Magnus Lindberg: "Se mitä tehdään tänään, ei ole irti menneisyydestä"

RSO-festivaalin viimeinen konsertti on saanut nimekseen Juuret. Mitä musiikilliset juuret merkitsevät sinulle?

On hienoa, että festivaalin puitteissa kuullaan yksi oopperakin. Olen itse musiikillisesti kaikkiruokainen, eikä musiikin tarvitse olla jotain tiettyä tyyliä kelvatakseen minulle. Gluck on hyvin mielenkiintoinen säveltäjä tästä näkökulmasta katsottuna. Moni nykysäveltäjä jotenkin arastelee puhua klassisista säveltäjistä. Itse en pelkää myöntää, että nämä mestarit ovat oikeasti vaikuttaneet minuun, ja olen antanut heidän vaikuttaa. Ei se, mitä tänään tehdään, ole irti menneisyydestä.

Kun olen koko elämäni joutunut nykymusiikkia puolustamaan, olen huomannut seuraavan asian – tämä koskee erityisesti monimutkaisempaa musiikkia, kuten Stockhausenia. Jos hyppää Stockhauseniin kyytiin äkkiseltään, tuntematta lainkaan sitä mitä on tehty häntä ennen 1900-luvulla, se on aivan käsittämätöntä. Mutta jos matkan varrelta laittaa Tshaikovskin jatkeeksi Schönbergiä ja Stravinskya, ei Stockhausen olekaan niin täysin toiselta planeetalta (vaikka hän itse väittikin olevansa Siriukselta!). Stockhausen viihtyi omissa sfääreissään, mutta se oli hänelle eräänlainen imagoasia. Hän kieltäytyi ainakin julkisesti sijoittamasta itseään mihinkään historian jatkumoon. Sitten on sellaisia säveltäjiä kuin Xenakis, joka oli nerokas ja todella kiinnostava säveltäjä, mutta hän ei juurikaan tuntenut klassista musiikkia. Hänellä oli vaikeuksia lukea omien teostensa nuotteja!

Minulle on aina ollut tärkeää mahdollisimman laaja kentän hallinta. Samasta syystä olen aina mielelläni mukana tekemässä omaa musiikkiani, kun se vain on mahdollista. Suosittelen sitä nuorillekin säveltäjille: menkää ja tehkää, soittakaa omia sävellyksiänne! Siinä oppii käytännön muusikkoutta, samalla tavoin kuin ennen vanhaan tehtaan johtaja aloitti tsupparina.

Millaisia ajatuksia itselläsi on oopperan säveltämisestä?

Olen pitkään ollut kiinnostunut musiikin dramaturgisista ulottuvuuksista ja oopperasta. Aika ei vain ole toistaiseksi osunut kohdalleen, eivätkä ajatukset ole konkretisoituneet. Viime vuosiin asti tuotannossani on ollut vain vähän vokaalimusiikkia. On osittain sattumaakin, että se on jäänyt minulle muita lajeja kaukaisemmaksi. Keväällä -81, kun opiskelin Paavo Heinisellä Sibelius-Akatemiassa, minulle tuli semmoinen olo että halusin valmistua mahdollisimman pian. Niinpä sanoin Paavolle, että halusin tehdä kaikki loput opinnot pois ja saada diplomin kasaan. Paavo olisi toivonut, että olisin opiskellut vielä vuoden, jolloin olisimme keskittyneet vokaalimusiikkiin. Olen myös ajatellut, että jos Toimii-yhtyeessä aikanaan olisi ollut mukana laulaja, joka olisi tehnyt musiikkia samalla asenteella kuin me, se olisi ollut luonteva tie vokaalimusiikin pariin.

Kaikkien säveltäjien ei tarvitse tietenkään tehdä kaikkea, mutta silti ooppera on genre, jonka ehkä joskus haluaisin korkata. Oopperan mekanismi on mielenkiintoinen ja monitasoinen, ja se mahdollistaa paljon. Oopperoita säveltäneitä kollegoja seuraamalla olen myös huomannut, että oopperaksi ei voi säveltää mitä tahansa tekstiä, vaan sen pitää olla juuri oikea. Tällä hetkellä se antaa vielä odottaa itseään.

haastattelu Lotta Emanuelsson