Hyppää pääsisältöön

Ankaraa bailausta, kovaa harjoittelua ja seksuaalista ahdistelua – Raakel Lignell oli Berliinissä kun muuri murtui ja oli vähällä itsekin romahtaa

Raakel Lignell soittaa viulua Berliinin muurilla, Brandenburgin portin edessä
Raakel Lignell Raakel Lignell soittaa viulua Berliinin muurilla, Brandenburgin portin edessä Kuva: Juha Suomalainen / Yle Raakel Lignell,Berliini,Berliinin muuri,Arkistomatka

Berliini oli kylmän sodan pääkaupunki. Kahtia jaettua Eurooppaa symbolisoinut Berliinin muuri oli myös konkreettinen raja-aita idän ja lännen välillä. Muurin ja kapean rajavyöhykkeen erottamat ihmiset elivät täysin erilaisissa maailmoissa, vain muutaman sadan metrin päässä päässä toisistaan. Vuonna 1989 nuori viulisti Raakel Lignell oli jaetun Berliinin länsipuolella opiskelemassa soittotekniikkaa.

“Pakkaa viulusi. Tulemme kohta hakemaan sinua ja sitten mennään Brandenburgin portille!" Päivä oli 10. marraskuuta ja puhelimessa oli Raakel Lignellin ystävä, hollantilainen toimittaja, joka oli ajamassa kuvausryhmän kanssa kohti Berliiniä.

“Olin ihan unenpöpperössä, enkä tajunnut yhtään mistä oli kyse. Toimittajaystävä valaisi minua, että etkö tiedä? Muuri on murtunut yöllä! Olemme siellä tunnin sisällä. Mitä! Okei, olen valmis kun tulette."
Raakel avasi television ja samalla kun hän etsi lämmintä päällepantavaa telkkari suolsi uutisia muurilta.

Yön tunteina kaikkialle maailmaan oli kiirinyt tieto, että Berliinin muuri on murtunut. Yhtäkkiä ihmiset pääsivät vapaasti kulkemaan idän ja lännen välillä – ensimmäisen kerran sen jälkeen kun muuri oli vuonna 1961 rakennettu.

Arkistomatka: Raakel Lignellin Berliini

”Se oli hyvin hyinen aamu. Oli pakkasta, mutta silti kosteaa ja kaupungin yllä leijui saastesumu. Olin huolissani, että pystynkö soittamaan yhtään mitään sormet kohmeessa ja tietenkin pohdin, että mitä arvoviulu tykkäisi pakkasesta”, Raakel muistelee.

Kuvausryhmä viritti kalustonsa Brandenburgin portin eteen ja Raakelille annettiin ohjeet, että siitä vaan ylös muurille ja soittamaan.

“Emmin siinä jotain, mutta he sanoivat, että menet nyt vaan ja soitat. Kyllä viulu ja sormet kestävät muutaman minuutin.”
Raakel kiipesi muurille.

“Siihen oli jo yöllä hakattu jonkinlaiset askelmat joita pitkin pääsin ylös. Ensimmäinen kappale joka tuli mieleen oli Jean Sibeliuksen Romanssi ja niinpä soitin sen.”

Kappaleen päätyttyä kuvausryhmä ja paikalla vellovat ihmismassat taputtivat. Muurille oli yön aikana kertynyt useita kansainvälisiä uutislähetysautoja. BBC:n autosta juoksi ulos mies ja ilmoitti, että sinne meni! Raakelin soitto oli välitetty suorana BBC:n kautta eri puolille maailmaa. "Vasta jälkeenpäin tajusin, että huh! Sehän olikin aikamoinen hetki”, Raakel nauraa.

Raakelille sumuinen marraskuun 10. päivä vuonna 1989 jäi vain yhdeksi vaikka toki erilaiseksi Berliinissä, mutta siitä alkoi sosialismin mureneminen, joka muutamaa vuotta myöhemmin johti Neuvostoliiton hajoamiseen.

Svartvitt foto av Raakel som leende håller i fiolen.
Svartvitt foto av Raakel som leende håller i fiolen. Kuva: Privat Yle Fem,Raakel Lignell

Kaupunki muuttui yhdessä yössä

Berliinin katukuvassa muurin murtuminen näkyi heti monella tapaa. “Kaduilla päristeli paljon itäautoja. Ihmisiä tulvi kaupunkiin ja aika hurjaa ja surullistakin oli huomata, että itäpuolelta tulleet erotti heti. Tietenkin vaatteista, mutta myös ihonväristä. He olivat jotenkin harmaampia, mikä kuulemma johtui vitamiinien puutoksesta.”

“Muistan kuinka me nuoret länsipuolen asukit tulimme aamulla yökerhosta niin Aldi -nimisen halpaketjukaupan edessä oli jo pitkä jono itäpuolelta tulleita odottamassa sen aukeamista. Olihan siinä kontrastia kerrakseen”, Raakel muistelee.

Helluntailaistyttö Mikkelistä muuttaa Berliiniin

Raakel kasvoi helluntalaiskodissa Mikkelissä. Uskonto oli Raakelin lapsuudessa vahvasti läsnä, mutta vielä vahvemmin oli musiikki. Isosisko soitti pianoa ja sillä myös Raakel soitti ensimmäiset kappaleensa mutta pian pikkutytön kädessä oli viulu ja se oli rakkautta ensisoinnilla.

"En oikeastaan muista elämää ilman musiikkia. Musiikki on ollut osa minua niin kauan kuin jotenkin tiedän olleeni olemassa. Varmaankin jostain yksivuotiaasta asti”, Raakel nauraa.

Gulnat foto av Raakel som övar violin sittandes på soffkanten som liten.
Gulnat foto av Raakel som övar violin sittandes på soffkanten som liten. Kuva: Privat Yle Fem,Raakel Lignell

Raakel osoittautui huippulahjakkaaksi viulistiksi. Kolmetoistavuotiaana hän soitti ammattiorkesterissa Mikkelissä ja kahdeksantoistavuotiaana Helsingin kaupunginorkesterissa. Soittaminen muuttui kuitenkin tuskaiseksi. Motivaatio katosi ja ankara harjoittelukaan ei vienyt enää eteenpäin.

Hiukan päälle parikymppisenä Raakel lähti hakemaan Berliinistä erityisopetusta. “Soittaminen oli sujunut siihen saakka omalla painollaan, kunnes tajusin, ettei minulla ollut soittotekniikkaa lainkaan. Tiesin, että jos haluaisin soittaa kaikkein haastavimmatkin repertuaarit minun pitäisi rakentaa tekniikka ihan alusta, soittoasennosta lähtien. Yksi muusikkoystävä oli käynyt saman prosessin läpi tietyllä yhdellä huippuopettajalla ja minä pääsin koesoiton jälkeen samalle opettajalle”.

Seksuaalinen ahdistelu oli sääntö eikä poikkeus

Opettaja oli paitsi hyvä, myös erittäin ailahtelavainen, ankara ja yritti käyttää häikäilemättömästi valtaansa, myös seksuaalisesti. “Koskaan ei voinut tietää millä tuulella tämä vanha herra oli. Välillä hän haukkui minut heti ensimmäisen äänen jälkeen ja välillä ylisti taivaisiin. Ja lähentely, se ikään kuin kuului asiaan.

“Kerran hän sitten meni todellakin liian pitkälle. Hän ahdisti minut nurkkaan, yritti suudella väkisin ja uhkaili lopettavansa opettamiseni, ellen suostuisi. Silloin tuli minun rajani vastaan”, Raakel tuhahtaa.

Raakel lähti tunnilta ovet paukkuen ja päätti, ettei koskaan enää palaisi. Opettajan vaimo kuitenkin soitti Raakelille ja taivutteli hänet palaamaan.

“Rouva, joka oli hänkin entinen oppilas ja huomattavasti miestään nuorempi selitti minulle, että sellaisia nuo miehet ovat, ei siitä kannata välittää, tule nyt vaan takaisin tunneille. Hän lupasi miehensä puolesta, että mies käyttäytyisi asiallisesti. Minua ällötti, mutta menin kuitenkin ja kävin sen sovitun vuoden loppuun.“ Raakel halusi saada haltuun tekniikan, jota oli tullut Berliinistä hakemaan ja oppikin sen, mutta päätti ettei todellakaan jatkaisi samalla opettajalla.

Tuntui, että he pitivät meitä nuoria opiskeljatyttöjä luontaisetuna.

Miesten harjoittama ahdistelu ja lähentely oli niin yleistä, ettei Raakel silloin edes ajatellut, että miesten pitäisi kantaa vastuu käytöksestään.
“Oli omalla vastuullani asettaa rajat. Valitettavan usein huippumuusikot olettivat, että heillä on oikeus tehdä mitä huvittaa. Tuntui, että he pitivät meitä nuoria opiskeljatyttöjä luontaisetuna. Todellla alikehittynyttä touhua.” Raakel hymähtää.

Raakel Lignell istuu rinkan ja muiden matkatavaroiden kanssa asemalla
Raakel Lignell istuu rinkan ja muiden matkatavaroiden kanssa asemalla Raakel Lignell,Arkistomatka: Raakel Lignellin Berliini

Maailman ihanin mies muuttui hirviöksi

Raakelin Länsi-Berliinissä oli kaikkea. “Taivas oli korkealla ja yökerhot auki aamuun asti”, Raakel naurahtaa muistoilleen. Ihmiset elivät kahtia jaetussa kaupungissa kuin viimeistä päivää ja vapauden rytmi tarttui myös Raakeliin. “Yöelämä oli todella vilkasta ja jokainen sai olla juuri sellainen kuin halusi. Aika pian kuitenkin huomasin, että siinä pidäkkeettömässä elämänmenossa on myös vaara hukata itsensä."

Tasan vuosi oli kulunut siitä, kun Raakel soitti viulua sumuisena aamuna Berliinin muurilla. Kaupungilla juhlittiin ankarasti muurin murtumisen yksivuotispäivää. Sinä iltana Raakel kohtasi miehen, joka paitsi valloitti hänen sydämensä, meinasi myöhemmin myös viedä hänen henkensä.

Aluksi kaikki oli enemmän kuin ihanaa, mutta pikkuhiljaa miehestä alkoi paljastua kauheita asioita. Valehtelua, pettämistä, kovien huumeiden käyttöä ja lopulta äärimmäistä väkivaltaa.

“Kolmekymmentä vuotta sitten tapahtui asioita joiden käsittely ei silloin todellakaan ollut helppoa. Päätin selviytyä ja jatkaa eteenpäin.”

Rakkaus parantaa ja kirjoittaminen korvaa terapian

Raakel ei käynyt koskaan terapiassa tai hakenut muutakaan ammattiapua traumaattisiin kokemuksiinsa. “Päätin jo silloin, että jonain päivänä kirjoitan ulos ne tapahtumat ja tunteet.” Raakel kirjoitti Berliinin ajan kokemuksistaan kirjan Älä sano, että rakastat .

Viulisti tulee raskaaksi miehelle, joka jo ennen lapsen syntymää hakkaa tulevan äidin henkihieveriin ja yrittää sytyttää hänet tuleen. Kirjassa on kaikki muu totta, paitsi muutamat nimet. “Suurella lämmöllä ja lempeydellä katson nyt sitä nuorta naista, joka etsi itseään ja kamppaili elämästään kolmekymmentä vuotta sitten.”

Melko pian rankkojen Berliinin kokemusten jälkeen Raakel tapasi Nicke Lignellin. Heillä on viisi lasta, lapsenlapsia ja jo melkein kolmekymmentä vuotta yhteistä elämää. "Tietenkin se Nicken kohtaaminen oli ja on edelleen elämäni suurin juttu. Aito ja kestävä rakkaus. Onko maailmassa parantavampaa voimaa”, Raakel hymyilee.

"Luulin, että mä kuolen siihen." Nuoruuden perheväkivalta jätti jäljen. Raakel Lignell Maarit Tastulan haastattelussa.

Yhdistynyt Saksa oli vielä kaukana

Raakel Lignellin kokemuksista kertova Arkistomatka -ohjelma esitetään Teemalla torstaina 7.11. klo 22:25, perjantaina 8.11. klo 13:30 ja maanantaina 11.11. klo 12. Sen jälkeen ohjelmapaketissa nähdään Ulkolinjan reportaasi vuodelta 1989, jossa pohditaan laajasti, mitä Berliinin muurin murtuminen merkitsee. Epäluulo eli pitkään sekä idässä että lännessä ja Saksojen yhdistymiseen oli vielä matkaa.

Keskustelu sulkeutuu 5.12.2019.
Keskustele

Yle Teema

Teema Twitterissä ja Facebookissa