Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Tehtävä Itä-Berliinissä!

Berliini, käsitelty ilmakuva kaupungista
Berliini, käsitelty ilmakuva kaupungista Berliini

Kun David Bowie, Eurythmics ja Genesis esiintyivät läntisessä Berliinissä kesällä 1987, reilut pari vuotta ennen muurin murtumista, konsertit olivat näkyvästi esillä etenkin läntisessä mediassa.

Jälkeenpäin tietysti spekuloitiin sillä, kuinka suurta ja tärkeää osaa rock- ja popmuusikot olivat näytelleet Berliinin muurin murtumisessa.

Samana syksynä Bob Dylan esiintyi Itä-Berliinin puolella, ja seuraavana kesänä itäpuolella esiintyi itse Bruce Springsteen bändeineen, joten rockin ilmeisen kapinallistava vaikutus alkoi olla tuttua myös DDR:n nuorisolle.

Joku myös huomasi muistuttaa itäisen Saksan punk-rockareiden ja muiden vaihtoehtokapinallisten tärkeästä roolista. Roolista, joka ei ennen muurin murtumista juuri länteen näkynyt eikä kuulunut, mutta jonka tärkeys valkeni kaikille viimeistään muurin murtumisen jälkeen.

Nämä kaikki 1980-luvun lopulla tapahtuneet asiat olivat tärkeitä, mutta kuka muistaa, että ensimmäinen läntinen pitkätukkaorkesteri, joka esiintyi Itä-Berliinissä, kävi siellä jo vuonna 1980?

Tarina alkaa jo 1970-luvulta. Lokakuussa 1979 saksalaisen Tangerine Dream -yhtyeen manageritoimistoon läntisessä Berliinissä saapuu viesti kaukokirjoittimen eli telexin, tuolloin hyvin nykyaikaisen median kautta. Ihmetystä herättää se, että tuo telex-viesti on tullut muurin takaa, Saksan demokraattisesta tasavallasta, DDR:stä.

Tuon kummastusta herättäneen viestin on lähettänyt Saksan demokraattisen tasavallan valtiollisen radioyhtiön nuorten kanavan DT64:n edustaja. Viesti oli pitkä, kapulakielinen ja äärimmäisen virallinen. Paikalla olleet Tangerine Dream -yhtyeen jäsenet naureskelivat viestin virallisuudelle ja vitsailivat, että mitähän Stasi nyt tahtoo tietää meistä. Onko vielä jotakin, jota he eivät meistä tiedä?

Yhtye tulkitsi viestissä olevan kyse haastattelupyynnöstä. Yhtye vastasi telexiin ja kyseli tarkempia yksityiskohtia.

Vastauksesta kävi ilmi, että haastattelu tapahtuisi luonnollisestikin Itä-Berliinin puolella, ja rivien välistä saattoi lukea, että nuorisokanavan suunnitelmissa saattoi olla muutakin kuin vain pelkkä haastattelu. Jo haastatteluunkin suhtauduttiin Länsi-Berliinin puolella hiukan epäilevästi. Ainakaan radio ei uskaltaisi tehdä haastattelua suorana. Läntisen pitkätukkaisen kapinallisen rock-muusikon haastatteleminen suorassa lähetyksessä voisi olla liian vaarallista DDR:ssä.

Idästä tulleessa telexissä puhuttiin "musiikillisesta ystävyydestä valtioiden kesken" ja muusta ylevästä, ja Tangerine Dream päätti tarttua tähän outoon ja yllättävään tilaisuuteen, joka ei ehkä enää koskaan toistuisi.

Ja niinpä joulukuussa 1979 Edgar Froese ja hänen Monika-vaimonsa ajelivat Volkswagen Golf -autollaan kohti Bornholmer Strassella sijaitsevaa rajanylityspaikkaa. Herra Froesella oli taskussaan Saksan demokraattisen tasavallan kulttuuriministeriöltä tullut kutsu saapua Itä-Berliiniin.

Itä-Berliiniä 1980-luvulla:

Ja kulttuuriministeriön neuvotteluhuoneessa odotti yllätys. Nyt ei mentäisikään radion studioon, nyt ei tehtäisi mitään haastattelua. Kyse oli siis ilmeisesti jostakin muusta.

Edgar Froese ja hänen vaimonsa ehtivät hetken miettiä, että mitä ihmettä, mihin tässä nyt joudutaan? Mistä on kyse? Edgar Froese muistelee tapahtumia omaelämäkerrassaan, kirjassa nimeltä Tangerine Dream - Force Majeure.

No, kyse ei ollut sen kummemmasta kuin yllättävästä tarjouksesta. Tarjouksesta, josta ei ehkä kannattaisi kieltäytyä. Tangerine Dreamille tarjottiin keikkaa Itä-Berliiniin. Elettiin vuotta 1979, ja tämä oli ennenkuulumatonta.

Vieraille selitettiin, että Saksan Sosialistisen Yhtenäisyyspuolueen keskuskomitea oli yllättäen antanut radion nuorisokanavalle luvan järjestää rock-konsertin ikonisessa Tasavallan palatsissa Berliinissä. Ja mikä ihmeellisintä, esiintyjäksi oli lupa kutsua länsimainen rock-yhtye. Yhtye muurin toiselta puolen, kapitalistisesta maailmasta.

Unser Berlin - DDR:n propagandafilmi Itä-Berliinistä:

Järjestäjät toivoivat Tangerine Dreamilta yhteistyökykyä ja -halukkuutta. Tämä olisi ainutkertainen mahdollisuus. Ensimmäinen länsimainen yhtye Itä-Berliinissä, tai itse asiassa ehkä koko DDR:ssä.

Ja tarjolla oli itse asiassa kaksi esiintymistä samana päivänä, samassa paikassa: ensin iltapäivällä ja siten illalla.

Edgar Froesen vielä pohtiessa tätä yllättävää tarjousta, hänen vaimonsa Monika vastasi isännille kohteliaasti ja sopivan virallisin sanakääntein. Hän kiitti isäntiä tästä ainutkertaisesta tilaisuudesta ja mahdollisuudesta lähentää maiden välisiä poliittisia eroavaisuuksia kulttuurin keinoin. Tangerine Dream olisi ilomielin mukana hankkeessa.

Ja näine hyvineen Froesen pariskunta palasi takaisin läntiseen Berliiniin. Nyt oli tapahtumassa jotakin ainutkertaista.

Valokuvaaja Thomas Hoepker muistelee vuonna 2009 Saksan demokraattista tasavaltaa omien valokuviensa kautta:

Edgar Froesen eräs ystävä - itäpuolelta loikannut muusikko - tosin palautti yhtyettä maan pinnalle selittämälla, että Saksan demokraattisen tasavallan viranomaiset toimivat pakon edessä. Nuoriso liikehti levottomasti ja jotakin oli tehtävä, jonkinlainen myönnytys Itä-Berliinin nuorisolle. Piti siis antaa lupa järjestää rock-konsertti ja hankkia sinne aito ja oikea länsimainen yhtye, mutta ehdottomasti sellainen, joka ei lauluillaan mitenkään kiihottaisi itäistä nuorisoa.

Ja siihen tarkoitukseen Tangerine Dream sopi hyvin, se ei todellakaan ollut mikään kapinallinen kitararock-yhtye, eikä sen esittämissä kappaleissa laulettu yhtään mitään. Se oli juuri sopiva ehdokas konsertin esiintyjäksi. Se oli tietyllä tapaa kuin pakon sanelema valinta.

"He päästivät sinut näköjään sieltä takaisin", virnuili Edgar Froesen yhtyekumppani, yhtyeen tuore uusi jäsen Johannes Schmölling. Hän ei ollut vielä ehtinyt soittaa ainuttakaan keikkaa yhtyeen kanssa. "Arvaas mitä", sanoi Edgar Froese uudelle jäsenelle. "Kohta sinäkin olet siellä. Me soitamme tammikuun viimeisenä päivänä kaksi keikkaa Itä-Berliinissä, Tasavallan palatsissa".

Aitoa kuvaa Itä-Berliinistä vuodelta 1981:

Tangerine Dream soitti ikonisessa, nyt jo puretussa Tasavallan palatsissa Itä-Berliinissä, Saksan demokraattisessa tasavallassa, kaksi keikkaa tammikuussa 1980: ensimmäisen iltapäivällä ja toisen illalla. Edgar Froese ja hänen yhtyetoverinsa Christopher Franke editoivat pian illan jälkeen konserttien parhaat palat kahdeksi pitkäksi esitykseksi, jotka ennalta tehdyn sopimuksen mukaan julkaistiin itäsaksalaisella Amiga-levymerkillä, vinyylialbumilla nimeltä Quichotte.

Myöhemmin, vuonna 1986, Quichotte julkaistiin uudelleenmiksattuna maailmanlaajuisesti Virgin-levymerkillä, nimellä Pergamon.

BONUS: Tangerine Dream vuonna 1980, saksalaisessa tv-dokumentissa:


AVARUUSROMUA 27.10.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:
TANGERINE DREAM: Live at Palast der Republik, Berlin, DDR / Part Three - osa - (Live in East Berlin 31.1.1980)
TANGERINE DREAM: Live at Palast der Republik, Berlin, DDR / Part One - osa - (Live in East Berlin, 31.1.1980)
TANGERINE DREAM: Live at Palast der Republik, Berlin, DDR / Part Two - osa - (Live in East Berlin, 31.1.1980)

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri