Tiesitkö, että huipulle tähtääviltä, vaativien taitolajien tyttöurheilijoilta on laajalti kielletty poikaystävät? Tai että valmentajansa raiskaamia urheilijoita löytyy useasta lajista Suomessa, ja että useampi jalkapalloilija on lopettanut uransa seksuaalisen häirinnän takia?
Kuka muistaa, että kun ruotsalainen urheilusankari Patrik Sjöberg kertoi suomalaisen valmentajansa käyttäneen häntä hyväksi, suomalaiset lähettivät hänelle vihapostia? Ja miten helvetissä voi olla mahdollista, että eräs ratsastusvalmentaja, joka vapautui juuri vankilasta suoritettuaan tuomion lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jatkaa edelleen työtä lajin parissa?
Anteeksi ranskani, mutta MITÄ VITTUA?!
Vallitseeko urheilun ympärillä jokin ihmeellinen härmäläinen omertan, vaikenemisen laki?
Siinähän se on, metoon hattutemppu: seksuaalista hyväksikäyttöä, valtarakenteita ja vuosien vaikenemista – meidän penkkiurheilijoiden rakastamissa lajeissa.
Miksi tämä kaikki tuntuu kuitenkin huomattavasti pienemmältä ilmiöltä kuin leffa-alan #metoo? Herää kysymys, vallitseeko urheilun ympärillä jokin ihmeellinen härmäläinen omertan, vaikenemisen laki?
Junioriurheilun bäkkäreillä tätä keskustelua käydään tälläkin hetkellä kiivaasti, ja näyttää valitettavasti siltä, että todennäköisesti edessämme on suurinta osaa suomalaisista jollain tapaa koskettava vyyhti. Kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan lähes puolet 7–18 -vuotiaista nuorista on mukana urheiluseuratoiminnassa, ja kannustaja- ja kuskaajajoukkokin on valtava.
Hopee on häpee, pojat on poikia, tytöt nättejä, tuomari on nuija ja tapa nyt vittu se!
Mutta ihmekö tuo. Mikä muu voisi olla hedelmällisempää maaperää vallastaan juopuneille sadisteille kuin lasten ja nuorten urheiluharrastus? Lapset, ne tekevät niin kuin sanotaan ja luottavat lähellä oleviin aikuisiin. Ja me huoltojoukot saatamme kunnianhimoissamme olla näkemättä lasta alistavia elementtejä: hopee on häpee, pojat on poikia, tytöt nättejä, tuomari on nuija ja tapa nyt vittu se!
Juuri nyt ratkaistaan, kenen kustannuksella juhlimme tulevaisuudessa kansallisia urheilumenestyksiä.
Edes minä, rasittava futisfaija ja paatunut penkkiurheilija en haluaisi, että kukaan lapsi joutuu hyväksikäytetyksi tai häirityksi, jotta voisin kyynelehtiä siniristilipun noustessa salkoon ja tuntea itseni ylpeäksi suomalaiseksi.
Meidän kaikkien tulisi avata silmämme, kysyä epämiellyttäviä kysymyksiä omissa urheiluseuroissamme ja tukea rohkeita pilliinviheltäjiä. He eivät saa jäädä yksin epäilijöiden riepoteltavaksi.
Vaikenemisella on siis lainalaisuudet, joista tietoisena oleminen voi ennaltaehkäistä haitallista ilmiötä.
Keskusteluun voi saada rakennuspuita myös tämänkertaisesta Docventures-elokuvasta. Harvey Weinsteinin noususta ja tuhosta kertova dokkari Untouchable on veretseisauttava kertomus siitä, miten elokuvamoguli sai vapaasti harjoittaa rikollista toimintaansa, kun uhrit, alaiset, kollegat ja media siitä vaikenivat.
Leffassa joukko hyväksikäytettyjä elokuvatähtiä sekä entiset Miramax-studion työntekijät kertovat omakohtaisesti, miksi ja miten he pysyivät vaiti. Keisarilla oli uudet vaatteet, mutta kukaan alamaisista ei yksin ollut riittävän vahva kertomaan, että alastihan se siinä patsastelee.
Vaikenemisella on siis lainalaisuudet, joista tietoisena oleminen voi ennaltaehkäistä haitallista ilmiötä.
Docventures saa vieraikseen entiset huippu-urheilijat Manuela Boscon ja Olivia Tuuvan sekä huippu-urheilua ja salattuja, hävettyjä ja vaiettuja ilmiöitä tutkineen Mikko Salasuon.
Aaltoliikettä katsomoihin!
- Riku Rantala
PS. Tsekatkaa meitsin video #metoosta, suoraan Youtubesta:
Docventures: Missä menet #metoo? Tiistaina 22.10.2019 klo 21 alkaen Yle Areena ja Yle TV2. Lisää asiaa aiheesta Yle Puheella 23.10. klo 15. Liity joukkoon!
