Ville Komppa
Yle
Tällä vuosikymmenellä vuoden 2010 Kuningatar Elisabeth -pianokilvan voiton jälkeen paikkansa kysytyimpien konserttipianistien joukossa vakiinnuttanut Denis Kozhuhin on tänä syksynä ihastuttanut levyjulkaisuja seuraavia miellyttävästi soivalla ja hyvin soitetulla albumilla valikoimasta Felix Mendelssohnin Sanattomia lauluja ja Edvarg Griegin Lyyrisiä kappaleita. Se sopii olohuoneisiin mitä parhaiten, erityisesti nyt iltojen pimetessä kynttilänvalolle sopivasti lämpöä antamaan. Lyyrisyyden lisäksi minua kuulijana miellyttää myös Kozhuhin tapa tarinoida rauhallisesti ja liioittelematta.
Karakterikappaleet, kuten Chopinin masurkat, Schumannien romanssit ja fantasiakappaleet tai Mendelssohnien Sanattomat laulut syntyivät käytännöllisesti katosen tilauksesta 1800-luvun porvariston ajanvietteeksi. Ne oli tarkoitettu amatöörienkin ulottuville, löytyihän jokaisesti hyvin varustetusta kodista jo silloin piano. Edelleen, Spotify-aikana ne viehättävät, paitsi harrastelevia pianotaiteilijoita, myös levyltä kuunneltuna tai netistä suoratoistettuna sointiviihteenä – edellä mainittujen lisäksihän muun muassa Griegin Lyyriset kappaleet ovat musiikillisesti täyspainoisia, lyhyydessäänkin suuria.
Denis Kozhuhinin soitossa on syvyyttä ja henkeä, joka vetää vertoja romanttisen runouden tai realismin maalaustaiteen pyrkimyksille. Sanotaan että Mendelssohn itse suosi nopeita tempoja, ja vaikkei se toki tarkoita, että hänen musiikkiaan tulisi aina soittaa nopeasti, soisi romanttisen jarruttelun lisäksi myös kiihdytettävän fraasien käydessä kohti huippujaan. Tässä suhteessa Kozhuhin jättää rubatonsa hieman puolitiehen Sanattomissa lauluissa, joissa maneerisuuteen taipuva viipyily tekee paikoin raskaan vaikutelman.
Kysymys on toki makuasiasta, eihän Kozhuhinin soitossa ole kömpelyyden hiventäkään. Tunnelmien karakterisointi, helmeilevän säestyksen, laulavan melodian ja riuskempienkin hetkien hallitut pirskahtelut tulevat maukkaasti tulkituiksi. Griegin Lyyriset kappaleet, jotka syntyivät enemmän ihmisten iloksi kuin taiteen syvimmiksi saavutuksiksi, tekevät vähintään yhtä hyvä vaikutelman kuin Mendelssohnin puolta vuosisataa varhaisemmat laulut. Yhteinen piirre, yhden tunnelman, karakterin hienovarainen käsittely, välittyy Kozhuhinin tulkinnoissa miellyttävästi.
Edvard Grieg: Lyyrisiä kappaleita. Felix Mendelssohn: Sanattomia lauluja. Denis Kozhuhin, piano. Pentatone. (PTC 5186734)
Kuuntele Uudet levyt 22.10.2019, toimittajana Ville Komppa.
