Hyppää pääsisältöön

Kotiavain kurkussa ja kaksi yötä erkassa - miksi lastensuojelu ei noudata lakia?

Maarit Tastula ja Elina Pekkarinen
Maarit Tastula ja Elina Pekkarinen Kuva: Yle / Harri Hinkka Flinkkilä & Tastula

Lastensuojelulaitoksien seinien taakse piiloutuu monta tarinaa, joistä läheskään kaikki eivät kestä päivänvaloa. Muhiiko lastensuojelussa samanlainen skandaali kuin vanhusten hoidossa?

Poliisi pudotti nuorisokodista karkumatkalle lähteneen, tajuttoman nuoren takaisin laitokseen, eteisen lattialle. Henkilökunta kutsui ambulanssin paikalle, sillä nuoren hengitys korisi raskaasti. Lopulta ensihoitaja löysi syyn hengitysvaikeuksiin - hän kaivoi nuoren kurkusta esiin avaimen.

Vasta jälkikäteen selvisi, että se oli avain nuoren lapsuudenkotiin, paikkaan, jonne hänellä ei ollut ollut mitään asiaa vuosikausiin.

Naulakallion nuorisokodissa Itä-Helsingissä tajuttoman nuoren tarinan tallensi mieleensä nuori sosiaalipolitiikan opiskelija Elina Pekkarinen. Nyt hän on lapsiasiavaltuutettu, jonka tehtävänä on puhua niidenkin lasten puolesta, joiden kotiavain on hukassa eikä ääni kuulu.

Tarkkailla ja rangaista

Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin yllätystarkastukset lastensuojelulaitoksiin ovat paljastaneet toimintatapoja, jotka eivät ole lainmukaisia. Tarkastukset ja lasten kuulemiset ovat synnyttäneet mappikaupalla huomautuksia lasten ja nuorten epäasiallisesta kohtelusta. Esimerkiksi lastensuojelulaitos Loikalan kartanon toiminta on päätetty keskeyttää Etelä-Suomen hallintoviranomaisen toimesta syksyllä 2019.

Lapsia on riisutettu alasti työntekijöiden läsnä ollessa. Lasten pukeutumista ja ulkonäköä on kontrolloitu tiukasti. Lapsilta on kielletty yhteydenpito toisiin lapsiin. Täyttä hiljaisuutta on edellytetty päivittäisten ruokailujen aikana. Lapsilta on takavarikoitu heidän omat rahansa. Lasten henkilökohtaiset kirjeet on avattu työntekijöiden läsnä ollessa eikä kirjeitä ole saanut viedä omaan huoneeseen. Lapsia on eristetty ”erkkaan” jopa useiksi päiviksi rangaistustoimenpiteenä, vaikka laki kieltää eristyksen käytön rankaisumenetelmänä. Myös kamerat valvovat monien laitosten lapsia lähes koko ajan.

Onko laitosten tarkoituksena suojella vai rangaista? Onko kyse kodista vai vankilasta? Ja miksi monet lastensuojeluyksiköt eivät näytä noudattavan lastensuojelulakia?

Tarkastuksia on tehty tiettävästi 17 yksikössä, mutta lastensuojeluyksiköitä on Suomessa yli 500. Sijaisperheitä valvovat vain sosiaalityöntekijät, eikä heillä ole siihen juurikaan resursseja.

- Valvonta on riittämätöntä. Väitän, että 99 prosenttia lastensuojelulaitoksiin sijoitetuista lapsista pärjäisi huomattavasti lievemmillä rajoituksilla, sanoo Elina Pekkarinen.

30 vuodessa lastensuojelu on yksityistynyt nopeasti. Nyt yli 90 prosenttia on yksityisessä omistuksessa. Myös pääomasijoittajat ja pörssiyritykset ovat kiinnostuneet lastensuojelusta.

- Kun voittoja tavoitteleva yritys lähtee jollekin sektorille, se tarkoittaa, että voittoja on saavutettavissa.

Viimeinen oljenkorsi - väkivalta

Huostaanotettujen ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kaksinkertaistunut 30 vuodessa. Pekkarisen on vaikea uskoa, että kaikkien sijoitettujen lasten elämä olisi ollut niin vakavassa kriisissä, että sijoittaminen kodin ulkopuolelle olisi aina ollut aiheellista.

Toimiessaan hallinto-oikeudessa asiantuntijana Pekkarinen on kohdannut sosiaalityöntekijöitä, jotka ovat puoltaneet lapsen tahdonvastaista huostaanottoa edes tapaamatta lasta tai tämän perhettä koskaan.

- Joskus miettii, millä oikeudella näin vakavia, joskus ihmisten koko loppuelämään vaikuttavia päätöksiä tehdään.

Yhteiskunta on satsannut lisää rahaa palveluihin, mutta miksi raha ei näy huostaanottojen vähenemisenä?

- On tunne, että rahaa ei ole satsattu juurisyiden poistamiseen, vaan on panostettu enemmän palveluiden kehittämiseen ja hallintohimmeleihin.

Elina Pekkarinen on nähnyt aikoinaan sosiaalipäivystäjänä ne juurisyyt, jotka ovat johtaneet sijoituksiin ja huostaanottoihin.

- On päihteitä, mutta myös paljon perheväkivaltaa. On tilanteita, joissa vanhempi on mennyt psykoosiin ja ollut useita päiviä sulkeutuneena asuntoon pelkotiloissa.

Pitkäaikaisesti sijoitetuilla, alle 13-vuotiailla lapsilla, neljällä viidestä oli vanhempi, jolla oli diagnosoitu psykiatrinen häiriö. Aikuistenkaan mielenterveyspalveluja ei ole riittävästi tarjolla, ja se näkyy lapsiperheissä ja lisää huostaanottoja. Sama koskee päihdekuntoutusta.

Lastensuojeluun sijoitetut lapset ovat kertoneet toistuvasti, ettei heitä ole kuultu. Tai jos on kuultu, ei ole kuunneltu.

- Nuori oli sijoitettu sijaisperheeseen, jossa perheen aikuinen nuorten kertoman mukaan lähenteli nuoria. Asiasta oli kerrottu sosiaalityöntekijälle mutta huolta ei ollut otettu vakavasti. Lopulta nuoret päättivät hoitaa itse tilanteen. He pahoinpitelivät aikuisen ja karkasivat sen jälkeen omille teilleen.

- Viimeisessä nuorisobarometrissä näkyy, että nuorten usko väkivaltaan ongelmien ratkaisijana on kasvanut merkittävästi. Jos tulee tunne, että muita vaikutusmahdollisuuksia ei ole, silloin otetaan kovat keinot käyttöön.

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa

Yhteiskunnalla on oma vastuunsa mutta ensisijaisen vastuun pitäisi olla tietysti biologisilla vanhemmilla. Jos tilanne kotona on kestämätön lasten kannalta, on ainakin yritettävä hakea apua - ja mieluiten ajoissa eikä vasta oikeussalissa.

- On paljon vanhempia, jotka tiedostavat kipeälläkin tavalla tekemänsä virheet ja katuvat niitä. Kun he itkevät ja pyytävät anteeksi tekojaan oikeussalissa ja itse istun siellä tuomarien lehterillä, tekisi mieli sanoa, että eihän teidän tarvitse meiltä viranomaisilta pyytää anteeksi. Lapsiltahan teidän pitäisi anteeksi pyytää.

Työssään Pekkarinen on nähnyt senkin, ettei biologisen vanhemman rakkaus omaa lastaan kohtaan ole automaattista. Pelkkä biologia ei suojaa meitä.

- On vanhempia, joiden on vaikea nähdä hyvää lapsissaan ja vaikea kiintyä heihin. On vanhempia, jotka tekevät pahaa lapsilleen ja väittävät, että tekevät sen rakkauden nimissä.

Ja sitten on niitä vanhempia, jotka tekevät pahaa lapselleen ja tietävät tehdessään, ettei sillä ole rakkauden kanssa mitään tekemistä.

- Lapsella on oikeus saada osakseen ymmärtämystä ja hellyyttä. Niin sanoo laki. Ja se on minun mielestäni kaunein lakipykälä, mitä maailma päällään kantaa. Kunhan vain noudattaisimme lakia.

Flinkkilä & Tastula TV1 lauantaina 19.10. kello 17.10 ja sunnuntaina 20.10. kello 9.05 sekä Yle Areena.