Hyppää pääsisältöön

Nancy Dalbergin jousikvartetot hönkivät virkistävästi

Nordic String Quartet (Heiðrun Petersen ja Mads Haugsted Hansen, viulu, Daniel Eklund, alttoviulu, Lea Emilie Brøndal, sello) lyö pöytään kuluvan vuoden toisen julkaisunsa. Alkuvuodesta se vakuutti Pelle Gudmundsen-Holmgreenin kvartettosarjassa moni-ilmeisellä ja vivahteikkaalla soitollaan. Nyt nelikon muuntautumiskykyä voi todistaa Nancy Dalbergin (1881–1949) kolmen kvarteton parissa. Jälleen kirkastuvat musiikinhistorian sameat kerrokset, kun ensimmäinen ja kolmas jousikvartetto kuullaan ensi kertaa äänitteellä.

dalberg äänitteen kansi
dalberg äänitteen kansi Nancy Dalberg

Dalbergin verraten suppeassa tuotannossa jousikvartetoilla on oma tärkeä paikkansa. Vajaan viidentoista vuoden ajanjakson aikana valmistuneet teokset ovat energistä ja jäntevää musiikkia. Dalberg osaa etevästi rakentaa vetäviä vikkeläliikkeisiä soivuuksia, leikkimäistä venkoilua ja askeltavia rauhallisuuksia.

1920-luvun loppupuolella kirjoitettu, Kodályn and Bartókin suuntaan kuikuileva kolmas jousikvartetto seilailee harmonisesti edeltäjiään arvaamattomin. Silti sama intensiivinen ja valpas ote säilyy ja huolitellut kontrapunktiset linjastot jäsentyvät selkeinä.

Äänitteen parasta antia ovat kuitenkin kaksi ensimmäistä kvartettoa, jotka puhkuvat avosointista skandinaavista romantiikkaa, raikasta resonanssia ja jämerää rytmiikkaa. Olemukseltaan molemmat teokset ovat ulospäin suuntautuneita ja näyttäviä.

Nordic String Quartet tekee jälleen arvokasta kulttuurityötä ja mainiota jälkeä tallentaessaan kiinnostavaa, mutta vähemmän tunnettua sävelistöä.

Nancy Dalberg. The String Quartets. Nordic String Quartet. Dacapo (DK 0655).

Kuuntele Uudet levyt 15.10.2019, toimittajana Aki Yli-Salomäki.

  • Hyvä sirkus toimii aina, todistavat Eskelinen ja Gomyo

    Levyarvostelu

    Pohjimmiltaan Niccolo Paganini oli pahimman lajin kikkailija, mutta hänen huumorinsa on kestänyt aikaa. Sen todistavat viulisti Karen Gomyo ja kitaristi Ismo Eskelinen, joiden uutuuslevy sisältää Paganinin parhaita sketsejä ja linkittää hänet onnistuneesti Locatellin, Vivaldin ja Corellin viuluviikarijatkumoon.

  • Kokeellista kuoroilmaisu Haapasen malliin

    Levyarvostelu

    Yleensä moderni, avantgardistinen kuoromusiikki työlästä nauttia CD-levyn kokoisina annoksina. BIS-yhtiön julkaisu Perttu Haapasen kuoromusiikista on tässä suhteessa keskimääräistä helpompi. Laajasta tuotannosta valikoidut seitsemän teosta ilmentävät Haapasen leikkisää ja kokeilevaa asennetta sekä ihmisääneen että teksteihin, mutta seassa on sointuisuutta ja selviä rakenteita riittävästi, että kuulija kokee olevansa musiikin äärellä. Sitä paitsi Helsingin kamarikuoron kunnianhimo osuu juuri tällaiseen materiaaliin.

  • Turkulaisten jykevä Egmont hurmaisi - jos Hebon tulkintaa ei olisi

    Levyarvostelu

    Turun filharmoninen orkesteri on levyttänyt ahkerasti Naxokselle näytelmämusiikkia, ensin Sibeliukselta ja viimeksi Beethovenilta, ja ylikapellimestari Leif Segerstamin näyttämökokemus on yleensä liimannut musiikkisirpaleet hyvin yhteen. Orkesterin uusi levytys Beethovenin Egmont-melodraamasta hyödyntää kokemusta loistavasti, mutta kohtaa kovan kotimaisen kilpailijan.

  • Lempeää sinfoniarunoilua Virosta

    Levyarvostelu

    Arvo Pärt, Erkki-Sven Tüür ja monet muut ovat nostaneet kansainväliselle tasolle Viron nykymusiikin, mutta varhaisempikin perinne ansaitsisi huomiota. Sitä antaa levy-yhtiö Ondine, joka vuosi sitten julkaisi ensimmäisen levyn Heino Ellerin musiikkia. Nyt projekti jatkuu levyllisellä sinfonisia runoja.