissaan synteettisen ja akustisen äänen välillä samalla niiden rajapintoja, yhteyksiä ja yhdistelmiä tunnustellen. Nyt julkaistut neljä teosta muodostavat läpileikkauksen Hynnisen 2010-luvun elektroakustisesta tuotannosta.

hynninen äänitteen kansi
hynninen äänitteen kansi Aung San Suu Kyi

Kaikissa teoksissa akustiset elementit limittyvät Hynnisen itsensä toteuttamaan elektroniseen äänistöön. Lopputuloksena muodostuu luontevaa elektroakustista rinnakkaiseloa ja vuorovaikutusta.

Kokonaisuudesta nostaa päätään kaksi teosta. Laajin teos Orlando-fragmentit on kirjoitettu huiluille, klarinetille, harpulle, pianolle ja elektroniikalle. Siinä Henriikka Tavin neljä runoa kiertyvät Virginia Woolfin Orlando-romaanin teemojen ympärille. Paikoin Tuuli Lindebergin kuulasta laulua värittää vain ääntä muokattuna toistava elektroniikka. Viisiosaisen soivuuden päättää Suunnit. Siinä Tavin tekstin liike jähmettyy hitaasti ja vähitellen lipistyviksi sointiväripinnoiksi.

Freedom from Fear tallustaa toinen jalka radiofonian puolella. Oboisti Kyle Bruckmannin toteuttamat mulfitoni-raakut ja rääkäisyt jäävät delay-kaikuina pomppimaan äänikuvassa. Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Aung San Suu Kyin haastattelusta poimitut katkelmat sekä mielenosoitusten reaaliäänistö sekoittuu oboen kuivaan läpistelyyn ja hajasointien raakuuksiin. Soivuuden pääosin kaoottinen luonne mieltyy painostuksen ja sorron vertauskuvaksi.

Vaikka taltioinnit on äänitteelle kerätty eri lähteistä, koostuu 2010-luvun alkupuolella tehdyistä Ylen kantanauhoista ja tuoreemmista tallennuksista laadukas yhtenäinen kokonaisuus.

Maija Hynninen. Dawn Breaks. Jaana Kärkkäinen, piano, Mirka Malmi, viulu, Hanna Kinnunen, huilu, Lily-Marlene Puusepp, harppu, Mikko Raasakka, klarinetti, Anna Kuvaja, piano, Tuuli Lindeberg, Kyle Bruckmann, Maija Hynninen, elektroniikka. Ravello (RR8021).

Kuuntele Uudet levyt 15.10.2019, toimittajana Aki Yli-Salomäki.

  • Hyvä sirkus toimii aina, todistavat Eskelinen ja Gomyo

    Levyarvostelu

    Pohjimmiltaan Niccolo Paganini oli pahimman lajin kikkailija, mutta hänen huumorinsa on kestänyt aikaa. Sen todistavat viulisti Karen Gomyo ja kitaristi Ismo Eskelinen, joiden uutuuslevy sisältää Paganinin parhaita sketsejä ja linkittää hänet onnistuneesti Locatellin, Vivaldin ja Corellin viuluviikarijatkumoon.

  • Kokeellista kuoroilmaisu Haapasen malliin

    Levyarvostelu

    Yleensä moderni, avantgardistinen kuoromusiikki työlästä nauttia CD-levyn kokoisina annoksina. BIS-yhtiön julkaisu Perttu Haapasen kuoromusiikista on tässä suhteessa keskimääräistä helpompi. Laajasta tuotannosta valikoidut seitsemän teosta ilmentävät Haapasen leikkisää ja kokeilevaa asennetta sekä ihmisääneen että teksteihin, mutta seassa on sointuisuutta ja selviä rakenteita riittävästi, että kuulija kokee olevansa musiikin äärellä. Sitä paitsi Helsingin kamarikuoron kunnianhimo osuu juuri tällaiseen materiaaliin.

  • Turkulaisten jykevä Egmont hurmaisi - jos Hebon tulkintaa ei olisi

    Levyarvostelu

    Turun filharmoninen orkesteri on levyttänyt ahkerasti Naxokselle näytelmämusiikkia, ensin Sibeliukselta ja viimeksi Beethovenilta, ja ylikapellimestari Leif Segerstamin näyttämökokemus on yleensä liimannut musiikkisirpaleet hyvin yhteen. Orkesterin uusi levytys Beethovenin Egmont-melodraamasta hyödyntää kokemusta loistavasti, mutta kohtaa kovan kotimaisen kilpailijan.

  • Lempeää sinfoniarunoilua Virosta

    Levyarvostelu

    Arvo Pärt, Erkki-Sven Tüür ja monet muut ovat nostaneet kansainväliselle tasolle Viron nykymusiikin, mutta varhaisempikin perinne ansaitsisi huomiota. Sitä antaa levy-yhtiö Ondine, joka vuosi sitten julkaisi ensimmäisen levyn Heino Ellerin musiikkia. Nyt projekti jatkuu levyllisellä sinfonisia runoja.