Hyppää pääsisältöön

Nykykaupunki ei kestä tulevaisuuden rankkasateita - viisi asiaa, jotka lisäävät tulvariskiä

En man vadar i knähögt vatten. Bakom honom syns bussar och bilar som kör genom vattenmassorna.
Lahden kaduilla kahlattiin polvenkorkuisessa vedessä rankkasateen jälkeen elokuussa 2018. En man vadar i knähögt vatten. Bakom honom syns bussar och bilar som kör genom vattenmassorna. Kuva: Ville Leskinen Lahti,tulvat,myrskyt

Lämpenevä ilmasto lisää rankkasateita, joiden aiheuttamia vahinkoja on vaikea estää. Vanha, tiivis kaupunkirakenne, jossa on paljon päällystettyä vettä läpäisemätöntä pintaa lisää tulvavaaraa. Se on riesana vielä pitkään, vaikka tulvariski huomioidaan nykysuunnittelussa jo monessa kaupungissa. Toisaalta Suomessa löytyy myös sellaisia kuntia, joissa vastuut hulevesien hallinnasta eivät ole selvillä.

Kööpenhaminassa koettiin kauhun hetkiä kesäkuussa 2011, kun vajaassa kahdessa tunnissa satoi jopa 130 millimetriä vettä. Tulviva vesi aiheutti vakuutusvahinkoja miljardin edestä, toimistoja suljettiin, kymmeniltä tuhansilta ihmisiltä katkesi kuuma vesi ja kaukolämpö, osalta myös sähköt. Kaupungin elintärkeät IT-systeemit olivat lähellä romahtamista, hätäkeskuksen konehuoneeseen tulvi vettä niin paljon, että hätänumero toimi juuri ja juuri, sairaalan osia jouduttiin siirtämään. Ihmiset saivat palovammoja putkista yllättäen tulleista kuumista höyryistä, vaaralliset infektiot levisivät tulvaveden mukana ja ambulanssien kulku vaikeutui.

Kööpenhamina on ilmastollisesti niin lähellä, että mikään ei estä, etteikö yhtä kova rankkasade voisi tulla myös Suomeen.

Vattenmassor i e folktom metrostation under Järnvägstorget.
Tulvavesi valui metrotunneliin elokuisessa rankkasateessa Helsingissä. Vattenmassor i e folktom metrostation under Järnvägstorget. Kuva: Ulla Malminen / Yle tulvat

Viimeisin rankan vesisateen aiheuttama tulva koettiin Helsingissä tänä syksynä, kun metroliikenne pysähtyi veden valuessa Rautatieaseman tunneliin. Porissa kantakaupungissa tulvi vuonna 2013, Lahden ydinkeskustan tiet ja kellarit täyttyivät vedellä kesällä 2018. Kustannukset kaupunkitulvissa kohoavat helposti miljooniin.

Ilmastonmuutos lisää rankkasateiden todennäköisyyttä tulevaisuudessa entistä enemmän, mutta kaupungit ovat auttamattoman jäljessä niihin sopeutumisessa. Ne on rakennettu menneinä vuosikymmeninä aina kunkin hetken tarpeisiin, ja uusiin olosuhteisiin sopeutuminen vie aikaa. Vasta vuonna 2010 tuli voimaan laki tulvariskien hallinnasta, joka velvoitti kaupunkeja tekemään tulvariskien hallintasuunnitelman ja kartoittamaan tulvariskejä alustavasti.

Jos tulviin ei varauduta ennakolta, tulevaisuudessa kukkaron nyöriä joudutaan avaamaan yhä useammin vesien vallatessa kellarit ja pahimmassa tapauksessa kriittiset kaupungin toiminnot. Pahimpia yllätyksiä aiheuttavat lyhyen ajalla sisällä tulevat suuret sademäärät. Jo yli 20 millimetriä tunnissa on kantakaupungissa paljon puhumattakaan Kööpenhaminan katastrofin kaltaisista sademääristä. Vaikka kaupunki varautuisi kuinka hyvin, kovia myrskytulvia on vaikea hallita.

Viisi asiaa, jotka lisäävät tulvariskiä:

1. Viheralueita on liian vähän ja asfalttia liikaa

Viheralueet imevät vettä tehokkaasti, mutta asfaltti ei, jolloin vettä kertyy nopeasti maan pinnalle rajun sateen aikana. Kaupunkeja on perinteisesti rakennettu tiiviisti viheralueiden määrää vähentämällä. Rakentamatonta pintaa pitäisi karkean arvion mukaan olla noin kolmasosa kaupungin valuma-alueesta, jotta luonnon “viemäröinti” hoitaisi veden imeytymisen. Jos esimerkiksi Helsingin kantakaupungissa puisto muutetaan parkkipaikaksi, tutkimuksen mukaan hulevesiviemäreiden rakentaminen ja hoito maksaa 200 000 euroa vuodessa. Vaikka näin ei olla oikeasti tekemässä, laskenta osoittaa, että puiston rahallinen arvo pelkästään hulevesien hallinnan eli sade- ja sulamistulvien suhteen on huomattavan suuri.

2. Viemärit ovat vanhoja ja liian pieniä

Vanhoja viemäreitä ei ole suunniteltu nykyisille sateille eikä koko ajan tiivistyvälle kaupunkirakenteelle, joten ne tukkeutuvat nopeasti rankkasateessa. Käytössä on paljon ns. sekaviemäreitä, joissa kulkee sekä jäte- että sadevedet. Vain sade- ja sulamisvesille tarkoitettuja hulevesiviermäreitä alettiin rakentamaan vasta 60- luvulla. Esimerkiksi Helsingissä on 220 kilometriä sekaviemäreitä, osa putkista on ruuhkaisilla kaduilla monen metrin syvyydessä. Niiden erottamiseen narvioidaan kuluvan ainakin sata vuotta. Toisaalta jos viemärit eriytetään kokonaan, syntyy haittoja kun likaiset sadevedet päätyvät suoraan Itämereen tai muuhun vesistöön kiertämättä vedenpuhdistamon läpi. Valtaosa kaupunkialueista on nykyään kuitenkin erillisviemäröityjä, joten likaiset sadevedet päätyvät suoraan vastaanottaviin vesistöihin. Hulevesiviemärit rakennetaan kohtalaiselle sateelle, rankemmassa sateessa katujen on tarkoitus toimia tulvareitteinä, joita pitkin vesi johdetaan mereen tai vesistöön. Putkien lisääminen on vain osa ratkaisua eikä niiden avulla voida parantaa huleveden laatua.

En massa vatten flödar in i en gatubrunn. Brevid den står en trafikkon. En buss kör förbi brunnen.
En massa vatten flödar in i en gatubrunn. Brevid den står en trafikkon. En buss kör förbi brunnen. Kuva: Yle/ Lukas Rusk tulvat,Elielinaukio,Helsinki

3. Veteen suhtaudutaan kaupungeissa ongelmana eikä resurssina

Vesi pitäisi imetyttää ja sen valumista viivyttää siellä, minne se sataa - puut, puistot ja viherrakenteet paitsi imevät, myös tarvitsevat vettä ja veden kierto pitäisi toteuttaa niiden avulla. Ahtaasti rakennettuun kantakaupunkiin vettä läpäisevää pintaa saadaan viherkattojen, -seinien ja imeytysaltaiden avulla. Useimmiten rankkasateet ovat lyhytkestoisia ja ne imeytyvät hyvin tehokkaasti viherkattoihin, joista vettä alkaa tihkua vasta kun saderintama on jo mennyt ohi. Viheralueiden avulla sadevesistä puhdistuu myös myrkkyjä ja epäpuhtauksia ja kaupungista tulee viihtyisämpi.

4. Vedelle ei ole riittävästi reittejä, ojat pitäisi keksiä uudestaan ja antaa niille urbaani ulkomuoto

Valumavesille ei ole riittävästi kertymisalueita ja reittejä, mitä pitkin ne pääsisivät eteenpäin. Esimerkiksi Kööpenhaminassa tulvasta otettiin opiksi ja puistoihin tai aukioille suunniteltiin alueita, joissa vesi voi viipyä hetkellisesti. Vaikka tähän pyritään nykyaikaisessa kaupunkisuunnittelussa, aina ei ole ollut niin ja tilannetta parannetaan kun alueelle tehdään muita kunnostuksia. Reittejä on myös vaikea tehdä valmiiksi kaupungeissa, joissa rakentaminen on jatkuvaa. Ehkäpä tulevaisuudessa kaupungeissa on urbaaneja käärmemäisesti luikertelevia ojia, jotka johtavat likaiset kaupunkivedet biosuodatusaltaalle puhdistumaan.

5. Tulvariskiä ei ole huomioitu rakentamisessa riittävästi - elintärkeitä toimintoja sijaitsee tulvariskialueilla

Jos Helsinkiin tulee Kööpenhaminan kaltainen rankkasade, vaikutukset voivat heijastua koko Suomeen. Vuonna 2018 toteutetussa Helsingin hulevesitulvariskien alustavassa arvioinnissa ei havaittu merkittäviä hulevesitulvariskialueita, mutta todettiin, että poikkeuksellisen rankkasateen aikana tulvavaaran alueella sijaitsee esimerkiksi iso osa Suomen hallintoa. Myös muita elintärkeitä toimintoja on vaarassa, sillä maan alla sijaitseee mm. sähkön-, veden- ja lämmöntuotantojärjestelmiä. Myös julkinen liikenne on kaaoksessa tulvan yllättäessä, sillä juna- ja linja-autoasemat sekä metro sijaitsevat riskialueella.

Tulvavahingoista ja niiden ehkäisystä vastaavat kunnat ja kiinteistöt

Hulevesien hallinta siirrettiin vesihuoltolaista maankäyttö- ja rakennuslakiin vuonna 2014. Sen mukaan vastuu hulevesien hallinnan järjestämisestä asemakaava-alueilla kuuluu kunnalle. Kunnat voivat periä kiinteistönomistajilta maksua, jolla hulevesiverkoston kustannuksia katetaan.

Kiinteistö vastaa lähtökohtaisesti kiinteistöllä muodostuvien hulevesien hallinnasta.

Vesihuoltolaitos voi edelleen vastata huleveden viemäröinnistä, jos niin päätetään, mutta päätös vastuunjaoista pitää tehdä.

Vaikka laki muuttui viisi vuotta sitten, Kuntaliiton tekemän selvityksen mukaan läheskään kaikissa kunnissa ei ole edes vastuut selvillä. Jos tulvavahinkoja syntyy eikä vastuista ole sovittu, yllättäviä kustannuksia voi kaatua niin kiinteistöille kuin kunnille.

Isoissa kaupungeissa vastuujaoista on päätetty. Esimerkiksi Helsingissä HSY vastaa viemäreistä, kunta maanpäällisistä tulvareiteistä ja avoimista hulevesirakenteista yleisillä alueilla, kiinteistöt omasta kuivatuksestaan ja liittymisestä viemäriverkostoon tai vesien johtamisesta avoimiin hulevesirakenteisiin. Metrotunnelit kuuluvat HKL:lle, mutta osa maanalaisista tiloista kuuluu yksityisille kiinteistöille.

Juttua varten on haastateltu ympäristöekologian professori Heikki Setälää Helsingin yliopistosta, dosentti Kirsi Kuoppamäkeä Helsingin yliopistosta, yhdyskuntatekniikan päällikkö Paavo Taipaletta Suomen kuntaliitosta ja insinööri Valtteri Lankiniemeä Helsingin kaupungilta.
.

Lähteet: Sään ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit Helsingissä

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto