Hyppää pääsisältöön

Erika Foxin improvisatorinen välittömyys

On sanottu että säveltäminen ja improvisaatio olisivat hyvin lähellä toisiaan, ja että hyvät sävellykset ovat vain hyvien improvisoijien ylöskirjoituksia. Riippuu varmaankin keneltä kysytään – mutta englantilaisen Erika Foxin musiikissa improvisatorinen välittömyys on kiehtovasti läsnä jokaisessa nuotissa osana jotain sellaista josta rakentuu kokonaisuuksia, vapaata muotoa.

Cd-levyn kansi
Cd-levyn kansi CD-levyt

Wienissä vuonna 1936 syntynyt ja kaksivuotiaana pakolaisena Englantiin tullut Fox on pysynyt suurelta yleisöltä tuntemattomana säveltäjänä, yhtenä noista 70- ja 80-lukujen säveltäjistä, joiden musiikki on soinut lähinnä festivaaleilla ja radiossa kotimaassa Englannissa. Säveltäjäkollega Nicola LeFanu nosti Foxin yhdeksi aikamme mielenkiintoisimmista naispuolisista säveltäjistä BBC3:lla muutama vuosi sitten, ja brittiläinen NMC julkaisi juuri levyllisen hänen kamarimusiikkiaan Goldfield Ensemblen hienoina esityksinä.

Erika Foxin musiikille on ominaista samanaikaisesti sekä tehokas ajankäyttö että tietynlainen perinteisen musiikillisen narratiivin tai muodon puuttuminen. Hänen teoksissaan aika ei ole niinkään lineaarinen, hän ei varsinaisesti kehittele mitään, musiikilliset ainekset eivät oikeastaan kertaudu jos toki siellä täällä pilkahtelevat uudestaan esiin. Omien sanojensa mukaan tärkein inspiraationlähde Foxille ovat lapsuuden muistot muun muassa itäeurooppalaisesta hasadijuutalaisten musiikista. Erika Fox on tämän levyn perusteella kekseliäs, tenhoavan mielikuvituksellisten ja selvästi tunnistettavien sävelmaailmojen luoja, jonka musiikkiin on ilo tutustua. Fox on monen kollegansa tavoin toiminut muuten myös opettajana, muun muassa nuoren Thomas Adèsin opettajana Guildhallin nuorisokoulutuksessa.

Julkaisun kuudesta teoksesta puolet on inspiroitunut runoudesta – kuten vuonna 2003 valmistunut Malinconia Militaire italialaisen Amelia Rossellin runosta ”Webern Opus 4”, jonka inspiraatio on puolestaan musiikillinen. Neliosaisen teoksen nimi viittaa puolestaan 2000-luvun alussa käytyyn Irakin sotaan.

Erika Foxin musiikillinen kieli on äkkiseltään varsin tutunomaista 1900-luvun jälkipuolen modermismia, säveltasollista soinnillisuuteen ja teksturaalisuuteen painottuen. Itseäni viehättää ensisijaisesti sen spontaani hetkellisyys ja rituaalinomaisuus. Fox itse sanoo allekirjoittavansa Igor Stravinskyn lausahduksen ettei musiikki ”ilmaise” mitään muuta kuin itseään – ja yksi levyn teoksista onkin vuoden 1988 ”Käynti Stravinskyn haudalla San Michelessä” – ja minua Foxin ilmaisu, tapa kommunikoida, inspiroi. Kuten vaikkapa vuoden 1983 ”Quasi Una Cadenza”, joka tutkiskelee esittämisen teatraalisuutta yhtenä kolmen soittajan, klarinetin, käyrätorven ja pianon runsaan 13 minuutin improvisatorisena teoksena, soolokadenssina triolle.

”Paths”. Erika Fox: Paths Where The Mourners Tread; Quasi Una Cadenza; On Visiting Stravinsky’s Grave at San Michele; Malinconia Militaire; Café Warsaw 1944; Kaleidoscope*. Goldfield Ensemble, joht. Richard Baker. NMC Recordings. (NMCD 254)
* vain digitaalisessa julkaisussa

Kuuntele Uudet levyt 22.10.2019, toimittajana Ville Komppa.

  • Kalevi Ahon sooloteokset haastavat esittäjänsä ja kuulijansa

    Kalevi Ahon sooloteokset haastavat esittäjänsä ja kuulijansa

    Säveltäjä Kalevi Ahon ja BIS-levy-yhtiön vuosikymmeniä kestänyt yhteinen taival jatkuu, kun tasaiseen tahtiin ilmaantuu uutta Aho-äänistöä uusina tallenteina. Noin kolmenkymmenen profiilijulkaisun ansiosta alkaa valtaosa Ahon laajan tuotannon tärkeimmistä teoksista löytyä soivina dokumentteina.

  • Unohdettua orkesterimusiikkia laadukkaasti

    Unohdettua orkesterimusiikkia laadukkaasti

    No nyt! Musiikinhistorian sameat kerrokset kirkastuvat jälleen, kun Göteborgin sinfoniaorkesteri esittelee kapellimestari Johannes Gustavssonin johdolla kolme aiemmin äänitteillä kuulematonta teosta. Kiinnostavan kokonaisuuden säveltäjänimiä ovat Ida Moberg, Valborg Aulin sekä Elfrida Andrée. Ruotsalainen Elfrida Andrée (1841–1929) oli muun muassa säveltäjä, kapellimestari ja urkuri.

  • Trumpetti pelasti amerikansuomalaisen Allan Sihvolan hengen – Suomalaissoittajat Stalinin vainoissa

    Amerikansuomalainen muusikko vankileirien saaristossa.

    Amerikansuomalainen Allan Sihvola muutti 12-vuotiaana 1933 perheensä mukana ihanneyhteiskuntaa rakentamaan Neuvosto-Karjalaan. Toisen maailmansodan aikana hän joutui suomalaisena Tsheljabinskin vankileirille. Vähän yli 20-vuotias Sihvola laihtui luurangon laihaksi, mutta säilyi hengissä, sillä trumpetistina hänet hyväksyttiin leirin soittokuntaan. Kun Neuvostoliitto romahti 1990-luvun alussa, Sihvola ryhtyi kirjoittamaan muistelmiaan. Vei 25 vuotta ennen kuin kirja "Stalinin taivaan alle" julkaistiin.