Hyppää pääsisältöön

Manu aikoo tohtoriksi pupujusseja pussittamalla: ”Ei tässä jäniksen selässä olla”

Biologi Manu Soininmäellä on tehtävä. Ennen kun maa on valkoinen, hänen pitäisi saada kiinni monta jänistä, pussittaa ne – ja asentaa niille seurantapanta. Paitsi metsästyksen Pelle Peloton, Manu on nykyään myös väitöskirjatutkija.

Vesilahden pimenevässä illassa Manu ja tutkijakumppani Jaakko Pohjoismäki valmistautuvat nappaamaan pitkäkorvia. He ovat varustautuneet eräänlaisella singolla, joka ampuu verkon pahaa-aavistamattoman pupun niskaan. Kiinni jäänyt jänö pääsee puntariin ja saa pannan kaulaansa, ennen kuin se päästetään jatkamaan matkaansa. Helppoa – teoriassa.

Manu roikkuu puoleksi ulkona auton ikkunasta. Viereisellä pellolla puput nautiskelevat buffetista heinäpaalien luona. Pohjoismäen ohjaama auto hidastaa. Manu ojentautuu vielä pidemmälle. Hiki tippasee nenänpäästä. Tähtäys, laukaisu – verkko singahtaa matkaan! Se tippuu kuitenkin usean metrin päähän laiskasti poispäin loikkivista pitkäkorvista. Manu ähkäisee ja pyyhkii hikeä.

Vesilahdella Manun toiminta ei enää käännä päitä. Kyläläiset ovat tottuneet milloin minkäkinlaisella välineellä varustautuneeseen, hämärässä kuhkivaan biologi-keksijäänsä.

Manu Soininmäki kantaa nikkaroimaansa puukehikkoa.
Manu erilaisine vehkeineen on tuttu näky Vesilahden Narvan kylässä. Manu Soininmäki kantaa nikkaroimaansa puukehikkoa. Kuva: NTRNZ media / Yle TV1 Eränkävijät

Pupuja pussiin ja sassiin

Soininmäellä on työn alla on tutkimus rusakkojen ja metsäjänisten elintavoista ja niiden sopeutumisesta ilmastonmuutokseen. Jänisten liikkeitä seuraamalla pyritään saamaan selville muun muassa se, ovatko ne oppineet selviytymään ilmastonmuutoksen aiheuttamissa lumettomissa alkutalvissa.

Manun tutkimus on jatkoa Riikka Leväsen väitökselle, joka tutki metsäjäniksen kannan surkastumista ja rusakkokannan vahvistumista. Yhtenä lopputulemana oli, että lumettomat alkutalvet ovat myrkkyä nimenomaan metsäjänikselle.

- Jänikset vaihtavat turkkinsa värin valkoiseksi päivän pituuden, eivät lumentulon mukaan. Tämän vuoksi on oletettu, että niiden kuolleisuus on erityisen suuri syksyisin, kun maa on vielä musta ja ne ovat valkoisen turkkinsa vuoksi pedoille helppo saalis.

Nykyisin jäniskannat ovat kuitenkin edelleen paikoittain runsaat, vaikka ilmastonmuutoksen vuoksi maa pysyy mustana usein joulukuulle saakka. Ovatko metsäjänikset oppineet sopeutumaan?

Pannoittamalla pääsemme seuraamaan jänisten liikkeitä ja tutkimaan, miten ne ovat sopeutuneet, tai ovatko ne sopeutuneet, tähän ilmastonmuutoksen aiheuttamaan uuteen tilanteeseen. Osaavatko ne esimerkiksi löytää sopivat piileskelypaikat tai onko niillä geneettistä taipumusta mennä piiloon pedoilta, kun ne ymmärtävät olevansa valkoisia?
Jaakko Pohjoismäki ja Manu Soininmäki ovat tutkijakumppaneita.
Jaakko Pohjoismäki on Manun tukena tutkimustyössä. Jaakko Pohjoismäki ja Manu Soininmäki ovat tutkijakumppaneita. Kuva: NTRNZ media / Yle TV1 Eränkävijät

Vieraissa käyvät rusakkonuorukaiset saavat pannan kaulaansa

Manu tutkii myös nuorten urosrusakkojen levittäytymistä uusille alueille kevään aikana. Seurantapannoilla on mahdollista selvittää, kuinka kauas ne keväisin liikkuvat synnyinseudultaan.

- Rusakot varastavat metsäjänisten geenejä risteytymällä niiden kanssa. Rusakkojen ja metsäjänisten jälkeläiset ovat edelleen suvunjatkamiskykyisiä, ja näissä yksilöissä yhdistyvät molempien lajien geenit. Koska risteytymistä tapahtuu erityisesti rusakon levittäytymisen eturintamassa, ja näissä risteymissä on yleensä kyse naarasjäniksestä ja urosrusakosta, haluamme selvittää johtuuko tämä siitä, että kauemmas levittäytyvät yksilöt ovat enimmäkseen uroksia.

Tutkimuksessa käytetään oulunsalolaisen Tuomas Lehdon kehittämiä, poroseurantapannoista modifiotuja pantoja. Lehto on kehittänyt myös sovelluksen, jossa pannoitettujen rusakkojen liikkeitä pystytään seuraamaan kartalla.

Soininmäen haaveissa siintää uuden LoRaWAN-verkon avulla toteutettava jänisten ja rusakkojen seuranta.

- Se on uusi tiedonsiirtoverkko, joka on tarkoitettu nopeaan mutta vähätehoiseen tiedonsiirtoon. Sen avulla eläinten liikkeitä voitaisiin paikantaa jopa viiden vuoden ajan. Näin pitkää seurantaa ei ole koskaan aikaisemmin pystytty tekemään missään päin maailmaa. Pääsisimme ehkä kiinni siihen, kuinka pitkään jänis tai rusakko luonnossa elää, miten se elää ja kuinka paljon se siirtyy elämänsä aikana.

Singolla jänöjen verkottaminen on hikistä ja hidasta hommaa, eikä koe-eläimiä ole vielä kertynyt läheskään toivottua määrää. Manua homma ei stressaa.

Monta pupua pitää vielä pussittaa, jotta tohtorinhattu on päässä. Mutta ei tässä jäniksen selässä olla!

Sitten taskussa pirahtaa. Mies hihkaisee ilahtuneena.

- Kotipupu!

Soininmäen kotipihan valvontakamera on havainnut talon nurkalle viritetyn loukun lauenneen. Se tarkoittaa toivottavasti sitä, että Manu pääsee pussittamaan illan ensimmäisen pupunsa. Tohtorinhattu on yhtä pitkäkorvaa lähempänä!

Eränkävijät sunnuntaisin Yle TV1 klo 18.15. Kaikki neljännen kauden jaksot myös Yle Areenassa!