Hyppää pääsisältöön

Netflixin elokuvat ja sarjat syntyvät miljardien velalla, Apple ja Disney haluavat apajille – meneillään on suoratoistosota, tästä on kyse

Kuva Stranger Things -sarjasta.
Stranger Things on yksi Netflixin jättisatsauksista, jonka jaksot maksavat noin kahdeksan miljoonaa dollaria. Kuva Stranger Things -sarjasta. Kuva: /All Over Press KulttuuriCocktail

Yhdysvalloissa on meneillään suoratoistosota, jossa Disney, HBO ja Netflix taistelevat satojen miljoonien katsojien ajasta. Samalla kulisseissa sijoitetaan elokuviin, joihin kukaan muu ei usko, ja velan määrä kipuaa miljardeihin. Jos rahan syytäminen loppuu, käy kalpaten.

He, jotka valittavat uusien ideoiden kadonneen elokuvissa, voisivat avata läppärinsä.

Kelpaisiko surumielinen toimintaelokuva mykästä amish-baarimikosta, joka työskentelee robottistrippiluolassa tulevaisuuden Berliinissä?

Tai kiinnostaisiko kolme ja puoli tuntia kestävä mafia-melodraama, jonka pääosissa on kolme yli 70-vuotiasta Hollywood-tähteä, jotka on kaikki digitaalisesti nuorennettu?

Molemmat ovat suoratoistopalvelu Netflixin uusia tuotantoja, ja molempia elokuvia yhdistää se, että ne olivat vuosia niin kutsutussa kehittelyhelvetissä. Toisin sanoen harva uskoi elokuvien tuottavan rahaa. Sitten Netflix antoi niille rahaa, kahmaloittain.

Kuva Irishman-elokuvasta
Robert De Niron ja Joe Pescin digitaalisesti nuorennetut hymyt Netflixin The Irishmanin -elokuvassa. Elokuva saa ensi-iltansa marraskuussa. Kuva Irishman-elokuvasta Kuva: �Netflix/Courtesy Everett Collection/All Over Press KulttuuriCocktail

Duncan Jones yritti saada amish-scifielokuvalleen Mutelle (2018) 15 vuoden ajan rahoitusta, tuloksetta. Veteraaniohjaaja Martin Scorsesen mafiaeepos The Irishman on ollut yli kymmenen vuotta vaikeuksissa: viimeksi Hollywood-studio Paramount hylkäsi elokuvan, kun sen budjetti paisui arviolta pariin sataan miljoonaan dollariin.

Scorsese on toistellut, että kukaan muu kuin Netflix ei olisi tehnyt hänen haluamaansa elokuvaa.

Suoratoistojätin rahankäyttö tuntuu nopealla vilkaisulla päättömältä. Netflix pumppaa elokuviin ja sarjoihin tasaisesti enemmän, kuin mitä ne tuottavat tilaajina. Firman taskuista valuu vapaana kassavirtana tänä vuonna rahaa arviolta kolme tai neljä miljardia dollaria.

Yhtiö satsaa tuotantoon enemmän kuin vaikkapa perinteisemmät pelurit, kuten Disney ja HBO. Tänä vuonna kulujen arvioidaan olevan järkälemäiset 15 miljardia dollaria.

Miten suoratoistojätti rahoittaa tämän kaiken? Velalla. Viimeksi viikko sitten Netflix ilmoitti myyvänsä kahden miljardin dollarin arvosta roskalainoja. Yhtiöllä on nyt velkaa liki 14 miljardin arvosta, ja määrä sen kuin kasvaa.

Johanna Aulénin kuvitus, jossa Netflixin taskusta valuu rahaa.
Johanna Aulénin kuvitus, jossa Netflixin taskusta valuu rahaa. Kuva: Johanna Aulén KulttuuriCocktail

Samalla Netflix näyttäytyy paperilla voitollisena. Selitys on kirjanpidossa: Yhdysvalloissa Netflixin kaltaiset viihdeyritykset voivat kirjata suurimman osan menoistaan tavanomaista myöhemmin.

The New York Times on havainnollistanut, että suositun Stranger Things -sarjan teko maksaa arviolta kahdeksan miljoonaa dollaria per jakso. Netflix maksaa summan etukäteen, mutta kirjaa kulut vasta kun jakso tulee pihalle. Siinä menee yleensä vuosi tai enemmän.

Firma toimii samoin kaikkien satojen tuotteidensa kanssa. Rahaa valuu siis jatkuvasti taskuista pois, mutta kulut kirjataan vasta tulevaisuudessa.

Ja tähän saakka suunnitelma on pitänyt: palvelulla on nyt yli 150 miljoonaa tilaajaa, ja toiveissa on, että jossain vaiheessa heidän maksamansa kuukausimaksut kääntyvät voitoiksi. Jos tilaajien määrä ei kasva riittävästi, käy kalpaten. Tänä vuonna Netflixin käyttäjämäärä kasvoi odotettua hitaammin ja osake notkahti heti.

Yhtiö ennustaa, että menee muutama vuosi ja velan tarve taittuu. Kaikki eivät tähän usko: esimerkiksi New Yorkin yliopiston professori Aswath Damodaran on sanonut, ettei liiketoimintamalli vaikuta kestävältä.

Damodaran mukaan yritys on kierteessä, jossa sen on pakko kuluttaa saadakseen pidettyä katsojansa. Jos se lopettaa rahan syytämisen, katsojat kaikkoavat.

Kuva Game of Thrones -sarjasta.
Game of Thronesin viimeinen kausi päättyi tänä vuonna HBO:lla. Tällä viikolla kerrottiin, että sarjasta on tulossa esiosasarja. Kuva Game of Thrones -sarjasta. Kuva: /All Over Press KulttuuriCocktail

Yhdysvalloissa puhutaan jo “suoratoistosodasta”. Sotametaforiin viehättyneet taloustoimittajat ovat myös nimittäneet tilannetta “sisällöntuotannon kylmäksi sodaksi”.

Netflixin kasvavat katsojamäärät ovat myllänneet viihdekentän uusiksi. New York Times on kirjoittanut, että Disney osti vastikään Foxin elokuva- ja studiot käytännössä Netflixin takia.

Nyt yritykset hamuavat yksinoikeuksia sarjoihin ja elokuviin.

Disney vetikin tänä vuonna omistamansa Marvel- ja Star Wars -elokuvat Netflixin ohjelmistosta. Yhtiö aloittaa pian oman suoratoistopalvelunsa Disney+:n, jonka vetonaulana on Star Wars -sarja The Mandalorian, josta toivotaan uutta Game of Thronesia.

Apple on julkaissut omansa, eli Apple TV +:n. Vastikään kerrottiin, että HBO Max aloittaa ensi vuoden toukokuussa. Taustalla on Warner Media, joten HBO Max saa kaikki sen elokuvat ja sarjat.

Jos siis haluat tulevaisuudessa katsoa Disneyn elokuvia, sinun on ostettava Disney+. Jos sinua kiinnostaa Harry Potterit tai Frendit, sinulla on oltava HBO Max.

Kuvituskuva, jossa Disney ja Apple taistelevat rahoista.
Kuvituskuva, jossa Disney ja Apple taistelevat rahoista. Kuva: Johanna Aulén KulttuuriCocktail

Viimeksi taistelukentältä uutisoitiin, että HBO:n Game of Thrones -sarjan taustalla olleet David Benioff ja DB Weiss eivät teekään Disneylle uutta Star Wars -elokuvatrilogiaa.

Twitterissä haistettiin ruudinkäryä ja huudeltiin, että Netflix on painostanut heidät pois Star Warsin parista.

Skip Twitter post

Arvioiden mukaan yksinoikeus Game of Thronesin luojien seuraaviin viihdetuotteisiin maksoi suoratoistopalvelulle 200 miljoonaa dollaria.

Netflix nappailee nyt rosteriinsa Benioffin ja Weissin kaltaisia tekijöitä: Firmalla on vastaavat sopimukset Gleen taustalla olleen Ryan Murphyn ja Greyn anatomian luojan Shonda Rhimesin kanssa.

Firmojen nokittelua on viihdyttävää seurata. Vai mitä olette mieltä seuraavasta passiivisagressiivisen vähättelyn taidonnäytteestä Netflixin Reed Hastingsilta, kirjurina The Washington Post:

“Disneysta tulee hieno kilpailija. Apple vasta aloittelee, mutta heilläkin tulee luultavasti olemaan joitain hienoja ohjelmia.”

“Joitain hienoja ohjelmia.” Voi melkein kuulla, miten Hastings myötätuntoisuutta esittäen taputtelee Applen päätä.

Hienoa piikittelyä löytyy myös osavuosikatsauksesta: “We compete with (and lose to) Fortnite more than HBO.”

Eli Fortnite-videopeli on varteenotettavampi kilpakumppani kuin muut suoratoistopalvelut.

Hymyilevä mies on Juho Kuosmasen ohjaama tositapahtumien innoittama elokuva nyrkkeilijä Olli Mäestä, jolla on edessään elämänsä tilaisuus.
Juho Kuosmasen Hymyilevä mies sai ensi-iltansa 2016. Yksi elokuvaa liehitelleistä oli Netflix. Hymyilevä mies on Juho Kuosmasen ohjaama tositapahtumien innoittama elokuva nyrkkeilijä Olli Mäestä, jolla on edessään elämänsä tilaisuus. Kuva: Kuokkasen Kuvaamo Yle TV1,Hymyilevä mies,Kotikatsomo: Hymyilevä mies

Verkkomedia Vulture on kirjoittanut, että Netflix on ristiretkellä, jotta se otettaisiin vakavasti.

“Ei ole, eikä koskaan ole ollut loogista tilannetta, jossa 160 miljoonan dollarin periodi-mafia-melodraama, pääosissa De Niro, Pacino ja Pesci tuottaisi rahansa takaisin perinteisellä mallilla”, Forbes kirjoitti heinäkuussa syksyn The Irishman -elokuvasta.

Elokuva tulee teattereihin 22. marraskuuta, mutta vain hetkeksi, pedatakseen Oscar-ehdokkuutta. Sen jälkeen The Irishmanin näkee vain suoratoistopalveluissa.

Suomalaisen Juho Kuosmasen Hymyilevä mies -elokuvalle tarjottiin maailmanlaajuista levitystä Netflixistä 2016, juuri ennen kuin elokuva voitti Cannesin Un certain regard -sarjan pääpalkinnon.

Elokuvan tuottaja Jussi Rantamäki sanoi STT:lle, että he sanoivat tarjoukselle ei.

“Summa oli niin suuri, että ilman Oscar-ehdokkuutta emme tule saavuttamaan kansainvälisistä myynneistä vastaavaa.”

Syynä oli Rantamäen mukaan se, että Netflixissä elokuva hukkuisi muiden nimikkeiden joukkoon. Netflixissä ei olisi samaa “prestiisiä” kuin elokuvateatterilevityksessä.

Suoratoistot yrittävät nyt tehdä kaikkensa, että Rantamäen kaltaiset tekijät ottaisivat ne vakavasti.

Kuva Okja-elokuvasta.
Bong Joon-Honin Okja sai ensi-iltansa 2017. Kuva Okja-elokuvasta. Kuva: /All Over Press KulttuuriCocktail

Välillä Netflixiä katsoessa tuntuu, että ohjelmapalvelu heittää rahaa vähän siihen sun tähän, etenkin jos tekijän nimi on tähtikimalteen peitossa. Palvelua kiinnostavat niin kutsutut prestiisielokuvat, eli Scorsesen The Irishmanit ja Alfonso Cuaronin Romat, ja niihin se tuntuu antavan tekijöille aika vapaat kädet.

Parhaimmillaan tuloksena on ison rahan vastavirran elokuvaa, jota ei näkisi missään muualla.

Yhtiö on esimerkiksi satsannut isosti eteläkorealaisen Bong Joon-Hon Okjaan (2017), joka on kuin Babe - Urhea possu -elokuva. Siis mikäli Babessa aiheena olisi ekoterrorismi ja possupäähenkilöä kuskattaisiin siinä teurastamolle.

“Netflixin ei tarvitse erikseen kertoa, että tätä elokuvaa ei olisi voinut tehdä Hollywoodissa. Okja on hieno, mutta se on myös tienvarsimainos taiteellisesta vapaudesta ja päättömän vapaamielisestä suhtautumisesta budjettiin”, yhdysvaltalaismedia The Verge on kirjoittanut.

Alan kisoissa menestyvät elokuvat ja sarjat ovat yritykselle mainoksia, jotka houkuttelevat lisää ihmisiä kuukausitilaajaksi.

Mediassa tavataan korostaa Netflixin suuria onnistumisia, kuten viime vuoden Oscar-voittaja Romaa ja vasta mainittua The Irishmania.

Huomionarvoista on, että suoratoistopalvelut eivät juurikaan tee jatko-osia aikana, jolloin juuri jatko-osat vetävät katsojia. Yksi syy on tietysti se, ettei yhtiöllä ole vielä tarpeeksi elokuvia, joista tehdä jatko-osia.

En bild från filmen Bird Box – två personer i vattnet med ögonbindlar.
Bird Boxin (2018) katsoi Netflixin mukaan 45 miljoonaa ihmistä ensimmäisen viikon aikana. En bild från filmen Bird Box – två personer i vattnet med ögonbindlar. Kuva: ©Netflix/Courtesy Everett Collection/All Over Press Netflix,Bird Box

Tämän vuoden Netflixin Oscar-ehdokkaita ovat esimerkiksi Scarlett Johanssonin tähdittämä The Marriage Story ja Eddie Murphyn Dolemite is My Name. Eddie Murphy muuten tiettävästi neuvottelee stand up -spesiaalin nauhoituksesta Netflixille. Summaa voi vain arvailla.

Sanomattakin on selvää, että antamalla tavallista vapaammat kädet tekijöille, Netflixin tarjontaan päätyy myös joukko vähemmän mietittyjä elokuvia.

Palvelussa on esimerkiksi riemastuttava määrä kohtuullisen isolla rahalla tehtyjä scifi-elokuvia, jotka eivät olisi saaneet samanlaista rahoitusta muualta. Ehkä syystä.

Kuva Mute-elokuvasta.
Netflixin Mute, pääosassa Alexander Skarsgård, oli floppi. Kuva Mute-elokuvasta. Kuva: /All Over Press KulttuuriCocktail,Mute

Yksi hyvä esimerkki on Duncan Jonesin Mute. Netflix pelasti elokuvan, joka lillui vuosia kehittelyhelvetissä. Tuloksena on ideoita tirskuva, mutta sekava ja pateettinen scifi-mössö amish-kostajasta tulevaisuuden Berliinissä.

Jones itse iloitsi Twitterissä, että suoratoistossa ei tarvitse miellyttää "homogeenista möykkyä", eli massaa.

Skip Twitter post

Olen iloinen, että joku rahoittaa elokuvan kaltaisia kokeiluja, vaikka toteutus ei olisikaan korkealentoisten ideoiden tasolla.

Oletko kuullut Mutesta? Jos et, se ei ole ihme. Se nimittäin hukkuu tarjontaan.

Voit keskustella aiheesta kommenteissa viikon artikkelin julkaisusta.

Kommentit