Hyppää pääsisältöön

Unohda kello ja kännykkä, nyt on pitkä ja hiljainen yö!

Piirroskuva rauskusta
Piirroskuva rauskusta Kuva: Juba Tuomola 2019 rauskut

Jos satunnainen eksynyt aikamatkustaja yhtäkkiä ilmestyisi keskiaikaiseen kylään ja kysyisi tapaamaltaan asukkaalta: "Mikä vuosi nyt on?", tuo outo kysymys hämmentäisi kyläläisen.

Tällaisen ajatuksen esittää Yuval Noah Harari kirjassaan Sapiens - Ihmisen lyhyt historia. "Paljonko kello on?" olisi vielä käsittämättömämpi kysymys. Meidän nykyinen tapamme hahmottaa aikaa on lopultakin varsin tuore keksintö.

Babylonialaiset ja egyptiläiset alkoivat mitata aikaa viitisen tuhatta vuotta sitten. Tuolloin aikaa tosin mitattiin suurpiirteisesti, kuun ja auringon vaiheita sekä vuodenaikoja tutkimalla. Ensimmäinen mekaaninen kello keksittiin englantilaisessa luostarissa 1200-luvun lopulla, ja vasta 1500-luvulla kellot alkoivat ilmestyä ihmisten koteihin. Ne näyttivät tunteja, eivät minuutteja, sekunneista puhumattakaan.

Miten ihmeessä ihmiskunta pärjäsi yli sata tuhatta vuotta ilman kalentereita, kelloja ja kännyköitä?

Maailmankaikkeuden laajuutta on mahdoton käsittää.

"Maailmankaikkeuden laajuutta on mahdoton käsittää, mutta mitä enemmän asiaa ajattelemme, sitä kummallisemmalta tietämyksemme maailmankaikkeudesta ja omasta asemastamme sen osana alkaa tuntua. Matemaatikot, puhtaan järjen sokkeloita koluavat nerot, tekevät laskelmiaan, ja vuosia myöhemmin saamme tietää, että maailmakaikkeudessa havaitut tapahtumat vastaavat täysin heidän laskelmiaan."

Näin kirjoittaa Richard Holloway, entinen Edinburghin piispa ja teologian professori, kirjassaan Katse kaukaisuuteen - elämän tarkoitusta etsimässä.

Aikakäsitys on muuttunut uskomattoman paljon.

Kirjassaan hän pohtii aikaa ja aikakäsityksen muuttumista. "Aikakäsitys on muuttunut uskomattoman paljon", hän kirjoittaa, ja sanoo, että nykyään meidän on hahmotettava aikajana, joka sai alkunsa 14 tai 15 miljardia vuotta sitten tapahtuneessa alkuräjähdyksessä. Hän muistuttaa, että ennen ihminen piti maapalloa kosmoksen keskuksena ja sen olemassaolon tarkoituksena. Nyt ihminen käsittää maapallon pieneksi, suunnilleen viisi miljardia vuotta vanhaksi tähtipölykimpaleeksi pienen galaksin syrjäisessä kolkassa, miljardeja galakseja käsittävässä maailmakaikkeudessa.

Ja oman osansa ihminen myös ymmärtää toisin kuin ennen. Vaikka elämä syntyi maapallollamme noin kolme ja puoli miljardia eli kolme ja puoli tuhatta miljoonaa vuotta sitten, meidän esi-isämme eriytyivät simpansseista omaksi lajikseen viitisen miljoonaa vuotta sitten. Siis aivan äsken. Ihminen ei todellakaan ole ollut maailmankaikkeuden tarinan sankari sen alusta lähtien.

Jatkuva tietotulva aiheuttaa stressiä.

Jatkuva tietotulva aiheuttaa stressiä. Tätä mieltä on brittiläinen John Naish kirjassaan Riittää jo! Hän sanoo, että meidän informaation kyllästämä kulttuurimme estää meitä sulkemasta televisiota ja tekemästä jotakin järkevää, ja että tämän seurauksena meidän lajimme kehitysprosessi saattaa keskeytyä. Hän sanoo vaaran piilevän yhä houkuttelevammassa virtuaalitodellisuudessa, joka tarjoaa meidän primitiivisille aivoillemme oikotien jännittävien ärsykkeiden kokemiseen. Ja jos ymmärrämme Naishin tarkoittamalla virtuaalitodellisuudella myös sosiaalista mediaa, hänen ajatuksensa osuvat hyvin kohdalleen.

Naish sanoo, että meidän alitajuiset, vaistonvaraisesti toimivat aivomme eivät välitä pennin vertaa siitä, että nuo ärsykkeet ovat pelkkiä pikseleitä. Meidän aivomme eivät piittaa siitäkään, että me oikeastaan tiedostamme koko jutun huijaukseksi.

AVARUUSROMUN PITKÄ JA HILJAINEN YÖ 2.11.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:
JARGUNA: Reflexes of a Kaleidoscope (Prospettive Animiche)
ALIO DIE & LORENZO MONTANÀ: On the waves of fate - Part 1 (The Threshold of Beauty)
ALIO DIE & LORENZO MONTANÀ: On the waves of fate - Part 2 (The Threshold of Beauty)
RIHMASTO: Virran mukana (Tuntu)
MICROTUB: Chronic Shift (Chronic Shift)
MICROTUB: System Reboot (Chronic Shift)
ØJERUM: Første Sjæl (7 Sjæle)
ØJERUM: Anden Sjæl (7 Sjæle)
ØJERUM: Syvende Sjæl (7 Sjæle)
SAM ROSENTHAL with NICK SHADOW and STEVE ROACH: The Gesture of History (The Gesture of History)
SAM ROSENTHAL with NICK SHADOW and STEVE ROACH: Blood on the Snow II (The Gesture of History)
BYRON METCALF & MARK SEELIG: Persistent Visions (Persistent Visions)
VIDNA OBMANA: Landscape in Obscurity (Landscape in Obscurity)

  • Tanssi itsellesi terveemmät aivot

    Aivot voivat hyvin, kun keho ja mieli voivat hyvin.

    Käykö sinulle joskus niin, että erityisen stressaavan työpäivän jälkeen jätät liikunnan väliin ja sorrut lohdutukseksi roskaruokaan? Kotiin tultuasi kohdistat turhautumisesi puolisoosi ja uppoudut koko illaksi mököttämään päätteen ääreen. Yöllä uni ei tule, kun mietit elämäsi kurjuutta. Inhimillistä, mutta aivan väärin, jos ajattelet aivojesi terveyttä.

  • Avaruusromua: Tämänhän ymmärtää jopa nelivuotias lapsikin!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi, minä en ymmärrä tästä yhtään mitään! Näin sanoi Freedonian valtiota johtanut Rufus T. Firefly eli Groucho Marx elokuvassa Neljä naurettavaa naapuria. Jostakin syystä tuo klassikkoelokuva ja klassikkorepliikki tulivat mieleen albumista nimeltä Experimental Synth Kids. Rohkealla ja virkistävällä albumilla on nimensä mukaisesti lasten tekemää elektronista ja kokeellista musiikkia. Jopa nelivuotiaitten lasten. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Onko rivous uusi musta?

    Rivot jutut huvittavat, koska ne ovat tabu.

    Äitini korvat menevät välittömästi lukkoon, jos hän kuulee v-sanan. Hän ei hyväksy kiroilua tai alapääjuttuja lainkaan. Monille muillekin hänen sukupolvensa edustajalle tämä tabu on ehdoton. Hänen mukaansa törkeyksiä ja rivoa kieltä kuulee yhä useammin ja kaikkialla. Toisaalta monet nauttivat tabujen rikkomisesta. Kielletty kiinnostaa, estottomuus ja häpeästä vapautuminen tuottaa mielihyvää.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri