Hyppää pääsisältöön

Neave Trio jatkaa vahvaa julkaisusarjaansa

Vuosikymmenen alussa perustettu yhdysvaltalainen Neave Trio (Anna Williams, viulu, Mikhail Veselov, sello ja Eri Nakamura, piano) esittelee uudella julkaisullaan konserttimaisen kokonaisuuden. Kolmen säveltäjän teoksista on sommiteltu, tyyliltään vaihteleva, noin sadan vuoden mittainen aikapolku.

neave trio äänitteen kansi
neave trio äänitteen kansi Rebecca Clarke

Louise Farrencin (1804–1875) yli puolen tunnin kestoinen Trio nro 1 Es-duuri on vankkaa tekoa, täynnä kirkasta ja tarmokasta musiikkia. Kevyesti liihottelevaa avausosaa seuraa salonkimainen Adagio ja kipittäen kirkastuva menuetti johtaa pirtsakkaan finaaliin.

Amy Beachin (1867–1944) Trio op. 150 jäi tekijänsä viimeiseksi painokkaaksi teokseksi. Yli 70-vuotiaana sävelletyn trion sävelistön juuret ovat tukevasti tekijänsä aiemmissa omissa teoksissa. Sen kolme osaa puhkuvat lempeää romantiikkaa ja lämmintä resonanssia. Neave Trio hehkuttaa vaikuttavasti, mutta ei silti sorru liialliseen paatokseen.

Äänitteen kohokohdaksi nousee kuitenkin Rebecca Clarken (1886–1979) Trio. Ensiosa siirtyilee sähäkästi syöksyilevien sävelketjujen vuoristoradoista jähmettyneiden harmonioiden rytmitaontaan ja takaisin. Keskiosa nostalgisoi, mutta imeytyy sekin aika ajoin villiin sävelpyörteilyyn. Ruuti on kuivaa, kun finaali pomppii ja laukkaa kolmikon käsittelyssä villisti. Välillä sävelistö hölköttelee hengästyneesti kunnes pamahtaa raskas sävelnuija pöytään. Voimallinen teos.

Neave Trio muovaa jokaiseen teokseen omanlaisensa sointiasun. Hienopiirteinen klassismi muuntuu rouhean romantiikan kautta jännitteisiin kirpeyksiin. Soitto on rentoa, mutta järeää ja tarkkaa. Laadukas äänitys tukee korkeatasoisia esityksiä.

Her Voice: Piano Trios by Farrenc, Beach, Clarke. Neave trio. Chandos (CHAN20139).

Kuuntele Uudet levyt 15.10.2019, toimittajana Aki Yli-Salomäki.

  • Hyvä sirkus toimii aina, todistavat Eskelinen ja Gomyo

    Levyarvostelu

    Pohjimmiltaan Niccolo Paganini oli pahimman lajin kikkailija, mutta hänen huumorinsa on kestänyt aikaa. Sen todistavat viulisti Karen Gomyo ja kitaristi Ismo Eskelinen, joiden uutuuslevy sisältää Paganinin parhaita sketsejä ja linkittää hänet onnistuneesti Locatellin, Vivaldin ja Corellin viuluviikarijatkumoon.

  • Kokeellista kuoroilmaisu Haapasen malliin

    Levyarvostelu

    Yleensä moderni, avantgardistinen kuoromusiikki työlästä nauttia CD-levyn kokoisina annoksina. BIS-yhtiön julkaisu Perttu Haapasen kuoromusiikista on tässä suhteessa keskimääräistä helpompi. Laajasta tuotannosta valikoidut seitsemän teosta ilmentävät Haapasen leikkisää ja kokeilevaa asennetta sekä ihmisääneen että teksteihin, mutta seassa on sointuisuutta ja selviä rakenteita riittävästi, että kuulija kokee olevansa musiikin äärellä. Sitä paitsi Helsingin kamarikuoron kunnianhimo osuu juuri tällaiseen materiaaliin.

  • Turkulaisten jykevä Egmont hurmaisi - jos Hebon tulkintaa ei olisi

    Levyarvostelu

    Turun filharmoninen orkesteri on levyttänyt ahkerasti Naxokselle näytelmämusiikkia, ensin Sibeliukselta ja viimeksi Beethovenilta, ja ylikapellimestari Leif Segerstamin näyttämökokemus on yleensä liimannut musiikkisirpaleet hyvin yhteen. Orkesterin uusi levytys Beethovenin Egmont-melodraamasta hyödyntää kokemusta loistavasti, mutta kohtaa kovan kotimaisen kilpailijan.

  • Lempeää sinfoniarunoilua Virosta

    Levyarvostelu

    Arvo Pärt, Erkki-Sven Tüür ja monet muut ovat nostaneet kansainväliselle tasolle Viron nykymusiikin, mutta varhaisempikin perinne ansaitsisi huomiota. Sitä antaa levy-yhtiö Ondine, joka vuosi sitten julkaisi ensimmäisen levyn Heino Ellerin musiikkia. Nyt projekti jatkuu levyllisellä sinfonisia runoja.