Lähde kiehtovalle aikamatkalle 1920-1930-lukujen vilkkaaseen, kosmopoliittiin Viipuriin! Jatkokertomuksessa seikkailevat armenialainen viuluniekka Boris Sirpo ihailijoineen ja vihamiehineen, Pietarista paenneet emigranttimuusikot, operettidiivat ja teatterilaiset, salaperäinen soitinkeräilijä Viulu-Wahl, viulun ihmelapsi Heimo Haitto ja monet muut viipurilaiset kulttuuripersoonat.

Kun armenialainen Boris Wolfson vuonna 1914 tuli viulistiksi Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesteriin, hän vaihtoi pian saksalaiselta kalskahtavan sukunimensä toiseksi. Heinäkuun viimeisenä päivänä oli syttynyt maailmansota. Venäjästä ja Saksasta oli tullut vihollisia. Kääntämällä etunimensä nurinpäin hänestä tuli Boris Sirob.
Keväällä 1918 Suomessa käytiin verinen sisällissota. Valkoisten voittoa juhlittiin vappuna Viipurin Seurahuoneella, ja kosteissa juhlissa oli mukana myös Musiikin Ystäväin Orkesterin kapellimestari, säveltäjä Toivo Kuula. Syttyi riita, jonka päätteeksi Kuulaa ammuttiin Seurahuoneen pihalla. Säveltäjä kuoli saamiinsa vammoihin Viipurin lääninsairaalassa pari viikkoa myöhemmin, 18. toukokuuta.
Kuulan kuoleman jälkeen Musiikin Ystäväin Orkesteri ja sen oma orkesterikoulu lopettivat toimintansa. Ilman johtajaa jääneet muusikot ajelehtivat kaupungilla, säestivät elokuvia ja operetteja ja viihdyttivät ravintoloissa ja kahviloissa.

Työttömäksi jäänyt nuori perheenisä Boris Sirob päätti työllistää itsensä ja Pietarista paenneet emigranttiystävänsä. Heti syksyllä 1918 hän perusti Viipuriin Musiikkikoulun.
Boriksella riitti 1920- ja 1930-luvuilla Viipurissa kannattajia – ja varsinkin vastustajia. Hänen huonolle suomen kielelleen naurettiin, hänen nimestään ja syntyperästään tehtiin pilaa. Hänen alkuperäinen Wolfson-nimensä kuulosti juutalaiselta ja innosti erityisesti 1930-luvulla arvuuttelemaan hänen juuriaan.
Vastoinkäymisistä huolimatta Boris Sirobin Musiikkiopistosta tuli menestystarina. Kymmenen vuoden hiljaisuuden jälkeen Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesteri heräsi eloon ja aloitti Sirobin johdolla jälleen toimintansa.

Kun maailmankuulu viulutaiteilija Bronislaw Huberman kutsui keväällä 1932 Musiikkiopiston kamariorkesterin kanssaan Euroopan kiertueelle, Musiikkiopistosta tuli kaupunkilaisten ylpeys ja sen tulisieluisesta johtajasta viipurilaisten suuri suosikki.
Talvella 1934 Helsingissä järjestetty Viipurin Taideviikko oli ennen kaikkea viipurilaisen musiikkielämän näyttävä esittäytyminen, menestys, joka sai Boris Sirobin tuulettamaan:
– Parikymmentä vuotta sitten Viipurin 24-miehisessä orkesterissa oli vain yksi kotimainen soittaja. Nyt meillä on 48 soittajaa, joista vain yksi on muukalainen, hänkin kauan sitten Viipuriin kotiutunut.
Vuodenvaihteessa 1935 Boris Sirob suomensi monien muiden tavoin nimensä, hänestä tuli Boris Sirpo. Seurauksena häntä piikiteltiin nimensä “suomentamisesta”, sanottiin, ettei “hän sillä kuitenkaan voinut itseään muuttaa suomalaiseksi”.
Sirpon johtaman Viipurin Musiikkiopiston maine kiiri kuitenkin kautta maan ja huipentui talvella 1935, kun torniolainen veturinkuljettaja Aaro Haitto toi Sirpon kasvatettavaksi huippulahjakkaan 9-vuotiaan poikansa Heimon.

Huhtikuussa 1939, neljän vuoden ankaran harjoittelun jälkeen Heimo Haiton tähti syttyi Lontoossa, kun hän voitti kansainvälisen viulukilpailun.
Marraskuun viimeisenä päivänä viipurilaisten elämä mullistui täysin, kun pommit putosivat kaupunkiin. Talvisota oli syttynyt.
Lue koko tarina:
Osa 1 Muukalainen viuluniekka Boris Wolfson tulee kaupunkiin maailmanpalon syttyessä
Osa 2 Muukalainen viuluniekka kotoutuu kaupunkiin
Osa 3 Musiikin Ystäväin Orkesteri saa kuoliniskun
Osa 4 Ystävykset kielinero Andrej Rudnev ja säveltäjä Ernest Pingoud pakenevat kaupunkiin
Osa 5 Kanttori Tillin lapset saavat venäläiset soitonopettajat
Osa 6 Kansakoulunopettaja Aino Siukosen lauluääni soi kuin kukkopilli
Osa 7 Vakava säveltäjä Toivo Saarenpää tappelee viihdettä vastaan
Osa 8 Toivo Saarenpään Konsertti-Orkesterin tuskien taival
Osa 9 Kaupunki huumaantuu Sibeliuksen vierailusta
Osa 10 Mihin kanttori Oskari Tilli tarvitsee pullon Subrovkaa?
Osa 11 Lehtimies Leppo tutustuu kieltolain ja teekutsujen kulttuurikaupunkiin
Osa 12 Johtaja Boris Sirob kutsuu lehtimies Lepon lounaalle
Osa 13 "Pitää lähteä Viipuriin kuullakseen uutta musiikkia"
Osa 14 Vanhan musiikkiruhtinaan kuolema
Osa 15 Musiikin Ystäväin Orkesteri nousee kymmenen vuoden jälkeen siivilleen
Osa 16 Ihanat Terijoen kesät!
Osa 17 Soittajaromanssi äityy vakavaksi
Osa 18 Oudot voimat sabotoivat sekakuoro Päivän Laulun laskiaisjuhlaa
Osa 19 Willy Sirobin traaginen kuolema
Osa 20 Viulutaiteilija Bronislaw Huberman kutsuu Musiikkiopiston kamariorkesterin Eurooppaan
Osa 21 Eliitti peukuttaa Mannerheimin johdolla Viipurille
Osa 22 Viulun ihmelapsi Heimo Haitto tuodaan kaupunkiin
Osa 23 Musiikkiopiston opettajat nousevat kapinaan johtajaansa Boris Sirpoa vastaan
Osa 24 Pikku pelimanni Heimo Haiton kansainvälinen tähti syttyy
Osa 25 Taivas kaupungin yllä repeää 30. marraskuuta 1939
Osa 26 Jäähyväiset Viipurille
Löydä koko sarja osoitteesta yle.fi/viipurinmusiikki

Musiikin kevät 1918 – kohtaloita sisällissodan Suomessa laaja artikkelikokonaisuus saa jatkoa marraskuussa 2019, kun talvisodan syttymisestä tulee kuluneeksi 80 vuotta.
Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939 on jatkokertomus, joka vie aikamatkalle karjalaisen kaupungin musiikkielämään itsenäisen Suomen kahtena ensimmäisenä vuosikymmenenä. Kiehtovien tarinoiden tapahtumapaikkana sykkii vilkas, kosmopoliitti Viipuri.

Löydä sarja osoitteesta yle.fi/viipurinmusiikki
Facebook Yle Klassinen musiikki
Instagram Yle klassinen #viipurinmusiikki1918-1939
TOIMITUS Annukka Palmén-Väisänen AD - Laila Tarpila toimittaja - Tiina-Maija Lehtonen toimittaja ja tuottaja