Ville Komppa
Yle
Provinsiaalisen uran tehneen sveitsiläisen kapellimestarin, säveltäjän ja opettajan Richard Fluryn ensimmäinen ooppera, yksinäytöksinen ”Firenzeläinen tragedia” valmistui vuonna 1928 ja sai kantaesityksessään Solothurnissa Pohjois-Sveitsissä seuraavana keväänä varsin myönteisen vastaanoton lehdistöltä. Eipä ihme: hieman yli kolmekymmenvuotiaan paikallisen säveltämäksi se on suorastaan nerokas vetäen vertaansa selvästi esikuvallisen Richard Straussin Salome-oopperalle – Oscar Wilden tekstiin sekin. Vajaan kolmen vartin kestävä yksikohtauksinen nostatus sisältää niin wildemaisia lausahduksia kuin taiten verhoiltua sosiopoliittista debatointia.
Onko parempaa librettoa yksinäytöksiselle oopperalle kuin Oscar Wilden ”Firenzeläinen tragedia”? Kauppias tupsahtaa keskelle vaimonsa ja paikallisen prinssin välistä rakkauskohtausta, esittää pöllämystyneen kohteliasta, uuvuttaa korkea-arvoisen ”vieraansa” maailmallisin ja koristeellisin sanankääntein haastaakseen tämän sitten yllättävässä loppukohtauksessa kaksintaisteluun – vielä uuden yllätyksen koittaessa prinssin kuoleman jälkeen avioparin rakkauden leimahtaessa koettelusta uuteen liekkiin.
Richard Fluryn taitava myöhäisromanttinen orkesterikudos, virtuoosiset mutta luontevat laululinjat sekä aivan pettämätön dramaattinen vaisto vetävät vertoja Straussille ja Korngoldille, ja esittäjiltään paljon vaativa teos lunastaa vaativuutensa tarjoilemalla karmivan vetävän version Wilden aikanaan kesken jääneestä näytelmäfragmentista. Flury ei ollut ensimmäinen säveltäjä Firenzeläisen tragedian parissa – Puccini ja Busoni harkitsivat sitä ja italialainen Carlo Ravasegna sekä Alexander von Zemlinsky sävelsivätkin sen kymmenluvulla – mutta hän selvästi onnistui sen parissa.
Fluryn pienoisooppera on pieni vain kestoltaan, se on laulajien ja myöhäisromanttisen orkestroinnin juhlaa, ja on onni saada kuunnella sitä näin hyvänä versiona: lied- ja konserttilaulajana kannuksensa hankkinut sopraano Julia Sophie Wagner Biancana, kiinalaistenori Long Long pöyhkeänä aatelisnuorukaisena Guido Bardina sekä pääroolissa Simonena erinomainen Daniel Ochoa tekevät hykerryttävän kolmiodraaman, jonka käänteitä Paul Mannin johtama Nürnbergin sinfoniaorkesteri liedmäisen notkeasti avustaa. Levyn täydentää Fluryn kymmenminuuttinen virtuoottinen konserttiaaria ”Saphon kuolema”, jonka oopperan tavoin soisi kokevansa myös elävänä esityksenä suomalaisillakin konserttilavoilla.
Richard Flury: Sapphos Tod; Eine florentinische Tragödie. Julia Sophie Wagner, sopraano, Long Long, tenori, ja Daniel Ochoa, baritoni, sekä Nürnbergin sinfoniaorkesteri, joht. Paul Mann. Toccata Classics. (TOCC 0427)
Kuuntele Uudet levyt 22.10.2019, toimittajana Ville Komppa.
