Vallan väärinkäyttöä, vähättelyä, seksuaalista häirintää... Ex-urheilijoiden mielestä on korkea aika, että myös urheilussa aletaan puhua vaikeista asioista suoraan ja rehellisesti. Ja sitten mentäisiin eteenpäin kohti parempaa valmennuskulttuuria.
Todetaanpa alkuun peruskaurat eli ns. basic oatsit:
Haastateltavien mielestä ei ole yhteiskunnan alaa, joka ei #metoota kaipaisi.
– Tämä ei todellakaan ole mikään urheilun tai elokuvan tai taiteen tai politiikan asia, tämä on meidän kaikkien asia, Manuela Bosco sanoo.
Olivia Tuuva haluaa korostaa sitä, etteivät huonot kokemukset pyyhi pois myönteisiä, vaan hänellä on uraltaan molempia.
– Lajina taitoluistelu on monipuolinen, kehittävä ja tosi hyvä, mutta tehtäisiinkö siitä vielä parempi ympäristö? hän kysyy.
Nyt puhutaan siis #metoo:sta urheilussa, liikunnassa ja urheiluseuratoiminnassa – jossa messissä on lähes puolet 7–18-vuotiaista suomalaisista.
Docventuresin #metoo-illan molemmat vieraat ja tämän jutun haastateltavat ovat entisiä maajoukkuetason urheilijoita:
- Manuela Bosco on kuvataiteilija, entinen aitajuoksija ja Suomen mestari. Hän osallistui urallaan muun muassa Sydneyn olympialaisiin ja lopetti kilpaurheilun 2006.
- Olivia Tuuva aloitti taitoluistelun 4-vuotiaana ja kilpailun 6-vuotiaana. Hän oli maajoukkueessa ja kiersi myös kansainvälisiä kilpailuja. 17 vuotta kestäneen uransa Tuuva päätti vuonna 2017. Hän toimii nykyään Lappeenrannan luistelijoiden päävalmentajana.
Tuuva: Koin olevani pelinappula, en kokonaisvaltainen ihminen
Urheilun #metoo:sta puhuttaessa kannattaa muistaa, ettei kyse ole pelkästään seksuaalisesta hyväksikäytöstä vaan erilaisista, usein hienovaraisista vallan väärinkäytön muodoista.
Nämä korostuvat urheilussa, koska esimerkiksi taitoluistelussa moni aloittaa kilpaurheilun hyvin nuorena ja harjoitusmäärät ovat suuria. Valmentajan ja muiden seuran tai lajiliiton ihmisten kanssa ollaan usein hyvin paljon tekemisissä.
– Heidän vaikutuksen alaisena ollaan välillä jopa enemmän kuin omien vanhempien kanssa. Se on tärkein syy itsellä, miksi tätä keskustelua on tärkeää käydä, Tuuva sanoo.
Valmentajalla voi olla hyvinkin suuri rooli urheilijan elämässä, joka pahimmillaan kääntyy kaikkitietävän gurun rooliksi, jolloin mitään ei saa kyseenalaistaa. Tuuvan ja myös ongelmia esiintuoneen Kiira Korven mukaan tällainen "jumalavalmentajuus" elää edelleen vahvana taitoluistelussa.
Tuuva kertoo, että hänen kokemuksensa maajoukkueen ilmapiiristä ovat ahdistavia. Hän on puhunut asiasta myös muiden taitoluistelijoiden kanssa, jotka jakavat hänen kokemuksensa.
– Koin ainakin itse olevani siellä kentällä pelinappula, jota katsottiin ja arvosteltiin. En kokenut olevani kokonaisvaltainen ihminen, vaan enemmänkin suorittava urheilija.
Esimerkkejä niin sanotusta pelolla valmentamisesta on Tuuvan pitkältä uralta on paljon. Jos harjoituksissa ei mennyt hyvin, valmentaja käänsi selän eikä valmentanut loppuviikkoon.
Ellei urheilija tehnyt, mitä valmentaja halusi, tiettyjä asioita ei tapahtunut. Valmentajilla oli suosikkiluistelijoita, jollaiseksi ei päässyt, ellei toteuttanut valmentajan näkemystä tai menestynyt kilpailuissa. Urheilijoiden painoa kommentointiin nöyryyttävästi ja jatkuvasti koko ryhmän edessä.
Tuuva kuvaa, että kyse on usein hyvin hienovaraisista eleistä, kuten pelottavista tai vähättelevistä katseista, joita urheilijat joutuvat tulkitsemaan.
– Seksuaaliset hyväksikäytöt ovat asia erikseen. En ole itse kokenut sellaista, mutta tiedän urheilijoita, jotka ovat kokeneet, Tuuva sanoo.
Tuuva alkoi kokea ensimmäisiä ylirasitusoireita jo yläasteella, mutta ei saanut tarpeellista tukea. Hän sairasteli paljon ja alisuoriutui kilpailuissa. Jälkikäteen ajateltuna, Tuuva kertoo, rankkoja ja turvattomia tilanteita oli paljon ja niiden kanssa jäi yksin. Heikkoutta ei saanut näyttää, eikä esimerkiksi kilpailujännityksestä voinut keskustella.
Uran loppuvaiheessa Tuuva oli hyvin väsynyt, ja lopettamispäätöstä seurasi romahdus ja masennus. Hän kertoo uupumuksestaan lisää tässä artikkelissa
– Siihen kiteytyy aika hyvin omalla kohdalla se urheilijaidentiteetin vahvuus. Tuntui, että lopettamispäätöksen jälkeen en ole enää mitään, kukaan ei arvosta, olen ihan turha ihminen. Oli tosi harmaita ajatuksia, hän sanoo.
– Monen kanssa jutelleena, tämä ei ole mikään yksittäinen tapaus, että lopettamisen jälkeen ollaan tyhjän päällä.
Korpi: Amerikassa alaikäisten kanssa seurustelua ja julkista nolaamista
Olivian kanssa samanlaisia kokemuksia taitoluistelun lajikulttuurista on Kiira Korvella, yhdellä Suomen menestyneimmistä taitoluistelijoista. Docventures sai häneltä videohaastattelun suoraan Amerikan Yhdysvalloista, katso se tästä!
– On tullut semmonen olo, ehkä olisin yltänyt ja olisin voinut yltää vielä parempiin suorituksiin, jos ei ole se näkymätön pakkopaita päällä, Kiira sanoo haastattelussa, jossa kertoo omista rankoista kokemuksistaan taitoluistelijana.
Haastattelussa Kiira kertoo myös kansainvälisistä kokemuksistaan ja siitä, kuinka sairaaksi lajikulttuuri voi kehittyä. Yhdysvalloissa nähtiin ns. normaalina se, että valmentajat seurustelivat alaikäisten urheilijoiden kanssa. Siksi Korpi toivoo, että Suomessa suhtaudutaan vakavasti kritiikkiin, jota entiset urheilijat esittävät.
– Onko meillä urheilujärjestöissä rakenteellisia valmistuksia puuttua näihin? hän kysyy.
Kiira on puhunut taitoluistelun lajikulttuurin ongelmista myös tässä ja tässä haastattelussa.
Kysyimme Taitoluisteluliiton puheenjohtajalta aiheesta
Taitoluisteluliiton puheenjohtaja Laura Raitio sanoo, että entiset urheilijat ovat nostaneet esille tärkeitä asioita.
– Jokaisen luistelijan kertomus ansaitsee tulla kuulluksi ja kertomuksiin pitää vakavasti pysähtyä ja ryhtyä toimenpiteisiin, hän sanoo.
Raition mukaan taitoluisteluliitossa on jo viime vuoden puolella aloitettu pohjatöitä sen varmistamiseksi, että liiton säännöt ja eettiset ohjeet ovat ajantasaiset. Uudet eettiset ohjeet lanseerattiin huhtikuussa. Samalla päivitettiin toimintasääntöjä ja perustettiin liittoon erillinen kurinpitolautakunta. Lisäksi liittoon palkataan uusi työntekijä, joka vastaa seura- ja koulutustoiminnasta.
Yksi toimenpiteistä oli laaja lajikulttuurikysely, joka aiotaan tästä eteenpäin tehdä säännöllisesti. Tuoreessa kyselyssä selvisi muun muassa, että lähes puolet urheilijoista pelkää harjoituksissa.
Liitto järjestää syksyn aikana työpajoja, joissa pohditaan tulevia toimenpiteitä. Työpajoja järjestetään niin seuratoimijoille, valmentajille, arvioitsijoille sekä nykyisille ja aktiiviuransa jättäneille luistelijoille.
– Kysyimme monelta eri taholta, jotta ymmärrämme, missä ovat vahvuutemme ja missä sellaiset asiat, joihin täytyisi saada muutosta.
Tärkeimmiksi asioiksi on Raition mukaan nostettu seuraavat kolme toimenpidettä.
- Ensinnäkin liitto keskittyy vuorovaikutustaitojen parantamiseen, koska sitä tutkimuksen mukaan kaivataan niin valmentajien ja luistelijoiden kuin vanhempien ja harrastustoimijoiden välillä. On tarkoitus järjestää aikaa erilaisille palautekeskusteluille. Lisäksi Taitoluisteluliitto on lisännyt valmentajien koulutukseen pedagogisia jaksoja ja tarkoituksena on rakentaa uusi valmentajien täydennyskoulutus nimenomaan vuorovaikutustaidoista ja pedagogiikasta.
- Toiseksi liitto miettii, miten tukea arjen seuratyötä ja millaisia työkaluja seurat tarvitsevat mahdollistaakseen aikaa vuorovaikutukselle. Kyselyn mukaan monet valmentajat painivat jaksamisen ja riittämättömyyden tunteiden kanssa.
- Kolmanneksi liiton tulee Raition mukaan huolehtia, että toiminnan raamit ovat selkeät ja kaikille on selkeää mikä on oikein ja väärin. Tätä työtä ovat olleet uudet eettiset ohjeet.
Bosco: Olen nähnyt todella räikeitä tapauksia
– Olen nähnyt niin Suomessa kuin ulkomailla todella paljon ja räikeitä tapauksia, Bosco kertoo oman uransa aikaisista kokemuksista.
Se on ollut toimintakulttuuri, en nosta yksittäisiä nimiä esille, vaan haluan puhua siitä rakenteesta.
Kyse on hänen mukaansa ollut valmentajien, erityisesti vanhempien miesvalmentajien vallan väärinkäytöstä, heidän harjoittamastaan seksuaalisesta häirinnästä ja ahdistelusta sekä siitä, kuinka naisia, jotka eivät lähde häirintään mukaan, jätetään huomiotta tai annetaan ymmärtää näiden olevan arvottomia. Lisäksi on saatettu puuttua urheilijoiden yksityiselämään voimakkaasti, esimerkiksi kieltämällä seurustelu.
Aina ei valmentaja itsekään huomaa, miten huonoon suuntaan tilanne luisuu.
– Vallan tunne sokaisee ja valmennettavasta tulee sellainen nukke, jota kaikin tavoin voi kontrolloida ja on oman kunnianhimon jatke, Bosco sanoo.
Ahdistelun lisäksi lajikulttuurin ongelmana on Boscon mukaan ollut sovinistisuus ja naisten ja tyttöjen vähättely. Valta-asemasta on voitu polkea urheilijan itsetuntoa rajusti ja suorastaan nöyryyttää tätä.
Tunteistaan puhuvien on annettu ymmärtää olevan heikkoja tai draamanhakuisia, ja ylipäänsä naisten urheilusuorituksia – ja suoritusten ulkopuolisia asioita – on arvosteltu miesurheilijoita tuomitsevammalla tavalla. Tämä on voinut näkyä esimerkiksi niin, että valmennuksen ongelmiin tai häirintään ei ole puututtu, vaan niiden on annettu jatkua.
Bosco päätti uransa 13 vuotta sitten motivaation loppumisen vuoksi. Lopettamiseen johtaneista syistä hän kertoo lisää tässä artikkelissa.
Bosco uskoo, että yleisurheilun lajikulttuuri on muuttumassa.
– Jos ruodinkin rankalla kädellä lajikulttuuria, jota on ollut ja varmasti osittain vieläkin on olemassa, en halua missään nimessä mustamaalata kokonaisuutta. Yleisurheilu kuitenkin on hyvin perinteinen suomalainenkin laji, jota ei ole koskaan zoomissa tuolta puolelta käsitelty, Bosco sanoo.
Nykyisin maajoukkueessa juokseva, myös urheilutoimittajana toiminut Anne-Mari Korte on kertonut, kuinka kohtasi yleisurheilukilpailussa jatkuvaa häirintää toimittajana ja jonkin verran myös urheilijana.
Kysyimme yleisurheilun lajiliiton puheenjohtajalta, millaista keskustelua aiheesta lajin sisällä on käyty
Suomen urheiluliiton, eli yleisurheilun lajiliiton puheenjohtaja Sami Itani sanoo, että liitossa on jo ennen #metoo:ta pidetty tasa-arvoa hyvin keskeisenä asiana. Lajiliitolla on käytössä sukupuolikiintiöt kaikissa hallintoelimissä ja seuroille järjestettävään koulutukseen kuuluu laaja kokonaisuus tasa-arvon teemoista.
Tämä liittyy Itanin mukaan siihen, että lajin toiminnassa mukana olevista urheilijoista ja valmentajista noin 70 prosenttia on naisia.
– En valitettavasti voi koskaan sanoa että tilanne olisi täydellinen yleisurheilussakaan, mutta näkisin kuitenkin, että keskustelukulttuuri on pidemmällä kuin monessa muussa lajissa.
Esimerkiksi Itani mainitsee, että lajiliiton eettisessä valiokunnassa on vastikään alettu suunnittelemaan mallia, jossa jokaisella seuralla olisi oma häirintäyhdyshenkilö.
Vuoden alusta liiton puheenjohtajana toiminut Itani kertoo, että tänä vuonna liiton tietoon on tullut muutama häirintäepäily, joihin on puututtu.
– Ihan poikkeuksetta käsittelemme jokaisen meille tulleen tapauksen. Ilman muuta tämä lähtee esimerkillä johtamisesta, myös lajiliittotasolta, ettemme hyväksy minkäänlaisia poikkeamia eettisessä koodistossamme.
#Metoon sijaan suurinta muutosta lajikulttuurissa on viime vuosina tehnyt Itanin mielestä sukupolvenvaihdos. Se näkyy paitsi liiton ja seurojen toimijoissa myös siinä, kuinka vanhemmat, nuo "maksavat asiakkaat", vaativat lastensa valmennukselta yhä enemmän myös sitä, että lapsi nähdään harrastuksessa kokonaisvaltaisena ihmisenä, ei vain urheilijan alkuna.
– Kun astumme 2020-luvulle, me kaikki ymmärrämme, että 1990-luvun metodeilla ei ole oikein eikä kannattavaa toimia.
Tässä muutoksessa Itani näkee tärkeänä myös sen, että lajin parissa työskentelee mahdollisimman moninainen joukko ihmisiä.
– Se on paljon konkreettisempi ja suurempi muutosvoima, kuin se että koitettaisiin vain asenteita jumpata. Kyllä väen pitää myös vaihtua.
Urheilijat vaativat järkevämpää valmennuskulttuuria
Vaikka huippu-urheiljan elämä on kovaa työtä, onko sen pakko olla niin rankka polku, että vain pieni osa selviää siitä vaurioitta? Tuuvan mielestä ei.
– Sitäkin voi tehdä järkevästi, ilman pelkoa. Tai jos koetaan että se on ainoa tie sinne huipulle, sitä pitää kyseenalaistaa. Onko se tarpeellista, koska siinä voi järkkyä ihmismieli, joka ei todellakaan kestä kaikkea, Tuuva sanoo.
Hänen mielestään on väärin, että moni taitoluistelija on jo yläasteikäisenä niin loppu, ettei enää pysty jatkamaan harrastusta. Tuuvan omassa lähipiirissä on ihmisiä, jotka kärsivät aktiiviuran päättämisen jälkeen vakavista uupumuksen oireista.
– Mielestäni sen ei pidä olla pakollista, että iso osa on ihan loppu uran jälkeen.
Entä jos valmentaja pystyisi paremmin vastaamaan yksilöiden tavoitteisiin? Auttaisiko kokonaisvaltaisempi, urheiljakeskeinen valmennus siihen, ettei niin moni uupuisi lopettamisen jälkeen? Tuuvan ja Boscon mielestä kyllä.
– Kun ollaan tehty pitkään hyvää, laadukasta tervettä työtä. Se voi sit lopulta sivutuotteena tehdä huippu-urheilijan, Tuuva sanoo.
Bosco muistuttaa, että epävarma ilmapiiri ja pelolla valmentaminen tuskin johtaa fyysisestikään parhaaseen tulokseen. Ihminen kun on psykofyysinen kokonaisuus, jonka henkinen pahoinvointi heijastuu myös urheilusuorituksiin.
Urheilu on tunnekulttuuri, Bosco toteaa. Urheilijat urheilevat käytännössä siksi, että urheilijat, valmentajat ja katsojat pääsevät kokonaan tunteita.
– On käsittämätöntä, että niistä tunteista pitäisi vaieta. Että jos on vaikeampia tunteita, niitä ei kyetä tuomaan esiin, vaan niistä tulee tukkeita kehoon, Bosco sanoo.
Miksi Bosco ja Tuuva haluavat puhua aiheesta nyt?
– Kun oli vahvasti siinä kuplassa ja eli sitä elämää, eihän sitä halunnut kyseenalaistaa, Tuuva sanoo.
Entisillä urheilijoilla on puhumiseen ja puuttumiseen hyvä mahdollisuus, kun omasta urasta ei tarvitse huolehtia ja aika on antanut perspektiiviä tapahtumiin. Helppoa se ei silti ole.
Tuuva kertoo pelänneensä etukäteen liiton ja lajikollegoiden reaktioita.
– Enkä tiedä olenko nyt se lemppari-ihminen monenkaan mielessä. Mutta mielestäni nämä on niin äärimmäisen tärkeitä nämä asiat, että mennään nyt vaikka sillä uhalla sitten.
Tuuva kertoo saaneensa kiitosta paitsi muilta entisiltä ja nykyisiltä luistelijoilta myös seuroista ja vanhemmilta siitä, että on lisännyt tietoa erilaisista valmennusmetodeista.
– He ovat tiedostaneet, että valmennus ei ole ollut ihan tervettä, mutta moni ei ole uskaltanut puuttua siihen, kun pelkää, ettei oma lapsi sen jälkeen saa valmennusta.
Puhuminen on sekä Tuuvalle että Boscolle vain ensimmäinen askel, eräänlainen välitila, jonka kautta on pakko kulkea.
– Nyt vaan mennään, jotta päästään siitä eteenpäin. Tämä ei ole se goal, eikä se, että ristiinnaulitaan ihmisiä, Bosco sanoo.
Miten asioihin saadaan muutos?
– Kaikkein tärkeintä on ehdottomasti, että näistä asioista puhutaan paljon, puhutaan suoraan, puhutaan julkisesti ja puhutaan yksityisesti, Bosco sanoo.
Sen jälkeen ei hänen mielestään pidä jäädä jumiin yksittäisiin tekijöihin, vaan katsoa kokonaisuutta ja käydä keskustelua muiden kanssa. Bosco uskoo jo sen käynnistävän muutoksen. Seuraava askel ovat konkreettiset, rakenteelliset muutokset.
Nimenomaan lajiliittojen johdolla ja esimerkiksi olympiakomitean täytyy johtaa muutosta esimerkillään. Bosco korostaa, että tarvitaan aidosti läpinäkyvää keskustelukulttuuria, asiallista suhtautumista kritiikkiin ja paljastuviin epäkohtiin.
Samoilla linjoilla on Tuuva. Kun on myönnetty, että kulttuurissa on myös negatiivisia asioita, voidaan esimerkiksi alkaa kehittää koulutuspatteristoja urheilijakeskeisempään suuntaan. Muutos vie aikaa.
– Asioiden ottamista tosissaan toivoisin. Ja hyväksymistä, myöntämistä, siitähän se muutos vasta lähtee, Tuuva sanoo.
Valmentajien ja muiden toimijoiden – lajiliitossa tai seuran johtokunnassa – pitää kyetä arvioimaan omia ja lajikulttuuriin syvään juurtuneita toimintatapoja kriittisesti. On turha sanoa urheilijalle, että toimi näin, jos itse toimii täysin toisin.
– Sitä valmentajan valtaa ei pysty vähättelemään missään suunnassa, voi olla hyvinkin positiivinen tai hyvinkin negatiivinen se vaikutus, Tuuva sanoo.
Yksittäisen urheilijan sijaan vastuu kulttuurin totaalisesta muutoksesta kuuluu haastateltavien mielestä vanhemmille, seuroille, lajiliitoille ja koko Suomen urheilulle.
Mitä tehdä jos epäilet epäasiallista toimintaa?
Oman seuran ja lajiliiton lisäksi yhteyttä voi ottaaa Suomen urheilun eettiseen keskukseen (SUEK) tai Olympiakomiteaan
Et ole yksin on Väestöliiton ja suomalaisen urheilun yhteinen tukipalvelu häirintää tai kiusaamista kohdanneille.
