Johannes Thelen, 37, herätti 50-vuotiaan Heilin henkiin – “Näillä tietokoneilla on sielu”

Johannes Thelen on itseoppinut tietokonearkeologi. Hän kunnostaa tietokoneita 1960- ja 70-luvuilta. Näillä koneilla ei pelata. Ne ovat teollisuuskoneita, jotka mullistivat lopulta koko yhteiskunnan.

Heilin näkeminen ensimmäistä kertaa paikan päällä veti Johannes Thelenin hiljaiseksi. Heili oli odottanut hiljaisessa varastossa 30 vuotta. Thelen oli vielä pikkupoika, kun Heilistä vedettiin virrat pois.

Thelen oli jo vuosia himoinnut 1960-luvun tietokonetta ja oli jopa harkinnut tilaavansa sellaisen Yhdysvalloista Suomeen. Thelenille ne edustavat tietokoneiden kultakautta. Nämä koneet mullistivat maailman. Ne vapauttivat ihmiset tylsästä laskentatyöstä ja mahdollistivat teollisten prosessien seuraamisen ja ohjaamisen tavoilla, joihin ihminen ei kykene.

– Heili pystyy ottamaan vastaan valtavan virran tietoa. Kahdeksan megabittiä sekunnissa.

Ei ehkä kuulosta paljolta, mutta tuohon aikaan se oli käsittämätön määrä dataa.

Heili palveli Outokummun Vuonoksen nikkeli- ja kuparikaivoksessa Pohjois-Karjalassa. Sillä valvottiin kuparin rikastusprosessia. Heiliin syötettiin tietoa rikastusprosessista, jotta rikastusta voitiin ohjata tarkemmin. Tietokoneet yleistyivät tehtaissa Suomessa 1960-luvulla.

– Silloin tämä tietokoneala todella räjähti. Tietokoneen perusrakenne oli silloin jo sama kuin nykyään, eikä sen jälkeen ole oikeastaan tullut suuria mullistuksia. Nykyisin tietokoneet ovat vain nopeampia ja pienempiä.

Heili sai nimensä astuessaan kaivoksen palvelukseen 1972. Tuolloin ei ollut tavatonta antaa nimeä tietokoneelle. Puhuttiin sähköaivoista. Tietokoneissa nähtiin inhimillisiä piirteitä ja ne korvasivat ihmisten työpaikkoja konttoreissa. Suomessa oli vain 100 - 200 tietokonetta, kun Heili aloitti työnsä.

Kun kaivos suljettiin, jäi Heili niille sijoilleen. Varastosta löytynyt tuloste kertoo, että Heiliä oli käytetty vuonna 1986 viimeisen kerran. Kunnes Thelen löysi Heilin uudestaan.

Thelen naksauttaa Heilin tottuneesti päälle ja painelee nappeja. Uinuva jätti herää ja valot alkavat vilkkua lupaavasti. Valtavat kaapit humisevat kuin kuivausrummut. Ääntä pitää korottaa hieman, että kuulee, mitä toinen sanoo. Mitä tällä voi tehdä?

– Eihän tällä pysty mitään tekemään. Tää käy läpi ikuista luuppia, jossa se laskee asioita yhteen. Tästä puuttuu vielä käyttöjärjestelmä. Nyt on vasta saatu valot vilkkumaan, Thelen kertoo.

Tyypillinen läppäri tai kännykkä on satoja tuhansia kertoja nopeampi laskemaan kuin Heili. Mutta nämä koneet kykenivät laskemaan väsymättä ja virheitä tekemättä.

– Se on aivan järisyttävää, kuinka tehokkaita ja monimutkaisia tämän ajan koneet jo ovat.

Kännykässäkin varmaan on sielu, mutta se sielu on siirtynyt softaan, paljon syvemmälle koneeseen.

– Parasta näissä vanhoissa koneissa on, että jokaisen kytkennän voi nähdä. Jokainen piuha vie johonkin. Näistä koneista näkee avaamalla kannen, miten se toimii. Nykyisissä koneissa kaikki on piilotettu mustien muovikuorten sisään, Thelen kertoo.

Thelenin mukaan näillä tietokoneilla on vielä sielu. Mutta tietokoneen sielu katoaa 1980-luvulla, kun kotimikrot tulevat mukaan kuvioihin. Eikö kännykällä ole sielua?

– Kännykässäkin varmaan on sielu, mutta se sielu on siirtynyt softaan, paljon syvemmälle koneeseen. Näissä vanhoissa koneissa se on siinä raudassa. Sen voi nähdä ja sitä voi korjata.

Nyt Theleninllä on uusi projekti, kotimainen Mikko.

Mikko oli Nokian ensimmäinen tietokone 1970-luvulta. Sen voi nähdä lähtöpisteenä Nokian kännyköille. Sitä seurasivat kotitietokoneet, Mikro-Mikot, jotka ovat tunnetuimpia.

Mikon käyttöohjeet ja dokumentit ovat kadonneet historian havinaan. Thelen aikoo kuitenkin opetella käyttämään Mikkoa ilman käyttöohjeita. Hän käänteismallintaa sen toimintaa kytkentä kerrallaan.

Tällä hetkellä Mikon saa päälle, mutta kukaan ei tiedä, miten se toimii.

– Näissä on jotain pysyvää ja harvinaista, mitä ovat omana aikanaan edustaneet. Nykyisin koneet ovat kertakäyttöisiä, silloin ne olivat ainutkertaisia.

Katso Laika, Lada, Marx ja mä -sarjan 3. osa: Taistelu tietokoneen sielusta

Kylmä sota oli oikeastaan kamppailua tietokoneista ja niiden laskentatehosta. Tietokoneiden avulla suurvallat kehittivät yhä tuhoisampia aseita. Miksi Neuvostoliitto ryhtyi kopioimaan amerikkalaisia IBM-tietokoneita? Miten suomalaiset varmistivat, että he saivat kylmän sodan aikana etenkin amerikkalaista tietotekniikkaa?