Hyppää pääsisältöön

Juha Hurmeen kolumni: Nauta

Kuva Juha Hurmeesta
Kuva Juha Hurmeesta Kuva: Joonas Josefsson Juha Hurme,KulttuuriCocktail

Viime päivinä on keskusteltu kiihkeästi naudanlihasta. Juha Hurme muistuttaa kolumnissaan, että nautojenkin mielipidettä pitäisi kuulla.

Naudat ovat olleet tapetilla. Ihmiset ovat viime aikoina olleet naudoista monenlaista mieltä, etenkin niiden syömisestä. Asiaa on pohdittu laajemminkin, jopa tämän suuren, pallonmuotoisen laitumen ja omettapihan kannalta, jota kutsutaan planeetta Maaksi.

Nautojen mielipidettä ei ole taaskaan asiassa kuunneltu. Yritän tässä tehdä edes jotakin korjatakseni epäkohdan.

Ihmislajin kantamuoto erosi muista apinoista kymmenen miljoonaa vuotta sitten, mutta vasta 70 000 vuotta sitten jokin naksahti uuteen asentoon ihmisen aivokopassa, ja tämä päätti aivan tosissaan ruveta ihmiseksi. Silloin planeetalla eli vielä useita rinnakkaisia ihmislajeja. Suhde muihin eläimiin alkoi muuttua.

Maata on viljelty 10 000 vuotta. Maanviljely tuotti oitis seuralaisekseen myös hyödyllisten eläinten viljelyn. Metsästys ja keräily saivat väistyä rivakkaan tahtiin, kun ihminen keksi satsata voimavaransa muutaman antoisan kasvi- ja eläinlajin ohjailuun.

Naudat, lampaat, possut ja kanat tulivat valituiksi eläimistä. Keskitymme nyt nautoihin. Niitä elää keskuudessamme yli miljardi yksilöä mekanisoidussa tilassa, kytkettynä ihmislajin teollisiin tuotantokoneistoihin. Eläimiä massatuotetaan tehtaissa, joissa niiden ruumiit muotoillaan teollisuuden tarpeiden mukaisiksi.

Ammut lusivat koko lyhyen elämänsä jättiläismäisen tuotantolinjan eli koneen osina, ja eläinten elon pituus ja laatu määräytyvät suuryritysten tuottolaskelmien perusteella. Kyseessä ovat kuitenkin elävät oliot, joilla kullakin on oma, yksilöllinen ja monimutkainen aisti- ja tunnemaailmansa.

Nautaeläimien vivahteikkaat emotionaaliset ja sosiaaliset tarpeet kehittyivät miljoonien vuosien kuluessa luonnossa, missä ne olivat eloonjäämisen ja lisääntymisen kannalta olennaisen tärkeitä. Villilehmän oli osattava verkostoitua lehmäkavereihin ja lähistön sonneihin, sillä muuten se ei olisi selviytynyt hengissä eikä päässyt lisääntymään.

Jotta eläin kykeni oppimaan tarvittavat taidot, evoluutio istutti vasikoihin halun sätkiä, hyppiä ja velmuilla eli leikkiä. Leikki on nisäkkäiden keino hankkia sosiaalisia taitoja. Vasikoilla on vielä voimakkaampi käyttäytymistarve solmia tiivis suhde omaan emoon, jonka maito ja huolenpito ovat sen eloonjäämisen kannalta välttämättömiä.

Ihmislajin riistämien hyötyeläinten historia kotieläiminä on olemattoman lyhyt verrattuna evoluution vapaisiin vuosimiljooniin, ja niiden aikana syntyneisiin lajityypillisiin tapoihin olla möllöttää, kirmailla, hamuta turvallaan toisen turpaa ja kyhnyttää keskenään kylkiään.

Siksi hyötyeläimen elo ihmistuotannon koneiston osana on suurta tai vielä suurempaa kärsimystä.

Ihminen ei ole ainoa eläinlaji, jolla on tietoisuus. Kaikilla nisäkkäillä ja linnuilla on sellaisia aivojen ja hermoston rakenteita, jotka synnyttävät tunnetiloja, tarkoituksellista toimintaa ja jopa jonkin asteista tietoisuutta. Lehmien ja muiden eläinten aivot eroavat meistä ihmisapinoista ison ja poimuttuneen myöhäisaivokuoren kohdalla. Semmoista ei muilla ole, ja rationaalinen ällimme asuu siellä.

Sen sijaan ihmisaivojen syväosat, joissa monet tunteet syntyvät, ovat rakenteeltaan ja toiminnaltaan samanlaiset kuin muilla nisäkkäillä. Eläimille on ollut evoluutiossa edullista, että ne kokevat pelon ja mielihyvän ynnä muut tunteet voimakkaina. Tunteet koetaan samalla poverilla älykkyydestä riippumatta. Tunteet ja kärsimys voivat olla voimakkaita, vaikka äly ei nuppia pakottaisi.

Nauta ei ole mikään eläinkunnan neropatti, mutta se tuntee ja tietää paljon enemmän kuin monet meistä haluaisivat sen tuntevan ja tietävän. Se osaa kärsiä vivahteikkaasti ja isosti.

Kahdeksan miljardin ihmisen apinalauma on tekijä, joka jättää ruman jälkensä planeettaan, se on selvä asia. Muiden lajien kärsimystä on mahdotonta kokonaan välttää, mutta kärsimyksen merkittävä vähentäminen on sekä mahdollista että myös välttämätöntä oman lajimme elämismahdollisuuksien säilymisen vuoksi.

Naudasta on hyvä aloittaa. Meidän on kiireesti opittava uusia kieliä, jotta keskustelu luonnon kanssa onnistuu. Ihmiskielen sanojen lisäksi on paljon muita mahdollisuuksia ilmaista itseään mielekkäästi. Nautojen ei tarvitse oppia mitään uutta, jotta niiden kieli olisi kieltä. Meidän on vain hahmotettava ne toisin.

Nautojen kanssa on käytävä keskustelua. Tämä vaatii muutosta siinä, miten kieli on ollut tapana määritellä. Meidän on opeteltava nautojen kieli. Naudat puhuvat jo, kaiken aikaa. Meillä on naudoilta paljon opittavaa.

Lopuksi vielä oodi kaikille maailman naudoille:

Pötsipä pötsipä pötsipä pötsi
plötsis plötsis pötsipä pötsis
satatata satatata satatatakerta
sataa tataa taa satakerta
juo juo juoksutus aha aha
juo juo juoksutus juoksutusmaha
ei o paha verkkomaha ei o paha verkkomaha
verkkomaha ei o paha ei o paha verkkomaha
papa muu papa muu papa muu papa muu
ammuu ammuu ammuu muu
mää mää märehrin mää mää mää
möö möö möö myy myy myy
myy myy myy möö möö möö
utareet heiluu se on reiluu
muu muu ammuu muu

Keskustelu sulkeutuu 28.11.2019.
Keskustele