Hyppää pääsisältöön

Michael Torke ja neutraalit sävelet

Yhdysvaltalaisen Michael Torken (s. 1961) 1980-luvun loppupuolella valmistunut orkesterisarja Color Music esitteli aikanaan taidokkaan, värikylläistä ja energistä musiikkia tekevän parikymppisen säveltäjän. Seuraava vuosikymmen toi tullessaan Atlantan olympialaisten ja Disneyn tilausteokset, joiden myötä säveltäjän näkyvyys kasvoi räjähdysmäisesti. Samaan tahtiin muuntui sävelkieli, joka nopeasti monin tavoin tavanomaistui ja arkipäiväistyi. Vuodet ovat vierineet ja uusi teos on seurannut vinhaa vauhtia toistaan. Miltä kuulostaa Torken musiikki 2010-luvulla?

torke äänitteen kansi
torke äänitteen kansi Michael Torke

Viimeisimmälle Torken musiikkia sisältävälle äänitteellä on tallennettu peräti neljä konserttoa. Kaikki teokset ovat valmistuneet verraten lyhyen ajanjakson kuluessa viimeisen kolmen vuoden aikana. Ehkäpä se on osaltaan vaikuttanut myös siihen, että mitään merkittävää eroa ei klarinetti-, oboe-, tai fagottikonserton välillä voi löytää. Kaikki konsertot ovat sujuvasti ja ammattimaisesti laadittua, helposti sulavia sekä hyvin soivia.

Konserttojen yhdenmukaista luonnetta korostaa myös niiden muodon samankaltaisuus. Kaikki kolme konserttoa ovat kestoltaan hieman yli kymmenen minuuttia ja ne jakautuvat kolmeen osaan. Jokaisen konserton myös päättää näyttävä, mutta tyhjänoloinen virtuoosinen liruttelu. Melodiat ovat miellyttäviä, mutta niin kovin usein harmittoman arkipäiväisiä, jopa laimeita. Vaikka jälki on ammattimaista ja osaavaa, ei rutiinitöiden tuntua voi näissä konsertoissa välttää.

Äänitteen alkuun aseteltu viulukonsertto Sky onkin monin tavoin eri tasolla. Viime vuonna valmistunut konsertto on täysipainoinen lajityyppinsä edustaja, johon bluegrass-vaikutteet tuovat oman reippaan lisänsä. Ensiosa tapailee banjon soittotekniikoita, keskiosa herkistelee irlantilaisen kansanmusiikin tyyliin ja finaali hyppää takaisin rytmikkääseen bluegrass poljentaan. Copland-henkisessä teoksessa on raikas ja terhakka ote.

Kapellimestari David Allan Miller jatkaa ahkeraa yhdysvaltalaisen musiikin taltiointiaan. Albanyn sinfoniaorkesteri soittaa kokeneella otteella varmasti ja rennosti.

Sky. Michael Torke. Tessa Lark, viulu, Peter Kolkay, fagotti, Ryan Roberts, oboe, Weixiong Wang, klarinetti, Albanyn sinfoniaorkesteri, joht. David Alan Miller. Albany Records (TROY1784).

Kuuntele Uudet levyt 29.10.2019, toimittajana Aki Yli-Salomäki.

  • Taiteilijapari Sakari Oramon ja Anu Komsin elämysten ilta Berliinin filharmoniassa

    Suomalaistaiteilijat Berliinissä marraskuussa 2019.

    Berliini on elämysten kaupunki, huokasi Anja Lankinen onnellisena kaupungin kuulussa filharmonia-konserttisalissa 28. marraskuuta. Anja istui kuulijoiden joukossa, kun suomalainen taiteilijapari, kapellimestari Sakari Oramo ja sopraano Anu Komsi esiintyivät yhdessä Deutsches Symphonie Orchester Berlinin kanssa ja ohjelmassa oli mm. Magnus Lindbergin Accused.

  • Tölöläbin ja Elifantreen kiireetöntä kuulostelua

    Tölölabin ja Elifantreen kiireetöntä kuulostelua

    Jälkiminimalismi loi sillan muun muassa taidemusiikin ja popin välille avaten uusia sointimaailmoja, mahdollisuuksia ja suuntaviivoja. Tätä äänistöä tuotetaan kiinnostavaan tapaan etenkin Yhdysvalloissa, jossa kuilu ns. taide- ja populaarimusiikin välillä ei ole repeytynyt niin ammottavaksi kuin Euroopassa.

  • Juha Leinosen kamarimusiikki soi jämerästi

    Juha Leinosen kamarimusiikki soi jämerästi

    Säveltäjä Juha Leinonen (s. 1956) rakentaa teoksiaan usein jykevästi vyöryvän liike-energian sekä selkeästi piirtyvien musiikilisten hahmojen ja kokonaismuotojen varaan.

  • Storgårdsin Antheil-sarja senkun paranee

    Storgårdsin Antheil-sarja senkun paranee

    Kapellimestari John Storgårds jatkaa yhdysvaltalaisen George Antheilin tuotannon taltioimisprojektiaan. Antheilin kiinnostava kuuden sinfonian sarja alkaa 1920-luvulta päättyen 1940-luvun lopulle. Storgårdsin ja BBC Philharmonicin kahdella aiemmalla julkaisulla ovat päivänvalonsa saaneet Antheilin neljä viimeistä sinfoniaa.