Hyppää pääsisältöön

Hullun huonoa asumispalvelua

Mielenterveyskuntoutujien asumispalvelut ovat retuperällä, karuimmillaan pelkkää säilytystä.

Marja Kuronen, aluehallintoylilääkäri, Itä-Suomen aluehallintovirasto: Tää ihmisryhmä jää ensin pois kun karsitaan.

Asukkaat ovat niin sairaita, etteivät itse kykene pitämään puoliaan. Omaiset eivät koston pelossa uskalla kertoa epäkohdista.

Riitta: Pelkään, että se vaikuttaa poikani hoitoon, jos kyseenalaistan tämän hoidon.

Asumispalvelut ovat iso bisnes. Yksiköiden omistus on viime vuosina keskittynyt isoille terveysjäteille. Yritykset valehtelevat valvojille ja viivyttelevät epäkohtien korjaamisessa.

Markku Salo, YTT, vapaa tutkija: Liiketaloudelliset periaatteet on nyt se, joka määrittää sitä mitä asumispalveluissa tapahtuu, et hieman kärjistäen vois sanoo näin et liiketaloudelliset periaatteet IN, mielenterveyskuntoutus OUT

HULLUN HUONOA ASUMISPALVELUA

Katriina Karhilo: 14-vuotiaana puhkes anoreksia, söin vaan munia ja pähkinävoita. Mulla oli pakkomielle et täytyy laihtua niinku Twiggy, joka oli tämmönen pieni laiha nainen.

Katriina Karhilo sairastaa skitsofreniaa. Hän asuu Alvila-kodissa Helsingissä.
Alvila-koti tarjoaa tehostettua palveluasumista eli ympärivuorokautista hoivaa 24 asukkaalle. Heillä on vakavia mielenterveyden ongelmia kuten skitsofreniaa ja masennusta.

Tuettuun asumiseen siirrytään usein psykiatrisesta sairaalasta tai muusta syystä, jos henkilö ei kykene asumaan itsenäisesti.

Katriina Karhilo: Koska mulla oli tota hirveen vaikee hoitaa asiat yksin kotona ja ei ollu yhtään hoitajaa eikä mitään kenelle voi puhua. Olin aivan yksin ja … ei ollu ystäviä eikä ollu tunnelmaa, ei mitään, et rouva Simonen kävi siivoamassa meillä mut nyt hän on eläkkeellä, hän on lopettanu. Ja se ois ollu liian vaativaa hoitaa se talous itsenäisesti yksin.

Katriina Karhilo: Suurimmaks osaks olen tyytyväinen ollu kaikkeen mikä täällä on. Tietysti jotkut mitä täytyy tehdä ne vaatii multa aika paljon ponnistuksia, tietyt asiat niinku kaupassa käynti tai tukan pesu tai imurointi niin vaatii aika paljon semmost keskittymistä. Ja sitä mä en oo hirveen hyvä siinä ni se on ehkä vähän vaikeet välillä.

Katriinalla on ollut onnea, hän asuu yksikössä, jonka hoitajamitoitukset ovat kunnossa. Asumispalveluissa asuu noin 8000 mielenterveyskuntoutujaa. Moni saa hyvää hoivaa hyvässä ympäristössä. Mutta yhä useammassa asumisyksikössä on samanlaisia ongelmia kuin vanhustenhuollossa.

Markku Salo on tutkinut mielenterveyspalveluiden markkinoita 2000-luvulla. Vielä vuosituhannen alussa asumispalveluita tuottivat yritysten lisäksi kunnat kunnat sekä alan järjestöt ja säätiöt.

Markku Salo, YTT, vapaa tutkija: Vuonna 2005, 37% asumispalveluista oli pienyrittäjien tai osakeyhtiöiden tuottamia palveluita. Tänä päivänä täst ei ole mitään semmosta luotettavaa tilastotietoa mut me liikutaan tuol 70-80 % koko siis palvelumarkkinoista. Niin ne on nyt yksityisten voittoa tavoittelevien toimijoiden hallinnassa.

Asumispalvelubisneksessä on noin 250 palveluntuottajaa, yksiköitä on vajaa 500. Viime vuosina isot terveysjätit Attendo, Esperi ja Mehiläinen ovat ostaneet pieniä yrityksiä ja vallanneet markkinoita. Niillä on hallussaan jo noin 40 prosenttia yksiköistä ja yli puolet asiakaspaikoista. Osa epäkohdista johtuu Salon mukaan alan keskittymisestä.

GRAFIIKKA:
ASIAKASPAIKKOJA YHTEENSÄ NOIN 8000
joista
Attendo: 1900
Esperi: 850
Mehiläinen: 1800
yhteensä: 4550 asiakaspaikkaa

noin 55 % kaikista asiakaspaikoista

Markku Salo: Jopa lähiesimiehistä tulee tämmösiä talouden kirjanpitäjiä, heidän pitää laskee koko ajan sitä että tuleeko näistä palveluista, onks meillä riittävästi asukkaita, tuleeks näistä riittävästi tuottoa ja se sillä tavalla syöpyy syövän lailla voiton tavottelu pitkään sairastaneiden ihmisten arkeen

Asukkaat maksavat asumisesta vuokraa, aterioista ja hoivasta maksetaan erikseen. Asukkaille tulisi laatia henkilökohtainen kuntoutumissuunnitelma, joka monilla tähtää siihen, että henkilö oppii hoitamaan arjen asioita itsenäisesti. Hoivan ammattilaiset kuten erikoissairaanhoitajat, geronomit ja lähihoitajat joutuvat kuitenkin tekemään kaikkea muutakin kuin hoivatyötä.

Markku Salo: Ohjaajan työ tänä päivänä ,se ei ole sitä henkilökohtasta tukityötä ja hyvinvointityötä sen asiakkaan elämäntavotteiden edistämistä, se ei oo niinku se ykkösasia. Samaan aikaan nää ohjaajat joutuu lämmittämään ruokia, siivoomaan, tekemään erinäköisiä talonmiehen ja isännöitsijän, kiinteistöhuollon töitä.

Hessu Sipposen elämä romahti 2010-luvun alussa.

Hessu Sipponen: Kellokosken suljetulle osastolle Kellokosken mielisairaalaan, psykiatriseen sairaalaan. Sieltä tää lähti tää koko mun asia.

Sipponen kärsi vakavasta masennuksesta, taustalla oli päihdeongelmia. Useiden kuukausien pituiselta sairaalajaksolta ei ollut paluuta omaan asuntoon.

Hessu Sipponen: Mun toimintakyky oli kadonnut. Arjessa selviytyminen, sitä ei ollut oikeastaan olenkaan. Mä en osannut keittää kahvia, keittää puuroa. En osannut huolehtia itsestäni.

Sipponen kärsi myös muistiongelmista. Aluksi avun pyytäminen oli vaikeaa, myöhemmin hän tunsi tarvitsevansa apua kaikkeen.

MOT: Kuinka paljon sillä henkilökunnalla oli sulle aikaa? Saitko esimerkiksi keskusteluapua?
Hessu Sipponen: Todella vähän. Äärimmäisen vähän oli aikaa. Eli vaikka oltiin sanottu, että ylihuomenna, muutaman päivän päästä tai tiettynä päivänä ensi viikolla, niin se tarkoitti minun osaltani siinä kunnossa, missä kunnossa mä olin, sitä, että okei, jos tää on tilanne, niin en mä sit mee. Mä yritän tässä nyt jotenkin selviytyä. Sitten saattoi tapahtua jotain. Se mun, tavallaan se mielentila, mun pinna kiristyi päivä päivältä entistä enemmän ja sit siihen pinnan kireyteen sitten reagoitiin.

Outi Lindgren-Näsman, ohjaaja: Mennään nyt sinne kauppaan, ei ole kovin pitkä lista.
Miten sä oot kokenut kaupassa käynnin?
Katriina Karhilo: Vähän ahdistavana mutta hyvänä.
Outi Lindgren-Näsman: Sit ainakin pääset ylös.
MOT: Mikä siinä on ahdistavaa?
Katriina Karhilo: Ehkä se, että tarvii kantaa hirveesti tavaraa kotiin.
Tanja: Mä tykkän kantamisesta.
Katriina Karhilo: Niin, kaikki ei tykkää.

Asumisyksikköjä valvovat aluehallintovirastot ja Valvira. Valvonta on pitkään perustunut tehtyihin epäkohtailmoituksiin. Niitä on vuosittain tehty vain muutamia, mielenterveyden ongelmista puhumiseen liittyy edelleen häpeää.

Marja Kuronen, aluehallintoylilääkäri, Itä-Suomen aluehallintovirasto: Kun on psykiatrina pitkään työskennellyt, niin on oikeastaan aika yllättänytkin, miten vahvalta tää stigma edelleen jotenkin tuntuu, ihan sieltä yksittäisistä palvelukäyttäjästä aina aina jopa valvonnan ylimmille portaille asti, niin tämä asia on jollain tavalla katveessa. Monelle se sairaus on jo sellainen, että he eivät lähde puolustamaan omia oikeuksiaan millekään barrikadeille vaan he ovat tyytyneet monet niihin olosuhteisiin mitä annetaan.

Myös omaiset ovat olleet vaiti. Riitan poika sairastui skitsofreniaan 2000-luvun alussa. Sairaalajakson jälkeen hän muutti mielenterveyskuntoutujien asumisyksikköön.
Riitta ei halunnut antaa haastattelua kasvoillaan tai nimellään.

Riitta: Koston takia, koska pelkään, että se vaikuttaa poikani hoitoon, jos kyseenalaistan tämän hoidon. Siellä on ja siinä on myöskin se laitosvalta. Kun on tehty näin, niin tehdään näin.

Pojalla on diabetes, jonka hoito vaatii säännöllistä ateriarytmiä.

Riitta: Kerran olin paikalla, kun poikani meni syömään. Pikkuisen oli ylittynyt se aika. Keittiöstä kuului: ”Myöhästyit”. Poika lähtee pois ilman ruokaa ja hänellä on diabetes. ää ei ole yksittäinen tapaus.

MOT: Mihin askareisiin ja asioihin poikasi päivän aikana siellä osallistuu?
Riitta: Tällä hetkellä ei mielestäni mihinkään. Hän on siellä omassa asunnossaan. Omatoimisesti käy vaikkapa kävelyllä. Mutta se on aika tylsää ja pitkästyttävää ja todellakin niin kuin säilytystä.

Vuosina 2017-2018 Valvira ja Avi valvoivat mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumispalveluita. Yksiköihin tehdyillä ohjaus- ja valvontakäynneillä kävi ilmi, että yleisimmät ongelmat olivat henkilökunnan puute ja laitosmainen toimintakulttuuri.
Epäkohtailmoituksia alkoi tulla vasta viime keväänä vanhustenhoidon kriisin seurauksena. Lokakuun alussa viranomaisilla oli vireillä 43 valvontaa. Se on moninkertainen määrä aiempiin vuosiin verrattuna. Puutteiden lista on pitkä.

Marja Kuronen, aluehallintoylilääkäri: Meillä on potilasturvallisuuden vaarantumisia, itsemääräämisoikeuden puutteita, johtamisen puutteita, työtoiminnan puutteita, monenlaisia epäkohtia.
MOT: Mitkä ovat vakavimpia kohtaamiasi epäkohtia?
Marja Kuronen: Ihmistä ei ole lähetetty asianmukaisesti jatkotutkimuksiin vakavan somaattisen sairauden yhteydessä, vaan aloitettu toimintayksikössä epäasianmukainen lääkitys. Vasta sitten, kun tilanne on edennyt jo aika pitkälle, niin muu terveydenhuollon henkilöstö on ymmärtänyt, että tässä tarvitaan erikoislääkärin tutkimusta ja yliopistosairaalan arviointia ja tällaisia tapauksia on tullut esille.

Hessu Sipponen: Mulla oli niin kuin välilevyjen välit oli kulunu. Mulla alkoi ne säryt muodostua niin koviksi, että se aiheutti unettomuutta, puhtaasti fyysiset säryt. Niin sitähän ei niin kuin uskottu ollenkaan alkuvaiheessa millään tavalla.

Sipponen ei ole kokemuksineen yksin. MOT on puhunut useamman mielenterveyskuntoutujan ja omaisen kanssa asumisyksiköiden epäkohdista. Leimautumisen pelosta he eivät ole antaneet haastattelua.

Grafiikka:
"Serkku sairasti skitsofreniaa. Hänen lonkkansa murtui. Lonkka ei alkanut kuntoutua, serkku valitti kipuja, mutta häntä ei otettu todesta. Hänelle sanottiin vaan, että yritä kävellä. Myöhemmin toisessa sairaalassa todettiin, että koko lonkkanivel pitää vaihtaa."

”Tiesin että lapsellani oli lääkkeitä jemmassa omassa huoneessaan. Soitin ohjaajille
ja ilmaisin huoleni. He eivät ottaneet minua todesta. Seuraavana yönä lapsi yritti itsemurhaa ja otti yliannostuksen lääkkeitä.”

Ongelmia lisää myös se, että yksiköihin on sijoitettu asukkaita, joilla ei ole mielenterveysongelmia.

Marja Kuronen, aluehallintoylilääkäri: Siellä on kuitenkin esimerkiksi neurologisia potilaita, joiden lähtökohta ei ole minkäänlainen niin kuin mielenterveysongelma lähtökohtaisesti vaan vaikka vaikeahoitoisuus aivoinfarktin jälkeen. Tai päihdeongelmaisia sijoitetaan aika paljon tähän mielenterveyspalveluasumiseen ja sanotaan, että se kuuluu siihen mielenterveysongelmakenttään, mutta on myös ihan selkeesti tapauksia, jossa ihan pelkästään päihdeongelmia, luvanvastaisia sijoituksia.

Asukkaiden itsemääräämisoikeutta rikotaan toistuvasti.

Marja Kuronen: Eli suljetaan ovet vaikka mielenterveyspotilaan kulkea, että tuota käytetään näitä suljetun osaston menetelmiä, vaikka vuokra-asumisesta on juridisesti kysymys ja se on aika sietämätön.

Mielenterveyskuntoutujien asumispalvelu on kuntien tilaamaa. Tämä asettaa kunnat kaksoisrooliin.

Lilli Autti, ylitarkastaja, Valvira: He on palvelun järjestäjiä ja samalla he on palvelun valvojia ja se voi johtaa ehkä siihen et aktiivisesti ei sitten valvota sitä toimintaa. Joskus on silläkin tavalla, et kunta voi ehkä tietääkin epäkohdista, mutta sijottaa kuitenkin edelleen asukkaita tämmöseen yksikköön sen takia, että on niinkun taloudellinen kysymys tai sitten tässä kunnassa ei oo kehitetty palveluja ja niitä muita ei oo tarjolla.

Aluehallintoviraston psykiatrin mukaan kunnat viis veisaavat mielenterveyskuntoutujien palveluista.

Marja Kuronen, aluehallintoylilääkäri: Kunnilla on varmaan suuria vaikeuksia ymmärtää tämän ihmisryhmän tarpeet. Mä oon niin kuin ajatellut sitä, että siellä ei välttämättä ole tosiaan sellaista osaamista. Ja joku sosiaalijohtaja oli sanonutkin, että tuota heidän kilpailutuksessaan 2/3 tulee hinnasta ja yksi kolmasosa laadusta, mutta koska mä en ymmärrä laadusta mitään, niin se tulee pelkästään hinnasta. Tällaista ei sais enää olla. Täytyy ymmärtää, että mitä ostaa. Ja mikä on se laatu.

Outi Lindgren-Näsman, ohjaaja: Moi, tulin kotikäynnille.
sul on aika siistii täällä, ootsä siivonnu.
Katriina Karhilo: Olen siivonnut vähän aikaa sitten. Lakana ja pyykit on tehnyt.
Outi Lindgren-Näsman: Eli lakanat on vaihdettu, katotaan.

MOT: Mikä tän Outin rooli sun elämässä on?

Katriina Karhilo: Outi on aivan ihana, vähän semmonen äitifiguuri kun äiti on kuollu ja isä on kuollu ni hänki voi vähän auttaa siinä tilanteessa jonkun verran. Et voi muistella niit omii lapsuushetkiä tommosii äidin kanssa. Ja omahoitaja tietenki hoitaa et kaikki on kunnossa, edunvalvojan rahahuolet on kunnossa ja et Alvilan elämä menee hyvin ja - - - Saisko yhtään lisää?(Kahvia)
Mä rakastan, mä itseni, sen takia mun nimi olis Kulta Katriina… mul meni aikasemmin 10 kuppii päiväs mul meni.

Valvontapäätöksistä selviää, että epäkohtien korjaamiseen voi mennä pitkään. Valvontaprosessi voi kestää kaksikin vuotta. Ongelmia on niin isoilla kuin pienilläkin hoivayrityksillä.
Lilli Autti, ylitarkastaja, Valvira: Semmonen kunnioitus näitten valvontaviranomasten päätöksiin ei oo enää samanlaista kun ennen. Että ei lähdetäkään sit tekemään niitä korjauksia niin nopeasti kun aikaisemmin.
MOT: No miten tää kunnioituksen puute muutenkin on näkyny?
Lilli Autti: No kyllä me ollaan ikävä kyllä huomattu sitten semmonen, kun on käyty valvontakäynneillä, että valvontaviranomasille, meille on suoraan valehdeltukin niistä asioista mitä on. Mut me ollaan sit saatu ne selville eri asiakirjoista ja sitten haastattelemalla henkilökuntaa.

Valehteluun on törmännyt myös aluehallintoviraston psykiatri.

Marja Kuronen, aluehallintoylilääkäri: Kyllä meille myös valehdellaan. Palvelutuottaja voi väittää, että hän ei käytä henkilöitä, joilla ei ole asianmukaista koulutusta ja sitten seuraavassa hetkessä käy ilmi, että täysin lääkehuoltoon kouluttamaton osallistuu lääkehoitoon yrittäjän tai vastuuhenkilön määräämänä.

MOT: No minkälaisia seuraamuksia tämmöisestä sitten on?
Kuronen: No tämmöinen toiminta ei ole sallittua ja se pitää korjata. Ensin me tietysti lähdemme siitä, että palveluntuottaja korjaa ne epäkohdat ja raportissa listaamme ne asiat, että mistä on tultava selvitys, miten on toteutettu muutos näissä epäkohdissa, jota aluehallintovirasto on huomannut.
MOT: Mutta siinä on se yrittäjä jo saattanut säästää pitkän pennin, että hän ei ole noudattanut niitä sääntöjä ja ohjeita, että hän on jo voittanut siinä.
Kuronen: Meidän pitää tässä katsoa siihen tulevaan ja katsoa että tuleva toiminta olisi lainmukaista.

Riitta: No heillä oli sitten retki johonkin ja tuota poikani oli kovasti siitä innostaa ja puhunut hoitajillekin, että hän lähtee sinne mielellään. Retkipäivä tuli ja poikani meni linja-autolle, niin sanottiin, että ethän sinä pääse mukaan, sinä et ole laittanut ruksia listaan. Poika hämmästyi aivan kovasti, koska hän oli ilmaissut, että hän haluaa retkelle, mutta ei päässyt. On aika julmaa, jos ollaan tämmöisessä asumisyksikössä. Ei hän tarvitsisi sitä asumisyksikköä, jos hän kaikki ruksit muistaisi laittaa.

Markku Salo haastatteli tutkimustaan varten niin asukkaita, työntekijöitä kuin palveluiden tilaajia. Haastatteluissa korostuivat kilpailutuksen ongelmat. Kunnat eivät välttämättä aina edes ymmärrä, mitä palvelua ne ovat ostaneet.

Markku Salo, YTT, vapaa tutkija: Eteläsuomalaisen kaupungin esimies havaitsee yhtäkkiä, puolisattumalta kuulee, että tässä Mehiläisen yksikössä ei ole ollutkaan, se ei ollutkaan tehostetun palveluasumisen yksikkö, mikä käytännös tarkottaa sitä, et siel ei ole yövuorossa ollut yhtään työntekijää. Mut siitä oli kuitenkin vuoden päivät maksettu.

Salo laski hintaeron tehostetun ja palveluasumisen välillä.

Salo: Kaupunki lahjotti Mehiläiselle 350 tuhatta euroa tän yhden vuoden aikana ja sitten kaupungin virkamies totes mulle että ”No eihän meidän kannata ruveta rettelöimään tai käymään oikeutta Mehiläisen juristien kanssa että siitä tulee pitkä ja kallis prosessi”, niin mieluummin lahjotetaan. Ja tää näyttää sen että mihin sokea luottamus voi johtaa.

GRAFIIKKA
Emme tunnista tapausta sitaatista. Kaikissa tehostetun palveluasumisen yksiköissämme on yöhoitaja.
hoivapalveluista vastaava johtaja Niklas Härus, Mehiläinen

MOT pyysi haastattelua kaikilta isoilta toimijoilta, Attendolta, Esperiltä ja Mehiläiseltä. Yhtiöt kieltäytyivät tv-haastattelusta, he vastasivat kysymyksiin vain sähköpostitse.

GRAFIIKKA:
Epäkohtailmoitus ei väistämättä tarkoita sitä, että toiminnassa olisi tosiasiallisesti epäkohtia, mutta suhtaudumme niihin aina vakavasti.
Satu Louejoki mielenterveyspalveluiden aluejohtaja, Attendo

Otamme jokaisen epäkohdan ja puutteen vakavasti - - - seuraamme nykyisin yksiköidemme poikkeamia keskitetysti.
yhteiskuntasuhdejohtaja Heini Pirttijärvi, Esperi

Otamme hyvin vakavasti kaiken toimintaamme liittyvän palautteen ja olemme ryhtyneet toimenpiteisiin esiin nostettujen epäkohtien osalta.
hoivapalveluista vastaava johtaja Niklas Härus, Mehiläinen

Haastattelu ei mahtunut myöskään hallinnonalan korkeimman poliittisen päättäjän, perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun aikatauluun.

Marja Kuronen, aluehallintoylilääkäri: Siellä näkyy kentällä jonkin verran myös sellaista väsymistä, koska nää muutokset on ollut isoja ja ja vastuuhenkilöitä on vaihtunut aika paljon, näitten ostojen jälkeen. Ja sitten se mikä tietysti valvontaviranomaista huolestuttaa on se, että jonkun verran on ollut nähtävissä sitä, että tämmöisen oston jälkeen henkilöstö onkin pyritty supistamaan ja esim. tukipalveluja vähentämään ja ruokapalveluja ulkoistamaan ja ne vaikuttaa pikkuhiljaa sitten moneen asiaan.

Salon mielestä parasta kustannussäästöä olisi entistä laadukkaampien mielenterveyspalveluiden tarjoaminen.
Markku Salo: Me nähdään kansainvälisistä mielenterveystyön kehityksistä, että avohoitokeskeinen mielenterveyspalvelujärjestelmä on edullisempi kun laitoskeskeinen järjestelmä. Tietyn siirtymävaiheen jälkeen kustannuksissa on pystytty säästämään ja myöskin palvelun laatua ja ihmisten hyvinvointia on pystytty parantamaan.
Tästä huolimatta asumisyksiköt ovat muuttuneet laitosmaisemmiksi, sillä niiden paikkamäärä on lisääntynyt.

Markku Salo: Vuonna 2005 tälläsessä asumisyksikössä asu noin 13 asukasta keskimäärin. Tänä päivänä tää luku on yli kolminkertanen.

Kilpailutusten jälkeen asukkaita on siirretty monien satojen kilometrien päähän edellisestä asuinpaikasta. Muutto ei ole mielenterveyskuntoutujalle mikään läpihuutojuttu. Hessu Sipposella on tästä omakohtaisia kokemuksia.

Hessu Sipponen: Taas on niin kuin uudet ihmiset, uudet naamat. Se on, nää on sellaisia aika vaikeita kohtia, jos ajatellaan sitä kuntoutumista, mikä pitäisi mennä pikkuhiljaa aina parempaan suuntaan. Nää on todella riskialttiita kohtia. Jos siinä joku palikka ei onnistu, niin esimerkiksi minä olisin tai kuka tahansa voi pudota ihan kokonaan ja kaikki siihen mennessä tehty työ valuu hukkaan.

Hessu Sipposelle kävi lopulta hyvin. Hän kuntoutui ja toimii nyt kokemusasiantuntijana.

Hessu Sipponen: Mä olen tyytyväinen, että mun oma arki on hallinnassa. Se tarkoittaa sitä, että mulla on palautunut takaisin sellainen tietynlainen ihmisen elämä.

Koska valtakunnallisia linjauksia hoivasta ei ole, asiakkaat eri kunnista, jopa yhden yksikön sisällä, saattavat olla eriarvoisessa asemassa.

Lilli Autti, ylitarkastaja, Valvira: Joku toinen kunta, se voi sisällyttää siihen kilpailutukseen, että on oltava yksikön ulkopuolista kuntouttavaa toimintaa tai sitten täytyy saada psykiatrian palveluja. Ja sitten toinen kunta ei oo tätä tehny, ja nyt nää asukkaat on siellä samassa yksikössä. Toinen pääsee esim. sinne kuntouttavaan työtoimintaa tai terapiaan ja toiselle ei niitä järjestetä, koska kunta ei oo ostanu niitä palveluja.

Esimerkiksi Riitta on kokenut, että hänen poikansa mielen sairautta, skitsofreniaa ei ole enää hoidettu.

Riitta: Ei millään lailla, koska mielestäni nyt tässä vaiheessa olisi hyvä olla esimerkiksi psykoterapiaa, koska poikani haluaisi kovasti jutella. Minä olen äiti, niin voidaan jutella, mutta en ole ammattilainen.

Marja Kuronen, aluehallintoylilääkäri: Tämä ihmisryhmä jää ensimmäisenä pois, kun jostakin karsitaan esim. vastaanotoille pääsyä tai on on vaikee päästä ihan perusterveydenhuollon lääkärin vastaanotolle vuosikontrolliin, niin sanotaan että ei, ei ole tarvetta.

Katriina Karhilo soittaa viulua.

MOT: Mitä tää viulunsoitto sulle merkitsee?
Katriina Karhilo: Se merkitsee mulle ilon aihetta, positiivisuutta. Itsetuhoajatukset vähenee, ettei rupee miettimään ikäviä ajatuksia. Sit muistaa äitiä ja lapsuutta.

Riitta: Toivon päättäjien satsaavan myös mielenterveyspotilaiden hoitoon, koska edelleen uskon, että tehokkaammalla hoidolla sieltä parantuisi ihmisiä tähän yhteiskuntaan.

Juuri nyt näyttää siltä, että kukaan ei välitä, korjaantuvatko epäkohdat.

Marja Kuronen: Poissa silmistä, poissa mielestä. Vaihtelevaa, liian vaihtelevaa toimintaa. Tarvitaan lisää valvontaa, meitä meitä palvelun valvojia on äärimmäisen vähän.

MOT: mitä sä aattelet sun tulevaisuudesta minkälainen tulevaisuus sulla on?
Katriina Karhilo: Mä en osaa sanoo että löydänkö lisää ystäviä, löydänkö poikaystävää ja… ja miten mun elämä sit menee. En osaa sanoo, mikä mun tulevaisuus on, mut sen näkee sit kun se tulee se tulevaisuus et mitä tapahtuu.

4.11.2019 klo 16.03: Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun titteli korjattu.