Hyppää pääsisältöön

Ahmas ottaa urut vakavasti

Fagotisti-säveltäjä Harri Ahmaksen musiikki on yleensä mukavaa kuultavaa ja soittimellista. Pidän hänen leppoisan värikkäistä puhallinkappaleistaan, mutta Ahmas välttelee modernismin harmaita alueita menestyksekkäästi myös suuren mittakaavan teoksissa, etenkin konsertoissa. Urkutohtori Jan Lehtolan levytystehtaan uutuustuote esittelee nyt Ahmaksen urkuteokset, ja niiden perusteella Ahmas ottaa urut vakavasti, ehkä liiankin.

Harri Ahmas / Organ Music
Harri Ahmas / Organ Music Uudet levyt

Levyn varhaisin teos, Chorale e fughetta, on vuodelta 1980. Käyrätorvisti Petri Komulaisen ja Jan Lehtolan tilaamat Neljä bagatellia ovat vuodelta 2004, laaja urkusonaatti vuodelta 2015 ja vanhaa koraalia pirstova Hymnus interruptus vuodelta 2013.

Absoluuttisen musiikin parissa Ahmaksella on tapana luodata syviä ja tummia vesiä, olkoonkin että hänen harmoniansa ovat sointuisia ja muotonsa perinteisiä. Syvyyttä ja tummuutta tasapainottava musikanttius pääsee levyllä parhaiten esiin bagatelleissa. Petri Komulaisen sävykäs, dynaaminen ja pitkälinjainen käyrätorvi antaa inhimillistä kosketuspintaa, kun taas urut tuntuvat etäisen uhkaavilta huolimatta monipuolisista rekisteröinneistä.

Puhtaat urkukappaleet kuulostavat karummilta, ja vihjaavat, että hälyt, hengitys ja herkkyys ovat pitäneet Ahmaksen musiikin minulle mielekkäänä; on kuin hänen luontainen ilmaisunsa vaatisi enemmän ja suorempaa läsnäoloa kuin mihin urkuri parvella koneensa ääressä pystyy. Lehtola rekisteröi tummanpehmeitä sävyjä korostaen, ilmavasti ja välillä rohkeastikin, urkusonaatti sisältää intensiivisiä ja herkkiä hetkiä, ja Hymnus interruptus kehittyy ihastuttavan vääjäämättömästi, mutta ainakin minun sieluni pysyy musiikista yhtä kaukana kuin seurakunta urkuparvesta. Kenties Lehtola kokee tilanteen urkujen äärestä aivan toisin, kenties urut eivät ole Ahmaksen musiikille paras kanava tai kenties hän tinkimättömänä ammattilaisena pystyy vielä kehittämään urkuilmaisuaan suoremmaksi ja inhimillisemmäksi.

Harri Ahmas: Neljä bagatellia käyrätorvelle ja uruille; Chorale e Fughetta; Hymnus interruptus; Urkusonaatti. - Petri Komulainen, käyrätorvi, ja Jan Lehtola, urut. (Toccata Classics, TOCC 0525)

Kuuntele Uudet levyt 5.11.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Sinkovsky on barokkiviuluvirtuoosien ykkönen

    Levyarvostelu

    Viulisti ja kontratenori Dmitri Sinkovsky tunnetaan periodipiirien väriläiskänä, ja hän on piipahdellut Suomessakin Helsingin barokkiorkesterin solistina. Itse kuitenkin huomasin vasta uuden virtuoosikonserttolevyn myötä, että Sinkovsky taitaa olla tämän hetken barokkiviuluvirtuoosien ykkönen. Pitää ollakin, kun soittaa Locatellin, Pisendelin, Leclairin, Tartinin ja Telemannin viulukonserttoja, joissa ennenkuulematon taiturillisuus on keskeinen ilmaisukeino.

  • Debretzeni soittaa Bachia hienostuneesti mutta sovittaa väkisin

    Levyarvostelu

    Kati Debretzeni soittaa konserttimestarina English Baroque Soloists -orkesterissa, joka John Eliot Gardinerin johtamana on noussut maailman asiantuntevimmaksi Bach-yhtyeeksi. Orkesterin oman levymerkin SDG:n uutuuslevyllä Debretzeni pääsee esittelemään taitojaan Bachin viulukonserttojen parissa. Soitto on hienostunutta ja tyylitajuista, mutta mukana on muutama väkinäinen ohjelmistovalinta.

  • Iiro Rantalan mylly jauhaa Gershwiniä

    Levyarvostelu

    Pianisti-säveltäjä Iiro Rantalalla on paljon pyrintöjä taidemusiikin raja-aitojen tällä puolen, ja niissä erääksi yhteistyökumppaniksi on vakiintunut Bremenin Deutsche Kammerphilharmonie. Edellisellä yhteislevyllä Rantala höysti omia kappaleitaan Mozartin pianokonsertolla, kun taas uutuusjulkaisulla preludina toimii George Gershwinin pianoklassikko Rhapsody in Blue. Muuten reseptiä ei juuri ole peukaloitu, ja miksi pitäisikään.

  • Taiteellinen epäyhtenäisyys on huonoa brändityötä Sibelius-Akatemialle

    Levyarvostelu

    Helsingissä on meneillään SibaFest, Taideyliopiston Sibelius-Akatemian oma festivaali. Sen teemana on tänä vuonna ihmisen ääni, etenkin yhdessä laulaminen. Festivaalin höysteeksi Sibelius-Akatemian oma levymerkki SibaRecords julkaisee levyn Aikojen ääni, jolle on koottu yhtyelaulumusiikin eri tyylejä esittäjistöiltä, jotka ovat Sibelius-Akatemiaa lähellä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua