Yeboyah on ruskea, räppäävä nainen, ja siksi kaikki mitä hän tekee tulkitaan poliittisena

Kesäinen maalaismaisema. Punainen tupa. Ihmiset nojailevat traktoriin ja tanssivat pellolla.

– Ei tullut mitään, että nyt mennään Suomen luontoon näiden ruskeiden ihmisten kanssa. Vaan okei, tämä on mun äidin lapsuudenkoti eli mun mökki ja nämä on mun frendejä, Yeboyah kertoo.

Kyse on räppiä ja r’n’b:tä yhdistelevän Yeboyahin, oikealta nimeltään Rebekka Kuukan, heinäkuussa julkaistusta Elovena EP:stä, joka on tiettävästi Suomen ensimmäinen visuaalinen lyhytsoitto.

Viiden biisin videokokonaisuus on saanut pääasiassa kehuja, mutta pienessä osassa yleisöä video ruskeista ihmisistä perisuomalaisessa peltoympäristössä synnytti vastareaktion.

Yeboyahia on syytetty jopa kulttuurisesta omimisesta. Se tuntuu artistista absurdilta.

– Ensinnäkin, peltoja on kaikkialla, hän aloittaa.

– Se pointti siinä on, että me olemme suomalaisia. Jos tulee sanomaan, että me omimme suomalaista kulttuuria, niin se koko pointti on mennyt ohi.

Ihmisiä, joiden ajattelussa vain valkoinen suomalaisuus on oikeaa suomalaisuutta, Yeboyah ei jaksa edes lähteä korjaamaan. Se on oman energian ja resurssien tuhlaamista.

Hän kertoo vertauksena tarinan lapsuudestaan, jolloin hän harrasti intohimoisesti tanssia. Yeboyah oli mielestään siinä todella hyvä eikä oikein ymmärtänyt, miksi tanssinohjaajat pyrkivät korjaamaan hänen liikkeitään.

Vasta kun artisti alkoi vanhempana ohjata itse, hän ymmärsi, että kaikkein toivottomimpia tapauksia ei edes jaksa lähteä korjaamaan. Mutta jos tyypissä on potentiaalia, häntä haluaa myös auttaa kehittymään ja parantamaan tekemistään entisestään.

Korjaaminen ja ohjaaminen lähtevät välittämisestä.

Mutta miksi ruskeat ihmiset keskellä suomalaista perinnekuvastoa oikein suututtaa?

Yeboyah uskoo, että erilaisuuden ja stereotypioiden kyseenalaistamisen herättämät voimakkaat tunteet johtuvat itsetutkiskelun puutteesta. Jos ei tunne itseään, erilaisuus voi tuntua omaa minuutta uhkaavalta.

– Kun tiedostaa, miten on itsekin todella kompleksinen niin ymmärtää, että kaikki muutkin ovat.

Poliittisempi kuin Paleface?

Vaikka artisti itse kokee, että kyse on hyvin henkilökohtaisesta julkaisusta, Elovena on luettu poliittisena teoksena. Maikkarin artikkelissa Yeboyahia tituleerattiin jopa Suomen poliittisimmaksi räppäriksi.

Hänestä titteli tuntuu hassulta, sillä hän ei näe itseään erityisen poliittisena ihmisenä.

– Olin vaan, että oletteko kuunnelleet Palefacea!

Esimerkiksi suuret ihmisoikeuksiin, eriarvoisuuteen ja ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset kuitenkin vaativat, että myös tavalliset ihmiset ottavat niihin kantaa.

Mulle laittavat ruskeat ihmiset vaikka jostain Rovaniemeltä paljon viestiä, että kiitos, mitä tämä on!

Yeboyah tiedostaakin, että hän voi omasta asemastaan tarjota tämän päivän keskustelukulttuuriin samaistumispintaa sekä myös kyseenalaistaa sitä. Hänen ajattelunsa ytimessä on representaatio: se, että mediassa, politiikassa ja kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla on mahdollista nähdä ihmisiä, jotka muistuttavat itseä.

Jos omassa elinpiirissä ei ole nähtävillä esimerkiksi muita ruskeita, homoseksuaalisia tai vammaisia ihmisiä, voi ihminen kasvaa uskomaan, että itse on jotenkin vääränlainen.

Sen vuoksi Yeboyah ei ole pelännyt osallistua esimerkiksi ihonväriä, tasa-arvoa tai toksista maskuliinisuutta koskeviin keskusteluihin. Kiitos netin, nykyään on entistä helpompaa saavuttaa myös sellaisia yleisöjä, joiden voi muuten olla hankalaa saada kaikupohjaa omille ajatuksilleen.

Myös Elovenasta piti tulla visuaalinen, jotta mistä päin Suomea tahansa ihmiset voisivat katsoa sen ja ajatella, että tätäkin oma kotimaa voi olla.

– Mulle laittavat ruskeat ihmiset vaikka jostain Rovaniemeltä paljon viestiä, että kiitos, mitä tämä on!

Ruskeana, räppäävänä naisena hänellä on kokemusta niin rasismista kuin naisvihasta.

Silti Yeboyah kokee, että hänellä on etuoikeutetun mahdollisuudet ja jaksamista ottaa kantaa asioihin, joita hän pitää tärkeänä.

Omien projektiensa lisäksi Yeboyah on järjestää yhdessä Wekesan ja Renazin kanssa Mellow Yellow -nimistä klubi-iltaa, joka haluaa tarjota kaikille juhlijoille turvallisempi tila tanssia ilman pelkoa häirinnästä. Kolmikko juontaa YleX:llä myös muun muassa uutta r’n’b:tä, hip hopia ja afrobeatia esittelevää musiikkiohjelmaa, jonka perusarvona on intersektionaalinen feminismi.

Koetko, että olet valmis luomaan jonkun alter egon sille, että voit haukkua muita?

Rooli vähemmistön äänitorvena saattaa välillä tuntua raskaalta, mutta Yeboyah on iloinen voidessaan olla osa muutosta. Siksi häntä ei haittaa keskustella uudestaan ja uudestaan mediassa ruskeudesta tai feminismistä, aiheista, joista häntä usein haastatellaan.

Yeboyah toivoo silti, että valta-asetelmien kyseenalaistaminen ei jäisi pelkästään vähemmistöjen tehtäväksi.

Esimerkiksi sovinistisen EP:n julkaissutta miesräppäriä voisi haastatella siitä, miten hän pyrkii aihetta itse tarkastelemaan.

– Mikä tämä sun tulokulma tähän oli ja mitä bitch merkitsee sulle, Yeboyah heittää.

Hän ei usko, että taiteilija voi ikinä täysin irtisanoutua taiteestaan: siksi hän ihmettelee, miksi Gettomasa Silmät-biisissään haluaa piikitellä häntä kritisoineita feministejä sen sijaan, että olisi pyrkinyt oppimaan saamastaan kritiikistä. Tai miksi Pyhimyksen on pitänyt luoda alter egonsa Lika-Aki voidakseen purkaa misogynistisia ajatuksiaan.

– Really, onko se tarpeellista? Koetko, että olet valmis luomaan jonkun alter egon sille, että voit haukkua muita?

Haastamalla itseään voisi jonkin menettämisen sijaan oppia jotakin, Yeboyah uskoo.

Siksi jos ihminen osoittaa muuttaneensa tapojaan tai oppineen virheistään, pitää siihenkin pyrkiä suhtautumaan ymmärryksellä. Muiden vanhoissa virheissä ei pidä jäädä roikkumaan vastaanottajapuolellakaan. Samalla tavalla Yeboyah suhtautuu myös omiin virheisiinsä: niiden tekeminen on okei, mutta niistä voi aina pyrkiä kohti parempaa.

– Olemme kaikki kasvaneet patriarkaalisessa yhteiskunnassa, ja kaikki jollain tavalla pidämme yllä niitä juttuja.

Hän lisää:

– Onko mitään taidetta, joka ei loppujen lopuksi heijasta meidän yhteiskuntaamme ja sitä kautta ole poliittista? En usko, että on.

Eri genret kuitenkin eroavat suhteessaan yhteiskunnallisuuteen: rap on perinteisesti ollut hyvin kantaaottavaa, mutta popmusiikki on laahannut perässä.

Yhdeksi ratkaisuksi musiikkikentän ja samalla yhteiskunnan monipuolistumiselle Yeboyah pitää sitä, että popissa mietittäisiin tarkemmin, minkälaisia ääniä ja tarinoita päästetään esille.

– Okei, me voimme positiivisella syrjinnällä nostaa esille tyyppiä, joka puhuu näistä jutuista, ja tehdä siitä coolia.

Artikkelin kuvat: Nelli Kenttä, YleX

Yeboyah tekee YleX:n tiistai-illoissa Yeboyah, Renaz ja Wekesa -nimistä musiikkiohjelmaa.