Hyppää pääsisältöön

Magnus Lindberg: "Stravinskyn Les noces on vaikuttanut minuun säveltäjänä"

Magnus Lindberg
Magnus Lindberg Kuva: Yle

Miten Related Rocks valikoitui tämän konsertin avausteokseksi?

Meillä oli ideana tehdä tästä vähän eri muotoinen konsertti kuin normaalisti: ohjelmassa voisi olla jotain muutakin kuin orkesterikappaleita. Ja kun tiesimme, että mukana on joka tapauksessa Stravinskin Les noces, erikoinen teos, johon tarvitaan neljä pianoa, kuoro, solistit ja lyömäsoittimia, päätimme yhdistää siihen Related Rocks -teoksen, jossa pianojen ja lyömäsoitinten ohella on mukana elektroniikka. Related Rocks on tälle konsertille loistava avaus myös siksi, että kahden pianon yhdistelmä on ollut itselleni niin tärkeä elementti: soitin aikanaan valtavat määrät ohjelmistoa kahdella pianolla Risto Väisäsen kanssa.

Related Rocks syntyi henkisesti tärkeässä pisteessä elämässäni. Vaihdoin silloin kustantajaa – Related Rocks oli viimeinen, joka jäi Chester Musicin luetteloon ennen siirtymistäni Boosey& Hawkesille. Se oli myös paluu IRCAM:iin, jossa olin aiemmin tehnyt Urin ja Joyn. Tämän konsertin kokonaisuuden kannalta se oli juuri oikea kappale.


Millä tavalla Stravinskyn Les noces (venäjäksi Svadebka, suomeksi Häät) on ollut sinulle tärkeä teos?

Les noces on ollut elämässäni framilla monta kertaa vuosikymmenten varrella. Teoksesta on olemassa kolme eri versiota, joista ensimmäinen versio on vuodelta 1918, mutta Stravinski oli aloittanut sen jo vuonna 1913. Sen ensimmäiset materiaalit ovat siis Kevätuhrin vuodelta, ja siinä näkyy koko kiehtova vuosisadan alun maailma. 2000-luvun alkupuolella olin mukana Ranskan radion filharmonikoiden projektissa, jossa esitimme viikon sisällä teoksen kaikki kolme versiota. Johdin silloin ensimmäisen version ja olin mukana soittamassa lopullisessa versiossa. Tämän projektin yhteydessä analysoin Les nocesin tarkkaan. Olin ollut sen kimpussa myös jo paljon aikaisemmin, kun 90-luvun alussa tein Tapiolan kuorolle laulusarjan Songs from North and South, ja silloin minua kiehtoivat kaikki ne lastenlorut, joita Les noces on täynnä.

Jos pitää mainita kymmenen itselleni merkittävintä teosta, Les noces kuuluu ehdottomasti siihen joukkoon; voisin melkein jopa laskea sen viiteen tärkeimpään. Teoksen käsittämätön clash jaksaa edelleen ihmetyttää minua, ja sama simppelin ja rajun välinen jännite on vaikuttanut minuun säveltäjänä. Stravinski on ollut minulle läheinen aina, vaikkakin vielä 80-luvulla Kraftin aikoihin se ei juuri näkynyt musiikissani. Stravinskin ohella minulle ovat merkinneet paljon Bartók, Janáček ja moni muu 1910-1920 -luvun säveltäjä, koko tuon aikakauden fantastinen rajamaailma, joka on jo menossa rikki. Olen leikilläni sanonut, että olen kateellinen tuon ajan ihmisille. Hyviä säveltäjiä on eri aikoina ollut paljon, mutta niille, jotka silloin sattuivat olemaan säveltäjiä, kenttä oli aivan erityisellä tavalla auki mahdollisuuksille.

Kinetics syntyi muutamaa vuotta Kraftin jälkeen. Miten musiikillinen ajattelusi tuona aikana muuttui?

Kraft oli minulle kuin ikkuna, joka aukesi johonkin uuteen. Sävelsin sen tietyissä olosuhteissa: olin Berliinissä, ja sen ikäinen, että oli tehtävä jotain extravaganzaa. Kraftin jälkeen seuraava projekti oli radiofoninen Faust, jonka myötä mukaan tuli äänen maailman merkitysten hakeminen. Seuraavassa teoksessa Ur aloin pyörittää harmonioita; se oli myös ensimmäinen projekti, jonka tein IRCAM:issa. Sitten sairastuin vakavasti, ja toivuttuani sävelsin pianokappaleen nimeltä Twine. Se oli avaus sille, mitä sittemmin löysin Kineticsissä: yhdellä tasolla rigoröösi, 12-sävelinen kombinatorinen maailma (en mielelläni puhu dodekafoniasta, sillä painotukseni on erilainen). Kineticsin suuri oivallus itselleni oli foreground-background -asetelma. Vallitsevassa harmonisessa tilanteessa voi olla asioita, jotka ovat tärkeitä, ja taustalla jotain, joka on ikään kuin teoksen akustiikka. Kinetics kantaesitettiin Finlandia-talossa, ja sen yhteydessä sanoin leikilläni, että koska Finlandia-talossa oli niin huono akustiikka, orkestroin sen mukaan kappaleeseen!

Tämä harmoninen työ Kineticsin kanssa oli minulle erittäin tärkeä. Tärkeä teos on minulle myös siksi, että sitä edellinen puhtaasti orkesteriteos oli ollut Sculpture II vuonna 1981 – Krafthan on itse asiassa konsertto. Kinetics on siis ensimmäinen suuren mittakaavan orkesterikappale, ja itselleni se on edelleen merkittävä.


Sinulta on paljon kysytty, miksi olet säveltänyt suhteellisen vähän vokaalimusiikkia. Millainen askel sinulle on ollut uusi teos Triumf att finnas till?

Minulla on muutama varhainen vokaalisävellys, mutta ensimmäinen teos, jossa toden teolla operoin tekstin kanssa, oli vasta Graffiti, jossa otin tekstiksi mahdollisimman kaukaisen, antiikin ajan latinankielisen materiaalin. Tekstin fragmentaarisesta luonteesta johtuen pystyin rakentamaan teoksen dramaturgian niin kuin halusin. Se oli hyvin avartava kokemus. Samalla konseptilla tein Accused-teoksen, jonka tekstit eivät myöskään ole runoutta vaan oikeuspöytäkirjoja. Tähänastiset vokaaliteokseni olivat siis olleet tavalla tai toisella poikkeuksellisia.

Olin ollut Lontoon filharmonisen orkesterin residenssisäveltäjä 2014-2017, ja eräänlaisena bonuksena orkesterin taiteellinen johtaja Timothy Walker ja ylikapellimestari Vladimir Jurowski tilasivat minulta teoksen 10. marraskuuta 2018 pidettyyn ensimmäisen maailmansodan satavuotismuistokonserttiin. Oli kunnia-asia saada tehdä tähän tilaisuuteen jotain. Aloin ensin tutkia brittirunoutta siltä ajalta, mutta koin, etten voi suomalaisena ottaa kantaa ensimmäiseen maailmansotaan brittiläisen runoilijan kautta. Päädyin Edith Södergraniin, joka on aina ollut minusta kiehtova (vaikkakin Gunnar Björlingin runous on ollut minulle vielä läheisempää). Olen kierrellyt tekstin osalta riittävästi, ja nyt oli aika katsoa lähemmäs, omaan äidinkieleen.

Ensimmäinen maailmansota oli kauhistuttava siksi, että ihmiskunta oli keksinyt liian järeät aseet, ja ihmisiä lahdattiin silmittömästi. En kuitenkaan halunnut keskittyä sodan kauheuksiin, enkä edes julistaa pasifistista sanomaa Brittenin War Requiemin tapaan. Södergranin ihanista teksteistä valtaosa on juuri vuodelta 1918, muun muassa nimiruno Triumf att finnas till. Tekstien valinnassa sai olla tarkkana: aikakausi oli sellainen, että sotaa myös ihannoitiin, ja joissain runoissa se yhtäkkiä paistaa läpi. Valitsin runot siten, että niissä sen sijaan heijastuu Södergranin fantastinen optimismi. Runoissa ihaillaan avaruutta ja tähtiä, ja itsekin niiden myötä nautin teoksen säveltämisestä ja annoin mennä aika vapaalla: Triumf att finnas till ei ole samalla tavoin tekstin suhteen analyyttinen kuin aiemmat vokaaliteokseni.

haastattelu Lotta Emanuelsson

  • Hannu Lintu & Gerald Finley

    11.-12.12. konsertin esiintyjät.

    HANNU LINTU Hannu Lintu aloitti Radion sinfoniaorkesterin kahdeksantena ylikapellimestarina elokuussa 2013 ja jatkaa näin jo vuosia jatkunutta menestyksekästä yhteistyötä RSO:n kanssa. Kaudella 2019–2020 Lintu johtaa 14 konserttia Musiikkitalossa ja vie orkesterin Keski-Euroopan ja Japanin kiertueille. RSO:n lisäksi Lintu vierailee kuluvalla kaudella johtamassa mm.

  • Lieberson - Bruckner

    11.-12.12. konserttien teosesittelyt.

    Peter Lieberson: Songs of love and sorrow Peter Lieberson (1946–2011) syntyi musikaaliseen perheeseen: hänen äitinsä oli balettitanssija ja koreografi Vera Zorina ja isänsä Columbia-levy-yhtiön johtaja Goddard Lieberson. Perusteellisesta koulutuksestaan huolimatta Lieberson ryhtyi päätoimiseksi säveltäjäksi vasta vuonna 1994.

  • Klaus Mäkelä & Kari Kriikku

    6.12. esiintyjiät

    KLAUS MÄKELÄ "Konsertissa voi tietenkin olla monia kohokohtia, mutta aivan erityisiä ovat minulle sellaiset tilanteet, joissa tuntuu, että koko orkesteri kollektiivisesti heittäytyy sellaiseen tilaan, jota ei oltu harjoiteltu." Näin on kertonut huikeaa kansainvälistä kapellimestariuraa luova Klaus Mäkelä (s. 1996).