Hyppää pääsisältöön

Riemastuttava oopperalöytö!

Provinsiaalisen uran tehneen sveitsiläisen kapellimestarin, säveltäjän ja opettajan Richard Fluryn ensimmäinen ooppera, yksinäytöksinen ”Firenzeläinen tragedia” valmistui vuonna 1928 ja sai kantaesityksessään Solothurnissa Pohjois-Sveitsissä seuraavana keväänä varsin myönteisen vastaanoton lehdistöltä. Eipä ihme: hieman yli kolmekymmenvuotiaan paikallisen säveltämäksi se on suorastaan nerokas vetäen vertaansa selvästi esikuvallisen Richard Straussin Salome-oopperalle – Oscar Wilden tekstiin sekin. Vajaan kolmen vartin kestävä yksikohtauksinen nostatus sisältää niin wildemaisia lausahduksia kuin taiten verhoiltua sosiopoliittista debatointia.

Cd-levyn kansi
Cd-levyn kansi CD-levyt

Onko parempaa librettoa yksinäytöksiselle oopperalle kuin Oscar Wilden ”Firenzeläinen tragedia”? Kauppias tupsahtaa keskelle vaimonsa ja paikallisen prinssin välistä rakkauskohtausta, esittää pöllämystyneen kohteliasta, uuvuttaa korkea-arvoisen ”vieraansa” maailmallisin ja koristeellisin sanankääntein haastaakseen tämän sitten yllättävässä loppukohtauksessa kaksintaisteluun – vielä uuden yllätyksen koittaessa prinssin kuoleman jälkeen avioparin rakkauden leimahtaessa koettelusta uuteen liekkiin.

Richard Fluryn taitava myöhäisromanttinen orkesterikudos, virtuoosiset mutta luontevat laululinjat sekä aivan pettämätön dramaattinen vaisto vetävät vertoja Straussille ja Korngoldille, ja esittäjiltään paljon vaativa teos lunastaa vaativuutensa tarjoilemalla karmivan vetävän version Wilden aikanaan kesken jääneestä näytelmäfragmentista. Flury ei ollut ensimmäinen säveltäjä Firenzeläisen tragedian parissa – Puccini ja Busoni harkitsivat sitä ja italialainen Carlo Ravasegna sekä Alexander von Zemlinsky sävelsivätkin sen kymmenluvulla – mutta hän selvästi onnistui sen parissa.

Fluryn pienoisooppera on pieni vain kestoltaan, se on laulajien ja myöhäisromanttisen orkestroinnin juhlaa, ja on onni saada kuunnella sitä näin hyvänä versiona: lied- ja konserttilaulajana kannuksensa hankkinut sopraano Julia Sophie Wagner Biancana, kiinalaistenori Long Long pöyhkeänä aatelisnuorukaisena Guido Bardina sekä pääroolissa Simonena erinomainen Daniel Ochoa tekevät hykerryttävän kolmiodraaman, jonka käänteitä Paul Mannin johtama Nürnbergin sinfoniaorkesteri liedmäisen notkeasti avustaa. Levyn täydentää Fluryn kymmenminuuttinen virtuoottinen konserttiaaria ”Saphon kuolema”, jonka oopperan tavoin soisi kokevansa myös elävänä esityksenä suomalaisillakin konserttilavoilla.

Richard Flury: Sapphos Tod; Eine florentinische Tragödie. Julia Sophie Wagner, sopraano, Long Long, tenori, ja Daniel Ochoa, baritoni, sekä Nürnbergin sinfoniaorkesteri, joht. Paul Mann. Toccata Classics. (TOCC 0427)

Kuuntele Uudet levyt 22.10.2019, toimittajana Ville Komppa.

  • Hyvä sirkus toimii aina, todistavat Eskelinen ja Gomyo

    Levyarvostelu

    Pohjimmiltaan Niccolo Paganini oli pahimman lajin kikkailija, mutta hänen huumorinsa on kestänyt aikaa. Sen todistavat viulisti Karen Gomyo ja kitaristi Ismo Eskelinen, joiden uutuuslevy sisältää Paganinin parhaita sketsejä ja linkittää hänet onnistuneesti Locatellin, Vivaldin ja Corellin viuluviikarijatkumoon.

  • Kokeellista kuoroilmaisu Haapasen malliin

    Levyarvostelu

    Yleensä moderni, avantgardistinen kuoromusiikki työlästä nauttia CD-levyn kokoisina annoksina. BIS-yhtiön julkaisu Perttu Haapasen kuoromusiikista on tässä suhteessa keskimääräistä helpompi. Laajasta tuotannosta valikoidut seitsemän teosta ilmentävät Haapasen leikkisää ja kokeilevaa asennetta sekä ihmisääneen että teksteihin, mutta seassa on sointuisuutta ja selviä rakenteita riittävästi, että kuulija kokee olevansa musiikin äärellä. Sitä paitsi Helsingin kamarikuoron kunnianhimo osuu juuri tällaiseen materiaaliin.

  • Turkulaisten jykevä Egmont hurmaisi - jos Hebon tulkintaa ei olisi

    Levyarvostelu

    Turun filharmoninen orkesteri on levyttänyt ahkerasti Naxokselle näytelmämusiikkia, ensin Sibeliukselta ja viimeksi Beethovenilta, ja ylikapellimestari Leif Segerstamin näyttämökokemus on yleensä liimannut musiikkisirpaleet hyvin yhteen. Orkesterin uusi levytys Beethovenin Egmont-melodraamasta hyödyntää kokemusta loistavasti, mutta kohtaa kovan kotimaisen kilpailijan.

  • Lempeää sinfoniarunoilua Virosta

    Levyarvostelu

    Arvo Pärt, Erkki-Sven Tüür ja monet muut ovat nostaneet kansainväliselle tasolle Viron nykymusiikin, mutta varhaisempikin perinne ansaitsisi huomiota. Sitä antaa levy-yhtiö Ondine, joka vuosi sitten julkaisi ensimmäisen levyn Heino Ellerin musiikkia. Nyt projekti jatkuu levyllisellä sinfonisia runoja.