Hyppää pääsisältöön

Ensimmäinen Päätalo-filmatisointi Viimeinen savotta on viihdyttävä ja nostalginen matka menneeseen Suomeen

Jyrki Kovaleff Edvin Laineen Päätalo-filmatisoinnissa Viimeinen savotta (1977).
Vikke Nilo (Jyrki Kovaleff) lepää heinäladossa kesäiltana. Jyrki Kovaleff Edvin Laineen Päätalo-filmatisoinnissa Viimeinen savotta (1977). Jyrki Kovaleff,Edvin Laine,Kalle Päätalo,Viimeinen savotta

Ensimmäinen Päätalo-filmatisointi kulkee nostalgisesti ja lähdeteoksille uskollisesti 1900-luvun alusta 1960-luvulle, veteraaniohjaaja Edvin Laineen varmaotteisessa ohjauksessa.

Kirjailija Kalle Päätalon (11.11.1919 - 20.11.2000) syntymästä tulee kuluneeksi 100 vuotta. Yle Teema haluaa kunnioittaa suositun ja rakastetun kirjailijan uraa näyttämällä Kino Suomessa todellisen tv-harvinaisuuden: Viimeinen savotta (1977) on esitetty televisiossa edellisen kerran vuonna 1985. Valmistumisvuonnaan elokuva oli koko vuoden katsotuin kotimainen.

Kalle Päätalon teoksia on dramatisoitu elokuviksi suhteellisen vähän, kun ottaa huomioon teosten määrän ja suosion suomalaisten keskuudessa. Jo 1940-luvulla elokuvaohjaajanuransa aloittanut Edvin Laine ohjasi 1970-luvulla kaksi Päätalon romaaneihin perustuvaa elokuvaa. Viimeinen savotta (1977) perustuu päätalon teoksiin Viimeinen savotta (1966) ja Kairankävijä (1968) ja Ruskan jälkeen (1979) teokseen Mustan lumen talvi (1969). Nuorempaa ohjaajasukupolvea edustanut Mikko Niskanen ohjasi Iijoki-sarjan teoksista Huonemiehen poika (1971), Tammettu virta (1972) ja Kunnan jauhot (1973) tv-sarjan ja elokuvan Elämän vonkamies (1986). Tarina jatkui Niskasen elokuvassa Nuoruuteni savotat (1988), jonka pohjana ovat Kunnan jauhot ja sitä seuranneet teokset Täysi tuntiraha (1974) ja Nuoruuden savotat (1975).

Huutolaispoika Vikke Nilosta kertova elokuva on nostalginen katsaus paitsi menneeseen Suomeen myös entisaikojen elokuvakerrontaan. Veteraani Edvin Laine on ohjannut elokuvan tarinaa ja perinteitä kunnioittaen, näyttelijät artikuloivat selkeästi ja tekevät ymmärrettäviä ja nokkelia karikatyyrejä. Peltomaisemat ja pitkospuut vievät vanhempien ja isovanhempien lapsuudenmaisemiin, tarina kiertyy 1900-luvun alusta aina 1960-luvulle saakka. Pääpaino on Viken lapsuudessa huutolaispoikana ja sen jälkeen tukkijätkänä 1920-30-luvuilla. Ainoastaan elokuvan loppu sijoittuu Viken vanhuuteen, 1960-luvulle, jolloin vaellusvuodet ovat ohi ja rakennemuutos on niellyt uitot ja savotat.

Näyttelijäkaarti on täynnä aikansa valioita: Olavi Ahonen, Jussi Jurkka, Ritva Valkama, Leni Katajakoski, Risto Mäkelä, Kauko Helovirta, Helge Herala, Elsa Turakainen, Pekka Autiovuori, Leo Lastumäki... Moni näyttelijöistä oli tullut katsojille tutuksi television komediaviihteestä, ja replikoinnin rytmitys onkin nasevaa ja reippaasti etenevää. Pikkuisessa roolissa rippikoululaisena replikoi myös nuori Matti Pellonpää.

Pääroolissa aikuista Vikkeä esittää Jyrki Kovaleff (1954-2009), hänkin tuolloin yleisölle tv:stä tuttu koomikkokasvo. Kovaleff oli jo varhain varma näyttelijänkutsumuksestaan, ja hän pääsikin poikkeuksellisesti jo 15-vuotiaana Tampereen yliopiston ammattinäyttelijäkurssille vuonna 1969 – näyttelijäkoulutus oli alkanut yliopistolla vain pari vuotta aiemmin. Kaksi ja puoli vuotta kestäneen koulutuksen jälkeen Kovaleff sai välittömästi kiinnityksen Helsingin kaupunginteatteriin, jossa hän työskenteli koko uransa ajan. Ensimmäiset kosketukset elokuvanäyttelemiseen tulivat avustajana jo teini-iässä elokuvissa Täällä Pohjantähden alla (1968), Päämaja (1970) ja Haluan rakastaa, Peter (1972).

Suuren yleisön suosikiksi Kovaleff päätyi television kautta: hän oli Spede-Show'n vakiokasvo vuonna 1974 ja Speden tuottaman Sämpy-komediasarjan toinen päähenkilö vuosina 1975-1979. Ensimmäinen elokuvapäärooli oli myös Spede-tuotannossa, elokuvassa Viu-hah-hah-taja (1975), ja sitä seurasivat Viimeinen savotta (1977) ja Ruskan jälkeen (1979). Niiden jälkeen Kovaleff nähtiin sivurooleissa niin Turhapuroissa kuin muissakin elokuvissa, ja hänen ääntään kulltiin lukuisissa animaatioissa. Vikkeä lapsena elokuvan alussa esittä Jyrki Kovaleffin pikkuveli Torsti Kovaleff.

Elokuvan vanhanaikaista nostalgian tuntua ylläpitää 72-vuotiaan Edvin Laineen lisäksi muukin tekijäkaarti, muun muassa liki kahdeksankymppinen tuottaja Risto Orko ja 67-vuotias säveltäjä Harry Bergström, joka teki ensimmäisen elokuvamusiikkinsa vuonna 1936 Vaimokkeeseen. Bergströmin kansanmusiikkia taidokkaasti mukaeleva musiikki tuotti hänelle Jussi-palkinnon, mutta jäi iäkkään säveltäjän viimeiseksi elokuvatyöksi. Elokuvasävellyksiä Bergströmille kertyi pitkän uran aikana kaikkiaan 73.

  • Viimeinen savotta (1977). Rooleissa Jyrki Kovaleff, Olavi Ahonen, Leni Katajakoski, Torsti Kovaleff, Kosti Klemelä, Jussi Jurkka, Leo Lastumäki, Risto Mäkelä, Elsa Turakainen, Kauko Helovirta, Helge Herala, Pekka Autiovuori, Ritva Valkama, Elsa Turakainen, Mauno Blomqvist, Leo Lastumäki, Matti Pellonpää. Käsikirjoitus Kalle Päätalo ja Juha Nevalainen. Kuvaus Olavi tuomi. Leikkaus Juho Gartz. Ohjaus Edvin Laine. Tuotanto Suomi-Filmi Oy.

Yle Teema

Teema Twitterissä ja Facebookissa